maanantai 26. huhtikuuta 2010

Häivähdys isänmaallisuutta

Aamupalan jälkeen, ennen kuin päivän kuumuus vie jalat alta, on hyvä tehdä kävelykierros. Sen jälkeen voi heittäytyä aurinkotuoliin, ehkä nauttia lasillisen raikasta sangriaakin.
Matkalla seuraamme liittyi vallan iloinen ja tottelematon koira isäntänsä kanssa. Yhteisvoimin saimme koiran kiinnitettyä talutushihnaan ja tiemme erosivat hyvää päivänjatkoa toivotellen.


Villinä kavava mantelipuu pudotettuaan kukkansa on saanut verhokseen vihreät lehdet. Nyt teiden varsia koristavat silkkiunikot, ranskaksi coquelicot (äännetään hauskasti kokelikoo).


   Eräässä pihassa kukkii Suomessakin tuttu keltainen kultasade.

    Muurilla kiipeilee kaunis sinisade.



Muurin takaa löytyy yllätys. Koivu! Meidänkin kylässä näyttää kasvavan koivu ja sen vieressä aivan kuin pieni saunarakennus. Enpä ole ennen huomannut kurkistaa muurin yli.


    Suomalaistunnelmia lisäämään löytyy vielä sinisiä ja valkoisia kukkia.

          *****************************************

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Kesän tulosta villiintynyt

Onkohan tämä unta vai totta, että yllättäen kesä on tullut, ehkä jäädäkseen. Useita päiviä on aurinko tuhlannut kultaista valoaan ja lämpöään. Vielä nytkin, lähes keskiyöllä, mittari näyttää +19 astetta. Pihan hedelmäpuut ovat kukkansa pudottaneet, kirsikkapuissa on jo pieniä raakileita. Ensimmäiset iirikset ovat kuihtuneet, mutta uusia nuppuja aukeaa koko ajan. Puiden ja pensaiden hento vihreys muuttuu tummemmaksi, pihan nurmikko on jo kertaalleen leikattu.
Mutta mitä tekee suomalainen kauniina kesäpäivänä. Loikoileeko aurinkotuolissa sangriaa siemaillen. Vielä mitä. Sen pitää päästä kitkemään kukkapenkkejä. Sitten se pesee matot, seuraavaksi ikkunat. Onneksi väsähti, vähän järkiintyi ja läksi miehensä kanssa joen varrelle kävelemään.

                          Pihalle jäivät sireenit tuoksumaan


                 Joen rannalla seisoskeli tuntematon eläin


                           ja varsin soma eläinlapsi


          Sorsanpoikaset uivat  paniikissa pakoon valokuvaajaa


                        Ylitimme pienen kaarisillan


                  ja eteemme ilmestyi kreivien satulinna.

 ***************************************

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Sivuaskel, vaihtoaskel, eteen ja taakse

Aamuinen tanssahtelu pihanurmella sai jatkoa illalla. Kylän monitoimitalolla pidettiin paikallisen Country-klubin historian ensimmäinen illanvietto. Klubin puheenjohtaja, nuori ja komea Frederic tuli ihan kotoa kutsumaan. Pitihän sinne sitten lähteä vaikka illan teema tuntui aika vieraalta. Ihmisiä oli paikalla noin 200-250. Suurin osa väestä oli pukeutunut ruutupaitoihin, farkkuihin, bootseihin ja Stetsonhattuihin. Kaikenlaisia aseita kammoavaa hätkähdytti vöissä roikkuvat pyssykotelot pyssyineen. Seassa kirmailivat ihan pienet lapsicowboyt ja Zorrot leikkipyssyineen. Valot välkkyivät, countrymusiikki raikui kaiuttimista, mekaaninen mylvivä härkä tempoili aitauksessaan. Ei voi väittää, että tunnelma oli hienostuneen ranskalainen.
Ilta alkoi aperitiiveilla ja jatkui amerikkalaistyyppisellä ruokailulla pitkissä pöydissä. Papu-tonnikala alkusalaatin jälkeen ruokailijoille tuotiin lautasen kokoiset grillipihvit, joiden päällä kasa kananjalkoja ja vuori perunoita. Eihän ranskalainen voi olla ilman juustoja, joten vuorossa oli juustotarjotin, lopuksi vielä kuorrutettua suklaakakkua. Ateriaan kuului patonki, juomina olutta, puna- ja roséviiniä. Ruoka oli hyvää ja klubin johtokunta hoiti tarjoilun sujuvasti. Frederic kierteli pöydissä kyselemässä olivatko vieraat tyytyväisiä ja sai paljon kiitosta järjestelyistä.
Aterian jälkeen alkoi tanssin jytke. Klubilaiset esittivät ja opettivat yleisölle erilaisia amerikkalaisia tansseja, eniten rivitansseja. Meillä oli vain niin ähky, ettei jaksettu pöydästä nousta tanssimaan, eikä varmaan olisi opittu askelkuvioitakaan. Mutta kiva oli esityksiä katsella. Varsinkin pienten lasten antaumuksellista improvisoitua tanssimista.
Aluksi tuntui, että tällainen countrymeno ei sovi ranskalaisille ollenkaan, mutta illan mittaan näytti ihan hyvältä. Ennen kaikkea tuntuivat itse viihtyvän ja innokkaasti opettelevan rivitanssin askelkuvioita. Klubi sai monta uutta jäsentä, mutta me kömmimme pikkuväen villiä menoa väistellen kotiin jo klo 23. Mielestäni parasta rivitanssia ovat TV:ssä nähdyt huikeat riverdance-esitykset irlantilaisen kansanmusiikin säestyksellä.

Monissa pihoissa kukkivat parhaillaan purppuranpunaiset juudaksenpuut. Vanha legenda kertoo, että Juudas hirttäytyi tähän puuhun kavallettuaan Jeesuksen. Alun perin puun kukat olivat valkoiset, mutta ne muuttuivat häpeästä purppuranpunaisiksi.


*******************************


sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Tohtorin luona ja kotipihalla

Eilen aamulla kävin omalääkärin vastaanotolla. Odotushuone oli tyhjä. Riemuitsin, että pääsisin nopeasti tohtorin luokse. Jälkeeni tuli iäkäs pariskunta ja sitten vielä nuori tyttö, joka oli hermostuneen oloinen. Käveli edestakaisin lattialla ja näpytteli kännykkäänsä tekstiviestejä. Kun tohtori tuli huoneestaan, ryntäsi tyttö hänen luokseen ja selitti kiihkeästi jotakin. Tohtori lupasi ottaa tytön sisälle ja pahoitteli tilannetta meille muille odottajille. Odottelu jatkui. Ikkuna oli auki kadulle ja ikkunan eteen ilmestyi mies tupakalle. Tupakan savu leijaili sisälle. Vuoroaan odottavan pariskunnan vaimo sulki ikkunan kolauttaen sitä mielenosoituksellisesti. Mies ulkona jatkoi sauhutteluaan. Samassa oven avauksessa kun hermostunut tyttö tuli lääkärin huoneesta, mies kadulta ryntäsi sisään. Hän vaati kova-äänisesti päästä välittömästi lääkärin vastaanotolle. Hän sanoi, että allergiaoireet olivat niin voimakkaat, ettei hän pysty hengittämään. Silloin hiiltyi pariskunnan vaimo miehensä säestyksellä tälle tupakoitsijalle. Kaikkia kiukkuisia sanoja en ymmärtänyt, mutta äskeinen tupakointi ja röyhkeä etuilu vuoroaan odottavien kustannuksella oli ilmeistä ja eleistä päätellen aiheena. Alistumisen merkiksi tupakkamies nosti kädet ilmaan ja istuutui kiltisti vuoroaan odottamaan. Ovelle tullut lääkäri katsahti ihmeissään meluavaa potilasjoukkoaan. Sitten hän kutsui minut sisälle.

                               Rosen kukkia
Päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Kotimatkalla ihailin Rosen kukka-istutuksia ja oman pihan villiä kauneutta. Sitä katsellessa alkoi päässä soida Anttilan keväthuumaus ja pitihän siinä kameran kanssa keltakukkaisella nurmella vähän pyörähdellä. ”Simpukka on vanha mutta hän tanssii vain….”

                                                     Pihan nurmikkoa

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Pojat

                                     Pääsiäiskukkia pihassa
Viikko sitten lauantaina kaksi toisella kymmenellä olevaa pojanviikaria matkusti ihan kahdestaan isovanhempien luokse lomailemaan. Rendez-vous oli Barcelonan lentokentällä ja siellä heitä odottelimme. Maailmanmatkaajien rentoudella punaposkiset reppuselkämatkaajat ryntäsivät vastaanottajien halattaviksi. Aurinkoisessa säässä, miljoonakaupunki Barcelonan läpi kulkevaa moottoritietä pitkin alkoi matka kohti Ranskaa. Barcelonan kaupunki, värikkäät tornitalot ja maisemien vihreys, kukkivat puut ja pensaat ihastuttivat Suomen talvesta tulleita poikia. Matkalla poikkesimme moottoritieltä Fiqueres-nimiseen kaupunkiin. Sieltä olisi löytynyt maailmankuulu Salvador Dali-museo, mutta poikia kiinnosti enemmän mäkkäri. Aurinkoisella terassilla nautitut superhampurilaiset ja Coca-Colat saivat vieraamme onnesta huokailemaan.
Illalla ihmettelin vähän reppujen sisältöä. Pojat kehuivat, että olivat itse ne pakanneet. Sieltä löytyi noin 30 kappaletta vanhoja Aku-ankkoja matkalukemistoksi, palautettuja koepapereita, paripuoli hiihtorukkanen, digikamera ilman akkua, soittimia kuulokkeineen. Löytyi sentään muutamia vaatteita ja sukkiakin, mutta ei hammasharjoja tai kampoja. Onneksi näihin pikku puutteisiin oli täällä päässä osattu varautua.
Lomaviikko oli täynnä touhua. Ruokaa vieraisiin upposi kiitettäviä määriä. Kaikkea mahdollista kanipaistista mustekalan renkaisiin. Pihasta löytyi villiparsaa ja ranskalainen pääsiäismunakas maistui hyvin suomipojille, samoin kuin suklaahahmotkin. Kauppojen ruokaosastot olivat kiintoisa tutkimuskohde, kuten myös luolat ja onkalot vuorilla. Meriveden lämpökin piti testata ja kylmäksi todeta. Suojaisessa terassin nurkassa aurinko antoi iholle kevyen rusketuksen.
                                 Poikien pääsiäisherkut

Matka takaisin Barcelonaan sujui jo rutiinilla. Lentoasemalle tultaessa mies jätti minut ja pojat rakennuksen eteen ja vei sitten auton pysäköintitaloon. Sillä aikaa me etsimme lähtöselvitystiskin, josta pojat saivat boarding-kortit. Sitten olikin lähtöhalausten aika ja pojilla meno turvatarkastukseen. Vielä viimeiset vilkutukset lasiovien takaa ennen passintarkastusta. Lento oli yli ½ tuntia myöhässä, joten jatkoyhteys Suomessa meni uusiksi. Sekin hoitui muutaman puhelinsoiton avulla ja nyt väsyneet matkaajat ovat onnellisesti kotonaan.
Saattajat onnistuivat kadottamaan autonsa yhteen lentoaseman monista pysäköintitaloista. Saatuaan auton parkkiin kuski oli kiirehtinyt lentoterminaaliin, eikä lähtiessä enää muistanut mihin auton oli jättänyt. Tulipahan päivän kuntoilu hoidettua kun tunnin verran etsimme autoa kolmessa nelikerroksisessa pysäköintitalossa. Kun auto vihdoin löytyi, piti vielä etsiä pysäköintitalon pääkassa, jonne voi maksaa ylimääräisestä ajasta. Vasta sen jälkeen pääsimme kotimatkalle.
Nyt olo on haikea, helpottunut ja väsynytkin. Tiloja siivotessa ja tavaroita keräillessä tuli mieleen oheinen runo.

KUN MINUSTA TULEE VANHA

Kun tulen mummoksi, muutan luokse lasten
ja teen kaiken kuten hekin, aivan varta vasten.
Kaiken sen ilon ja onnen jonka sain heiltä
voin takaisin maksaa, ei lopu riemu meiltä!


Piirrän tussilla seinään aivan salassa
ja hypin sängyn päällä kengät jalassa!
Maitotölkistä juon suoraan, jätän pöydälle sen.
Tukin kaikki vessanpöntöt ja yhtään tottele en.


Kun he puhuvat puhelimeen, eivätkä minuun yllä
Syön kupista sokerit ja jatkan muulla hölmöilyllä.
He puistavat päätä, säätävät ääntään kovemmalle
Minä käsistä karkaan ja piiloudun sänkyni alle!


Kun ruoka sitten valmistuu, en ainaskaan papuja syö
paprikat nypin ruuasta myös, on siinä aika kova työ.
Läikytän maidon ja kalakeitollekin yökkään
Ja kun he suuttuu niin pihalle pöydästä hyökkään!


Istun TV:ssä kiinni, en väisty vaikka koittaa he miten.
Pistän kylässä silmäni ristiin ja koitan jääkö ne siten!
Otan sukkani pois, toisen roskikseen heitän
Ja kurassa leikin, siitä myös ruokani keitän.


Luen kiltisti iltarukouksen ja sen jälkeiseksi säästän
vielä yhden kolttosen: hihitän ja ison paukun päästän.
He katsoo minuun ja ilme vaihtuu hymystä alakuloiseksi:
Kun äiti nukkuu, häntä voi melkein kutsua suloiseksi?

Englanninkielisestä runosta suomentanut:
Hannele Harjajärvi

******************************