tiistai 19. tammikuuta 2010

Mystinen vuori


                                                       Tämä vuori oli tarkoitus nähdä......

Kataareiden historiasta lukiessani, törmään usein nimeen Montségur, turvavuori. Sen huipulla on kataarilinnoituksen rauniot. Paikka sijaitsee meiltä parin tunnin ajomatkan päässä Ariègen laaksossa. Viileän aurinkoisessa aamussa läksimme ajelemaan sitä kohti. Lähes kaikkien teiden varsilla on kylttejä, joissa teksti Pays Cathare, kataarien eli kerettiläisten maa. Näimme kylttejä nytkin kun ajelimme Limouxiin, josta käännyimme pikkuteitä kohti Montséguria. Katselin lumoutuneena jylhiä vuorimaisemia, mutta kun lähenimme kohdetta, pilvet ja sumu peittivät vuorten rinteet ja huiput, ilma viileni. Ajoimme kuitenkin Montségurin juurella olevalle pysäköintipaikalle. Horisontissa näkyi hetkittäin usvan takaa terävä, lähes pystysuoraan nouseva vuoren rinne.
Vuorelle kapuaminen polkua pitkin, linnan ja linnoituksen rakentaminen aikoinaan on ollut uskomaton urakka. Sinne kataarit pakenivat vainoajiaan.Ylhäältä tasanteelta he tarkkailivat ristiretkeläisten nuotiotulia ja toivoivat piirityksen päättymistä. Melkein vuoden kestäneen piinan jälkeen roviolla poltettiin 225 kataaria, jotka kieltäytyivät kääntymästä katolilaisiksi.
Alueeseen liittyy monenlaisia spekulointeja ja uskomuksia alkaen Maria Magdaleenasta. Aikoinaan natsit Himmlerin johdolla olivat kiinnostuneita kaikista Montségurin "salaisuuksista" ja uskoivat, että pyhä graali, saattaisi olla kataari-aarre, joka piilotettiin linnoituksen kaatuessa. Näiltä vuorilta kerrotaan löydetyn täysin kunnossa oleva avaruusalus, mutta se kätkettiin. Siksi myös Ranskan turvallisuuspalvelu on kiinnostunut kaikesta aktiivisuudesta tuolla alueella.
Montségur on paikka, joka vangitsee mielikuvituksen jo pelkällä maiseman mahtavuudella. Yritin ottaa vuoresta kuvia kilometrin korkeudessa kulkevalla tiellä. Odottelin turhaan, että pilvet häipyisivät hetkeksi huipulta. Oli täysin hiljaista, kaikki äänet hävisivät ympärillä leijuvaan usvaan. Ilma oli viileää ja raikasta. Yhtäkkiä äänettömyyden lävisti kuin tuomiopäivän pasuunan törähdys. Nytkö ufot tulivat minut sieppaamaan, sydän melkein pysähtyi, pian autoon piiloon. Usvan ja pilvien peittämää viereistä rinnetietä laskeutui bussi, joka antoi äänitorven soida varoittaakseen muuta liikennettä.
Vaikutti, että sumu vain lisääntyy, joten käännyimme kohti kotia. Matkalla pysähdyimme ihmettelemään vuoren sisästä pulppuavaa ”la fontaine de Fontestorbes”-lähdettä. Jos oikein ymmärsimme kyltin ranskankielisen selostuksen, niin lähde syöksee vettä 3600 litraa sekunnissa 36 minuutin ajan, sitten on 32 minuutin tauko ja taas vettä tulee seuraavat 36 minuuttia. Ilma oli sen verran viileä, että emme jääneet odottamaan veden tulon pysähdystä.
Nyt Montségurin linnoitus jäi näkemättä. Mutta toivottavasti menemme sinne uudelleen. Ehkä huhti- tai toukokuussa aurinkoisena päivänä kun rinteen koivikot ovat puhjenneet hiirenkorville.


                                                ......mutta tämän näimme

7 kommenttia:

  1. Laittaa kyllä miettimään miten tuo linna on huipulle aikaansaatu ja kuinka kauan sen rakentaminen kesti. Kaamea on linnan kertoma tarinakin. Toivottavasti pääset siellä vielä käymään. Saadaan nähdä kuvia näkymistä siellä. Toivon.

    VastaaPoista
  2. Ooh, mystinen paikka. Näitä kataaritarinoita olen lukenut ja kiinnostavaa todella olisi päästä näkemään tuo paikka. Suunnittelemme Pariisin matkaa, mutta siihen ei mahdu näillä näkymin kiertelyä muualla Ranskassa.

    VastaaPoista
  3. Upea paikka ja mahtava historia. Minulla on Suomessa ystävä joka on tyystin menettänyt itsensä kataareille, käy tuolla alueella melkein joka vuosi. Ymmärrän kyllä innostuksen, hengästyttäviä maisemia - puhumattakaan siitä mystisestä puolesta.

    VastaaPoista
  4. En ole koskaan kaynyt - taalta on sinne matkaa vahan enemman kuin pari tuntia, mutta olisi kylla kiva nahda tuollainen paikka. Toivottavasti palaat kevaammalla jotta saan katsella sinunkin kuviasi.

    VastaaPoista
  5. Famu ~ Kataarien tuhoaminen oli tämän alueen historian verisin ja julmin uskonsota. Odotan jo innolla seuraavaa yritystämme tuohon paikkaan.

    Ellinoora ~ Pariisi on upea kaupunki. Ikuisena kaunosieluna muistoista nousee ensimmäisenä eräs alkukesä, Seinen rannat, puistot, yölliset näkymät yli kaupungin Sacré-Cœurilta. Onhan Pariisi toki paljon muutakin.

    Sirokko ~ Kataarien historia ja nuo upeat maisemat ovat ihan loppumaton kiinnostuksen kohde. Kiehtovan aiheen on ystäväsi löytänyt.

    hpy ~ Jospa pääsemme myöhemmin keväällä onnistuneemmalle matkalle. Muuttuukohan tunnelma toisenlaiseksi kirkkaassa auringonpaisteessa. Saapa nähdä.

    VastaaPoista
  6. Bengtskärin majakassa kerran kävin ja rupesin haaveilemaan, että joskus yövyn siellä keskellä ei mitään mutta silti kaikkea, merta, mutta kun nyt näen mystisen vuoren ja linnan, tahtoisin kiivetä sinne tyynyn ja peiton kanssa ja nukahtaa korkealla, tuulen suhinaan. Historia on verinen, mutta imperfekti tuo lohdun. Nukkuisin kuin lapsi kehdossa.

    Minulla ei ole korkean paikan kammoa. Päinvastoin. On korkean paikan himo. (Paitsi aikoinaan työelämässä :)

    VastaaPoista
  7. Lastu ~ Rohkea olet. Et varmaan hätkähtäisi jos yöllä joku 800-vuotias kataariparka siellä harhailisi entisillä asuinsijoillaan.

    VastaaPoista