maanantai 5. lokakuuta 2009

Voi minun polkuni

Matka susirajan takaa tänne aurinkoiseen Audeen onnistui yli odotusten. Tosin moni miespuolinen myötäeläjä säälitteli sitä kun mies joutui kuuntelemaan kolmea matkaradiota yhtä aikaa tai seuraamaan yhden plus kolmen navigaattorin antamia ohjeita. Ehkä palaan matkan tapahtumiin myöhemmin. Nyt vain nautimme yhdessäolosta ystävien kanssa ja naapurien tapaamisista. Lisää Suomen vieraita saamme ensi sunnuntaina. Kuun lopussa vieraat lähtevät ja elämä palaa normaaliin uomaansa.
Lähivuorella oli palanut metsää lenkkipolkumme varrelta. Kuin olisi aavemaassa vaeltanut. Luonto kaipaa sadetta, mutta aurinko vain hemmottelee lämmöllään meitä pohjolasta tulleita

3 kommenttia:

  1. Onnellisesti perillä, oikein mukavaa etelän talvea toivottelen.
    Tuo näyttää jo aika lailla meidän metsiköltä, paitsi että meillä on kyllä sadellut viime aikoina tosi runsaasti.

    VastaaPoista
  2. Tuossa on viela sen verran elamaa etta paikka on taas vahan ajan kuluttua kuin ennallaan.

    VastaaPoista
  3. Sirokko - Kiitos toivotuksesta. Mukavaa talvea toivon sinullekin.

    hpy - Kunhan kunnon sateet tulevat kaikkialla on taas vihreää.

    VastaaPoista