torstai 7. tammikuuta 2010

Helmen hakua



Kirjoittajan helmi
1. Tämä haaste sai alkunsa Satakielen sanoin - blogista. Kerro kuka sinut haastoi.
2. Kirjaa ohjeet ja liitä tunnustuskuva blogiisi.
3. Valikoi kirjoituksiesi joukosta onnistunut teksti, josta olet syystäkin ylpeä. Teksti voi olla esimerkiksi runo, novelli tai katkelma romaanista.
4. Luonnehdi valitsemaasi tekstiä yleisluontoisesti. (haiku, eläinsatu, dialogi, maisemakuvaus jne.)
5. Listaa ainakin viisi tekijää, jotka tekevät tekstistä onnistuneen.
6. Lähetä haaste kommentin muodossa eteenpäin niin monelle kirjoittajaystävällesi kuin itse haluat.

Olen ihan aloittelija kirjoittamisen kiehtovassa maailmassa. Vajaa yhdeksän kuukautta sitten pyöräytin blogimaailmaan esikoistekstini. Nytkö jo pitäisi helmi löytyä kun vielä kapaloissa ähisen ja puhisen.
Mutta kun haasteen vastaanotin, niin antaa mennä vielä vaikeammaksi. Valitsin runon.
Sitten ne viisi syytä:
1. En ollut ikinä ennen kirjoittanut yhtään runoa.
2. Heti ensimmäinen runo pääsee julkaistavaksi.
3. Alkuperäinen runo on ranskankielinen. Sen alkuperästä lisää tuossa alempana.
4. Sisukkaasti sanakirjan kanssa ahkeroiden ja sanoja arvaillen rakensin runoni.
5. Jospa tämä on ensimmäinen pieni helmi runojen helminauhaan. Tai sitten se on vain yksittäinen lattian rakoon kierähtävä kyhäelmä, helmi silti.

Runon taustaa: Tilasimme syksyllä polttopuita, pyökkiä ja tammea vuorilla asuvalta puukauppiaalta. Marraskuun alkupuolella olin takkaa sytyttämässä rypistetyllä paikallislehden sivulla kun ryppyjen lomasta pilkisti pieni runo. Repäisin sen irti lehdestä, yritin suomentaa.
Lehdessä ei mainittu kirjoittajan nimeä, vain, että runo on 1800-luvulta.

Yhteensattumat: Polttopuut - tammi ja pyökki, mainitaan runossa
Polttopuut kaadettu vuorilla – sotilas katselee kotiaan vuorelta
Takan sytytys - palanut kylä.
Yhä ihmettelen mikä sai minut repäisemään tuon ryppyisen palan paperia.

Haasteen minulle heitti LASTU, jonka blogissa vierailen energiaa ja hyvää mieltä ammentamassa. Haasteen annan eteenpäin, voilà SIROKKO, Otathan sen vastaan. Pidän hurjasti jutuistasi.

Muistoja kylästä

Hän istuu rinteellä vuoren
luona kaatuneen pyökkipuun.
Hahmo kumara sotilaan nuoren
niin väsyneen taisteluun.

Aseen viereensä maahan laskee
vedet silmistä pyyhkien
hän katselee alas laaksoon
kotikyläänsä muistellen.

Missä unelmat, missä toiveet.
nyt iäksi kadonneet.
Vain poltettu tyhjä kylä,
talot mustiksi hiiltyneet.

Jää hyvästi vanha tammi,
sinä ylpeys vuorien.
Sinun varjossa kesäilloin
pappivanhusta kuuntelin.

Noki peittää rauniot kodin,
jonka tuhkasta vieläkin
kuulen äitini lempeän äänen.
Sinut siunaan lapseni.

Näen laakson sypressit ylväät
ja ristin kivisen,
lepopaikan isäni rakkaan.
Isä, puolestas rukoilen.


8 kommenttia:

  1. Nuo linkit eivät toimikaan kuten pitäisi, sorry Lastu ja Sirokko. Sentään teksti ilmestyi näkyviin. Missähän taas möhläsin.

    VastaaPoista
  2. Jos oikein ymmärsin, niin olet siis suomentanut alkuperäisen ranskalaisen.. Vautsi, mikään ei ole vaikeampaa kuin runojen kääntäminen. Ja vielä eka yrittämällä! Vänrikki Stooli tuli mieleen. Hieno runo. Sinulla on ihan selvästi kykyjä simpukan kuoren alla, joista vilauttelet vaivihkaa vain pienen pieniä murusia. Avaa ihmeessä sanainen arkkusi myös runomaailmaan ja anna palaa!

    Kiitos haasteesta (kauheeta iik, mitähän löydän).

    VastaaPoista
  3. Todella hieno runo.
    Olet luontainen lahjakkuus, sillä tämä on niin taidokas, että syystäkin voit olla ylpeä.

    VastaaPoista
  4. Intuitiokeskukseni pyysi kääntymään Simpukan puoleen, koska se "näki" että saa mitä tilaa: syväähyvää - ja niin tässä kävi. Olen mykistynyt vallan.




    Kiitos!

    VastaaPoista
  5. Sirokko ~ Kyllä se oli ensimmäinen ja ehkä viimeinen runoni. Ainakin runomuotoinen käännöstyö. Toivottavasti itse Runeberg käväisi lukemassa kommenttisi.☺

    Aimarii ~ Kiitos kannustavasta kommentistasi. Enpä turhaan sanoja päästäni ja sanakirjasta hakenut.

    Lastu ~ Kiitosta vuan. Suattaapa olla niinnii, että ileman huastettas en oes tuotakaa runonpätkee ruvenna luatikon perältä julukastavaks kaevelemmaa.

    VastaaPoista
  6. Simpukka, se oli hieno runo, upea käännös. Kiitos, oli kiva lukea. Älä jätä viimeiseksi runoksi, käännetyksi tai omaksi, ethän?

    VastaaPoista
  7. Kaantaminen on inhottavaa, ja runojenkaantaminen mahdotonta.

    VastaaPoista
  8. pinea ~ Kiitos vetoavasta kommentistasi. Ehkä vielä joskus kokeilen ihan omaa runoa. Siinä tuskin tarvitsen ranska-suomi sanakirjaa.

    hpy ~ Voin allekirjoittaa, että runon kääntäminen on melkein mahdotonta. En ihan heti yritä tehdä sitä uudelleen.

    VastaaPoista