keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Tankki täyteen

Viikonloppuna on tulossa pääsiäisvieraita Suomen hankien keskeltä. Onneksi tänne ei ole lunta luvassa vaan vieraamme saavat nähdä kevään edenneen jo pitkälle Suomeen verrattuna.
Tuli mieleen ystäväpariskunnan vierailu parin vuoden takaa. Heidän lentonsa tuli Nizzaan, josta kävimme heidät hakemassa ja myös sinne viemässä. Lento tuli illansuussa, joten varasimme yöksi rauhallisen maaseutuhotellin kauniista maisemista kuuluisan rantatien lähettyviltä. Ilta hotellin ravintolassa kului ruokailun ja kuulumisien merkeissä.
Lumoavan kauniita olivat huhtikuun lopun aurinkoiset näkymät niin siniselle merelle kuin keltaisten pensaiden koristamille vuorillekin. Hieman ennen lounastaukoa poikkesimme huoltoasemalle tankkia täyttämään. Huoltoaseman käytäntö poikkesi siitä mihin oli totuttu. Turhaan yritti kuski täyttää tankkia, ei toimineet laitteet. Tavasi sitten säiliön kyljestä, että ensin pitää käydä kassalla ilmoittautumassa ja maksamassa haluamansa määrän polttoainetta. Mikäpä siinä, kävihän se niinkin. Ihmettelimme outoa käytäntöä arvellen, että ehkä tankkaajat ovat lähteneet maksamatta ja siksi tällainen menettely. Onhan näillä suosituilla alueilla tunnetusti myös kaikenlaista rikollisuutta.
Parin tunnin lounas päivänvarjon alla rantaravintolassa loi täydellisen lomatunnelman. Perille tulimme vasta illan hämärtyessä.
Reittimme kulki Camarquen suistoalueen kautta, jossa pysähdyimme katselemaan mm. vaaleanpunaisia flamingoja syöntitouhuissaan.
Aurinkoiset ja lämpimät lomapäivät menivät nopeasti. Oli aika palata Nizzaan paluulentoa varten. Lento lähti aamuvarhaisella, joten Nizzaan ajelimme edellisenä päivänä. Päivä paistoi ja lämpö helli matkaajia 30 asteen lukemilla.
Illansuussa ennen Nizzaan tuloa poikkesimme taas huoltoasemalle tankkaamaan. Edellisestä kokemuksesta viisastuneena ystäväpariskunnan mies sanoi, että hän menee maksamaan ja saman tien kipaisi kassalle. Kuski odotteli valmiina tarttumaan bensaletkun kahvaan ja laskemaan polttoainetta tankkiin. Huoltoasemalla ystävämme turhaan yritti selvittää kassaneitoselle, että haluaa ostaa polttoainetta 40 eurolla. Kuski arveli, että ongelmana on suomalainen pankkikortti ja kaiveli esille oman ranskalaisen pankin korttinsa ja sitä heilutellen meni sisälle. Sillä aikaa kun miesten ja kassaneitosen kädet huitoivat sisällä tavasin tekstiä säiliön kyljestä. Siinä sanottiin, että sen jälkeen kun olette täyttänyt auton tankin ilmoittautukaa kassalla ja maksakaa ostoksenne. Olin lähdössä minäkin huoltoasemalle selvittämään tilannetta. Kuuman päivän takia olimme ystävättären kanssa potkineet kengät jaloista. Niitä nyt etsin ja yritin saada mahtumaan kuumuudesta turvonneisiin jalkoihin. Samassa miehet tulivat ulos huoltoasemalta aika vaisun näköisenä korvat luimussa. Kuski tankkasi auton ja ystävän suomalainen pankkikortti toimi moitteettomasti maksuvälineenä. Matka pääsi jatkumaan. Yritimme ystävättären kanssa vitsailla, että mekin olisimme tulleet ilmoittautumaan, mutta kengät eivät sopineet jalkaan. Etupenkin jäykät punaniskat tummuivat entisestään. Kuului ärähdys ”Naiset hiljaa!”. Emme uskaltaneet ystävättären kanssa vilkaistakaan toisiamme vaan katselimme kumpikin hartiat hytkyen ohi kiitäviä maisemia.
Hotellin ravintolassa herkullinen ateria ja viini lepyttivät tuohtuneet herraseuralaisemme. Hulvattomaksi hohotukseksi se muuttui kun satunnaisia pantomiimitaipumuksia omaava kuski kuvaili tapausta ja kaveri säesti parhaansa mukaan.
Siinä vaiheessa kun kuski oli mennyt sisälle tarjoamaan ranskalaista pankkikorttiaan, kassaneiti silmät pyöreänä tilannetta tajuamatta jauhoi purukumiaan poksautellen välillä siitä kuplia. Turhaan yritti kuski vajavaisella kielitaidollaan selittää, että polttoainetta pitäisi saada. Siinä vaiheessa ryntäsi takahuoneesta paikalle kiukkuinen pomo. Ilmeisesti hän oli kuullut keskustelun ja ymmärsi mistä on kyse. Kuvainnollisesti hän otti miehiä niskasta ja talutti ulos ääntään korottaen. ”Nyt menette tankille numero 2, jossa teidän autonne näyttää jo seisovan, onko selvä? Tankkaatte auton ja tulette sitten kassalle maksamaan. Onko selvä?”
Lentäväksi lauseeksi ystävien ja meidän välillemme on jäänyt ”Oletteko viime aikoina käyneet ilmoittautumassa huoltoasemalla?”

12 kommenttia:

  1. Oi, pääsisipä keväiseen ranskaan!
    Hauska tapahtuma jätti jälkeensä lentävän lauseen sisäpiirissä käytettäväksi. Sellaiset ovat mukavia.

    VastaaPoista
  2. teillä on pitkä ajomatka lentokentälle. toisaalta kiva samalla katsastella maisemia matkan varrella. olen kuullut huhuja suorasta lennosta Biaritziin, mahtaako pitää paikkansa, olisikohan lähempänä teitä? lentokonetta vaihtamalla pääsisi tietysti paljon lähemmäksi!

    VastaaPoista
  3. Keväinen Ranska. Noissa sanoissakin on jo jotain romanttista ja viehättävää.
    Mahtuu sinne pientä äksöniäkin, mutta sehän vaan piristää ja niistä tuppaa jäämään muistoja, kuten huoltistankkaukset.

    Oletko nähnyt camarquen hevosia?

    VastaaPoista
  4. Keltainen on kevaan vari!
    Matkalla Suomeen viime kesana meidan piti tankata Saksassa ja siella jouduimme juuri tankkaamaan silla tavalla etta ensin piti maksaa. En oikein pida systeemista silla siten maksaa helposti joko liian vahan tai sitten liian paljon.

    VastaaPoista
  5. Famu ~
    Kyllä kevät on parasta ja kauneinta aikaa Ranskassa.

    Airelle ~
    Kyllähän sinne Nizzaan matkaa tulee melkoisesti. Vain nämä kirjoituksessa mainitut vieraat ovat sinne tulleet. Oli kiva senkin seudun maisemista nauttia. Aika monta reittiä meille on tultu. Mm. Ryanairilla Tampere-Lontoo-Carcassonne, myös Perpignaniin ja Monpellieriin. Helsingistä Toulouseen Amsterdamin, Pariisin ja Münchenin kautta on väkeä tullut. Pääsiäisvieraat tulevat suoralla lennolla Barcelonaan, ennestään tuttu lentokenttä sielläkin

    Aimarii ~
    Kyllä aiemmilla käynneillä on nähty niitä Camarquen villihevosia ja härkiä, myös riisiviljelyksiä.
    Villihevoset antavat seudusta salaperäisen ja kiehtovan vaikutelman.

    hpy ~
    Luonnossa keltaisten kukkien osuus näyttää koko ajan lisääntyvän. Mantelipuiden kukinta täällä alkaa olla ohi, mutta noita keltaisia onnenpensaita näkyy lähes joka pihassa onnea tuottamassa. Että Saksassakin noita hankalia huoltoasemia, huh.

    VastaaPoista
  6. sorry särkeä ihana illuusio, mutta ei ne hevoset Camarguessa ole villejä ;-) kyllä ne kaikki kuuluu jollekin omistajalle, ne vaan jätetään sinne pitkin poikin laidunmaille ja aika laihalle ravinniolle vielä kaiken lisäksi jos lähemmin katselee sitä laidunta. yleensä ne on niillä kaukaisilla laitumilla talven ja kesät ne seisoskelee polttavan auringon alla odottamassa asiakasta, joka haluaisi hevosen selässä kierrokselle Camarguen luontoa ihailemaan.
    ja ne härät ovat samoin kaikki kasvatettuja. niiden elämäntehtävä on course camarguaise, espanjalaisen härkäottelun paikallinen, väkivallattomampi muoto. joko olet käynyt katsomassa? suosittelen, niillekin, jotka eivät pidä corridasta, koska siinä ei vahingoiteta eikä tapeta härkää. ja niitä härkiä kunnioitetaan niin, että parhaat yksilöt haudataan jaloilleen omistajan maille.

    VastaaPoista
  7. Airelle ~
    Niin ne illuusiot särkyvät ja romantiikka katoaa :>). Minulla taitaa olla vanhentunutta tietoa. Kiitos, että oikaisit.
    Olen vain lukenut hieman härkätaisteluista, en koskaan nähnyt. Täytyypä tutustua aiheeseen enemmän.

    VastaaPoista
  8. Meillä on edelleenkin bensapojat palvelemassa, ei tarvitse osata kuin oman tankin kansi avata ja raottaa rahapussia pyydettäessä.
    Telkusta kerran katselin ohjelmaa Camarquesta,nimitystä villihevonen käytetään vieläkin yleisesti,johtuen varmaan villistä alkuperästä, mutta puolivapaina ne kuulemma siellä elävät. Oikeita villihevosia ei maailmassa enää olekaan kuin Mongoliassa.

    VastaaPoista
  9. Sirokko ~
    Muistelen, että aikoinaan Algeriassa polttoaineen saatavuus vaihteli ja joskus piti etsimällä etsiä huoltoasemaa, josta sitä löytyisi. Tilanne parani kun ”viidakkorumpu” kertoi mistäpäin kannattaa lähteä hakemaan. Paikanpäällä oleva pitkä jono merkitsi, että täältä löytyy jos ei satu kesken loppumaan.
    Hyvä, että huoltsikat työllistävät bensapoikia ja palvelu pelaa, lienee hintakin vähän noussut.

    VastaaPoista
  10. Sinulle on tunnustus blogissani. Ole hyvä!

    VastaaPoista
  11. Tekeepä niin tai näin, aina menee väärinoikeinpäin.

    Tapahtuma johdattaa muistojen polulle. Tunnustan, että vaikka ajelen autolla, en ole rohjennut täyttää bensatankkia sen koommin kun kerran vuosikymmeniä sitten olin sisaren kanssa vierekkäin Kuopiossa bensa-asemalla ruokkimassa janoisia autojamme ja kun hän juorusi meheviä juttujaan, en havainnut mitä teen: huomaamattani nauraessani nostin letkun pesästä ja bensaa valui siskon mekon helmaan.

    Tuli trauma siitä sitten. Käyn vain asemilla missä on palvelua mutta en löydä niitä. Onneksi on mies (ei taida minusta tulla feministiä bensa-asemalla ainakaan).

    VastaaPoista
  12. Famu ~
    Heti riensin tunnustuksen innoissani hakemaan. Nyt vasta tulee KIITOS!

    Lastu ~
    Aika surkeasti päättyi mehevä juoruilu. Niin siinä voi käydä kun on liian hyvä kertoja ja altis kuulija. Onneksi läheltä löytyy apu auton tankkaukseen.

    VastaaPoista