lauantai 9. lokakuuta 2010

Kielen kanssa jahkailua

Olimme kahden vaiheilla. Jatketaanko ranskankielen opiskelua entiseen tapaan pari tuntia kerran viikossa vai tullaanko toimeen jo hankitulla vähäisellä kielitaidolla. Jahkailun tuloksena päätimme kuitenkin mennä syksyn ensimmäiselle tunnille, ehkäpä menemme seuraavallekin.
Osa entisen ryhmämme oppilaista oli jäänyt pois ja tilalle oli tullut uusia oppilaita.
Oli puhelias englantilaismies, joka on ostanut naapurikylästä ikivanhan talorötiskön. Sitä hän kertoi remontoineensa yli kolme vuotta. Yksi huone on vasta valmis. Huone, jossa hän asuu ja tekee etätyötä Englannissa olevaan firmaan. Kaikki vapaa-aika menee talon kunnostukseen. Mies arveli, että remonttia riittää seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.
Mukaan tuli myös englantilaisrouva. Hän on asunut Ranskassa yli kymmenen vuotta, mutta vasta nyt haluaa opiskella kieltä. Monessa Ranskan kylässä asuu englantilaisia. Enimmäkseen he seurustelevat keskenään. Lehtikaupoissa on myytävänä iso valikoima englanninkielisiä lehtiä ja kirjoja. Englannin TV-kanavia on helppo seurata netin kautta. Moni pitää ranskan opiskelua ihan turhana ja liian vaikeana. Usein Ranskan koti on vain loma-aikojen kakkosasunto.
Saimme joukkoomme myös kaksi nuorta miestä. Toinen heistä on asunut Ranskassa vasta viikon. Hän on meksikolainen juuri valmistunut arkkitehti. Hän on tullut maahan ranskalaisen tyttöystävän takia. Koko viikon hän on ollut työssä viinitarhassa. Ilahduin, että vielä löytyy tarhoja, joissa viinirypäleet poimitaan käsin. Nuoren miehen mielestä työ on raskasta. Iltaisin olo on kuin tappelussa olleella. Vaikka miehen sanavarasto oli lähes olematon, kehon ja käsien kielellä hän tuli ymmärretyksi. Sen sijaan hänellä tuskin oli hajuakaan siitä mitä ympärillä puhuttiin.
Enemmän ranskaa osasi toinen nuorista miehistä, miellyttävä ja kohtelias japanilainen, joka työskentelee ranskalaisen ravintolan keittiössä. Hänellä oli mukanaan kännykkä, jossa kaikkien muiden hienouksien lisäksi oli Ranska-Japani sanakirja. Sitä hän käytti varsin kätevästi.
Keskustelu tunnilla polveili varsin vapaasti. Pääaiheena oli ranskalaisten ahkera lakkoilu eläkeiän nostamista vastaan. Ensi tiistai on taas tärkeä lakkopäivä.
Seuraavaksi aiheeksi nousi korruptio kunkin opiskelijan kotimaassa. Puhelias englantilaismies ennätti vastaamaan puolestamme. Hän sanoi tietävänsä, että Suomessa eikä koko Skandinaviassa ole korruptiota ja että ihmiset ovat erittäin rehellisiä. Vaalirahasotkuja ajatellen lisäsin varovasti, että Suomessakin politikoista puhutaan kaikenlaista. Vastaus oli, että tietäähän ne poliitikot…
Tunnin päättyessä puheeksi tuli Unkarin lietekatastrofi, josta puhe polveili kasvien geenimanipulaatioon. Se olikin niin iso asia, että keskustelu muuttui monikieliseksi ja kaikki puhuivat yhtä aikaa. Jokainen opiskelija ja myös opettaja olivat jyrkästi kaikenlaista geenimuuntelua vastaan. Amerikkalainen Marilyn totesi, että ehkä on liian myöhäistä. Paljon vahinkoa on jo tapahtunut.
Kuten niin usein muulloinkin, vasta jälkeenpäin kotona alkoi löytyä keskusteluun tarvittavia ranskankielen sanoja.

             *************************************************************

11 kommenttia:

  1. Olisi ihanaa osata puhua ranskaa. Lukiossa opiskelin, mutta koskaan en oppinut puhumaan. Olisi pitänyt lähteä sinne paikanpäälle, ehkä sitten olisi jotain tarttunut. Ranskankieli kuulostaa niin kauniilta.
    Mukavia opiskeluhetkiä vaan sinulle.

    VastaaPoista
  2. eikö tärkeintä ole se, että sanat aktivoituvat, vaikka ne ei ehtisikään tulla ulos tunnilla? ja ihan kiva tapa sitä paitsi tutustua toisiin asuma-alueenne ihmisiin.
    te taidatte asustella erittäin englantilaispainotteisella alueella. meillä ei kylissä ole englanninkielisiä lehtiä, täytyy mennä isompiin paikkoihin. Avignonin-Arlesin ympäristössä kyllä asuu paljon anglosakseja, minkä ymmärtää ajatellen näppärää luotijunayhteyttä. mutta niitä lehtiä ei kyllä löydä muualta kuin lähikaupungeista. onko teillä myös sekatavarakauppoja, joissa myydään vegemiteä ja muuta anglohyvää?

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa tutulta, meillä on jokseenkin samanoloisia ranskantunteja. Keskustelut ovat hyvä tapa oppia ranskaa. Minä osaan kyllä ranskantunnilla jonkin verran osallistua keskusteluun, kun taas työpaikan kahvitunnilla se vielä on aika mahdotonta, kun en aina edes tiedä, mistä puhutaan. Hidasta, hidasta tämä oppiminen.

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista! Varmaan kielitunneilta saa paljon muutakin, kuin kielen oppia. Minä en osaa ranskaa sanaakaan, kun sitä ei ollut koulussa aikoinaan mahdollisuus opiskella, ei ole käynyt myöhemminkään mielessä, vaikka kielet yleensä kiinnostat minua. Itsekseni olen opetellut viron kielen, osaan sitä auttavasti ja huokailen olispa mahdollisuus käyttää enemmän sitä kieltä.

    VastaaPoista
  5. Unelma ~
    Olen samaa mieltä. Ranskankieli on kaunista, jopa silloin kun sitä puhutaan lähes pikakelauksella. Kuten radiosta kuuluvat mainokset. Minulla ei ole pienintäkään aavistusta siitä mistä tuotteesta hunajainen naisääni söpöttää.

    Airelle ~
    Niinhän se on, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
    Kylässämme on kirjakauppa, joka lopettelee toimintaansa. Täältä on hävinnyt monta kauppaa. Asukkaat ikääntyvät ja muuttavat palvelutaloihin. Muu väki tekee ostoksensa Carcassonnen kauppakeskuksissa. Leipomosta voi ostaa päivän lehden, mutta valikoima on paljon suppeampi kuin oli kirjakaupassa. Pienen kyläkauppamme tuotevalikoima on hyvin ranskalainen. Vegemiteä maistelin Australiassa, mutta en ihastunut sen makuun.

    Krii ~
    Ranskantunnit ovat mainio tapa saada ruohonjuuritason tietoa eri kansallisuuksista ja heidän elämästään. Oman mausteensa tietoihin antavat joskus hupaisatkin väärinkäsitykset.

    aimarii ~
    Suomen ja Ranskan kielessä ei taida olla yhteisiä riskisanoja kuten Suomen ja Viron kielissä, joilla on kummassakin kielessä ihan eri merkitys. Viron matkoilta on jäänyt mieleen nämä lauseet, en tiedä ovatko ihan oikein.
    Ma elan linnas = Asun kaupungissa.
    Majas on hallitust = Talossa on hometta.

    VastaaPoista
  6. Jatka vaan. Sieltä saa varmasti uusia ystäviä.
    Tuo englantilaisen ostama talovanhus on niin tyypillistä. En ymmärrä mitä iloa vuosi kymmeniä kestävästä remontista on...

    VastaaPoista
  7. Ranskan kieli ON maailman kaunein. Rakastan ranskan sointia vaikken osaa sitä lainkaan. Jo puhuttu ranska hyväilee korvieni aistinsoluja, saati ranskalaiset laulut. Vaivun niitä kuunnellessani euforiaan. Onnellinen kun elät niin kauniissa kielimiljöössä.

    PS
    Siitäkin olen iloinen että mantereen puolella olevan venepaikkamme vieressä on ranskalais-suomalaisella pariskunnalla kesäpaikka. Kun rantaudumme saaresta mantereelle, kuulemme ko. kielen "musiikin". Astumme hyviin sfääreihin.

    Onnea keskustelukerhollesi!

    PS Savossa (kuten tiedät) sanotaan: aakase suus ja iäntele :)

    VastaaPoista
  8. Englantilaisia tulee yha vahemman, moni palaakin Kanavan toiselle puolelle, kun ei enaa taloudellisesti kannata samalla tavalla tulla tanne. Normandiassa on jonkun verran englantilaisia, ei tosin kovin paljon. He vain kayvat (kavivat) viini- ja olutostoksilla.

    VastaaPoista
  9. Monikansallisella kielikurssilla on varmasti hauskaa.. Olisipa meilläkin vielä englantilaisia, puhetaito vaatisi aktivoimista. On vaan venäläisiä ja heidän kieltään en edes yrittäisi oppia.

    VastaaPoista
  10. Lastu ~
    Kunpa keskustelun aiheet kielikurssilla olisivat hieman helpompia, kuten musiikki, viinit, juustot ja ruoka yleensäkin. Suattasin jopa aakasta suunnii ja piäsisin kehua retostammaan kalakukkoo. Cocorico-terveiseni (kukko kiekuu) sinne Kallavein rannoille.

    hpy ~
    Täälläpäin englantilaiset ovat halunneet päästä taloistaan eroon ja joutuneet pudottamaan myyntihintoja.

    Sirokko ~
    Hauskaa on kielikurssilla. Usein iloisen tyrskähdyksen saa aikaan eläväisen opettajamme antaumuksellinen mimiikka. Harvoin hän malttaa pysyä pöytänsä takana vaan näyttämönä on koko luokkahuone. Pantomiimin avulla selviää moni tuntematon sana.

    VastaaPoista
  11. Vihreatniityt ~
    Taidanpa jatkaa opintoja, ainakin toistaiseksi.
    Ranskalaisia tuntuu huvittavan noiden lähes rauniotalojen remontit, ” bâtir des châteaux en Espagne” eli pilvilinnojen rakentaminen.

    VastaaPoista