keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Mielikuvia

Kesän aikana vähäinen ranskankielen taitomme karisi lähes olemattomiin. Sama tilanne jatkui täällä kun puhuimme pelkästään suomea ystäviemme kanssa. Seurustelu ranskalaisten naapurien kanssa, lääkärissä käynti ym. oli pelkkää änkytystä ja sanakirjan selailua. Niinpä päätimme jatkaa kielen opiskelua viime vuotisessa paikassa. Liityimme mukaan ryhmään, jossa lähes kaikki muut ovat englantilaisia. Viime tunnilla keskustelun aiheena olivat stereotyypit kotimaistamme.
Ranskalainen: Hoikka monsieur baskerissaan, raitapaidassaan vahatuin viiksin Eiffel-tornin juurella patonki kainalossaan, kädessään pullo punaviiniä ja juustopaketti. Pieni siro mademoiselle sipsuttelee ranskalaisilla koroilla, jossain soi musette-harmonikka, romantiikkaa.
Englantilainen: Gentleman mustassa liivipuvussaan, päässä knalli, kainalossa sateenvarjo, tylsä ja pitkästyttävä, pitää viskistä. Lady pukeutuu tweediin ja villatakkiin. Englantilaiset juovat jatkuvasti teetä tai viettävät aikaansa pubissa olutta siemaillen.
Saksalainen: Tukeva mies, jolla on punaiset pyöreät posket ja punainen nenä. Päässään sulkahattu, henkselein varustetut nahkaiset polvihousut, polvisukat ja nauhakengät, toisessa kädessä iso tuoppi vaahtoavaa olutta ja toisessa makkara.

Mutta onko maailmalla mitään kuvaa suomalaisesta. Sitä jäimme miettimään. Yksi englantilaisista kyseli ihmeissään missä päin maailmaa Suomi on. Yritimme tarjota Ruotsin naapuruutta. Se oli hänelle yhtä tuntematonta aluetta kuin Suomikin. Sitten mainitsimme, että Venäjä on toinen naapurimme. Ahaa! Hän oli ollut kerran Itämeren risteilyllä ja käynyt venäläisessä satamakaupungissa Helsingissä. Miten kaunis ja puhdas kaupunki. Ihan toisenlainen kuin hänen mielikuvansa Venäjän kaupungeista. Totesimme hänelle, että hän oli käynyt Suomessa. Opettaja etsi vielä karttakirjan, josta löytyi vahvistus asialle. Toinen englantilainen tiesi enemmän, arveli, että suomalaiset, kuten useimmat skandinaavit ovat vaaleita ja sinisilmäisiä. Pitkä talvi tekee suomalaisista hieman alakuloisia, ujoja, syrjään vetäytyviä. Ehkä näin onkin. Onneksi suomalaisten ryyppäysmaine ei ole vielä tänne ehtinyt. Lisäsimme listaan vielä suomalaisten rakastaman saunomisen, sekä tietysti joulupukin.

Tulipa mieleen yksi tarina stereotyypeistä. Siinä ranskalainen, saksalainen ja suomalainen olivat viidakossa. Vastaan tuli elefantti. Ranskalainen katseli sitä ja aprikoi, millainen mahtaa olla sen rakkauselämä. Onkohan se uskollinen puolisolleen jne. Saksalainen laskelmoi miten paljon siitä saisi rahaa jos myisi sen. Kannattaisiko myydä kokonaisena vai paloitella osiin. Suomalainen katseli otusta alta kulmien ja tuumasi, että mitähän tuokin minusta ajattelee.

8 kommenttia:

  1. Hei!
    Englantilaisen maanteito on kyllä "huppuluokkaa". Ihan fiksu englantilainen ystäväni kertoi vievänsä poikansa Lappiin katsomaan joulupukkia. Minä kysymään, että menettekö Suomeen vai Ruotsiin. Ei Lappiin me mennään. No, selvisihän se Ivaloon olivat matkalla, ja neuvoin ottamaan (silloin) markkoja mukaan!

    Irlannissa aina sanotaan, että Suomi on niiiiiiiiiiiiin kallis maa. Ei yhtään se kalliimpi kuin Irlantikaan.

    VastaaPoista
  2. Mielikuva suomalaisesta olisi varmaan alasti saunasta järveen juokseva immeinen, kesällä ja talvella. Melkein kaikki tapaamani ulkomaalaiset, jotka Suomessa ovat käyneet, muistavat mainita viinanjuomisen. Onneksi se tieto ei vielä sinne ole ehtinyt.

    VastaaPoista
  3. Miten voitte olla oppimatta ranskaa jos asutte ranskalaisessa ymparistossa? Vai onko teilla vain ulkomaalaista seuraa;, tyossa, vapaa-aikana jne? Ranskisten kanssahan on pakko puhua ranskaa!
    Siita vaan tapaamaan takalaisia ja parin kuukauden kuluttua olette ummikkoranskalaisia!!!

    VastaaPoista
  4. Vihreatniityt – Tervehdys Irlantiin. Kiva blogi sinulla, jään seuraamaan.

    Sirokko – Haa. Alastoman joulupukin kanssa kännissä saunan lauteilla ja avannossa. Sitä se on suomalaisuus!

    hpy- Olet optimisti! Vai kahdessa kuukaudessa oppisin ranskaa, ehei. Syyt: 1. Olen laiska. 2. Olen hidas. Ranskalaiset kysyvät ja vastaavat puolestani ennen kun saan suuni auki. 3. Koulussa noin sata vuotta sitten piti opiskella ruotsia ja saksaa. Jo silloin minulla oli huono kielipää. Kaikesta huolimatta meistä on mukava asua täällä ranskalaisten keskellä ainoina suomalaisina. Joinakin päivinä olen huomannut puhuvani ranskaa niin, että kuulija jopa ymmärtää mitä sanon. Siitä minä olen ylpeä.

    VastaaPoista
  5. Pitaako minun jattaa kommentit ranskaksi?

    VastaaPoista
  6. hpy - Mieluummin suomeksi, kiitos. Ainakin toistaiseksi.....

    VastaaPoista
  7. Tuo lopputarina oli niin osuva, purskahdin nauruun :D
    Täällä opetellaan ranskaa samalla tavalla hitaasti, hiukan laiskahkosti, mutta varmasti. Ne hetket, jolloin saa kokonaisen lauseen aikaiseksi ja vielä niin, että vastapuoli ymmärtää sen, ovat huippuja. Ranskalaisten kanssa on tosin kiva harjoitella, sillä he haluavat kommunikoida ja ovat kannustavia!
    Hyvää sunnuntaita sinne päin :)

    VastaaPoista
  8. pinea -
    Kiitos kommentistasi. Kiva, että löytyy toinenkin laiskansorttinen, mutta sitkeä ranskan opiskelija. Hitaasti hyvä tulee....

    VastaaPoista