tiistai 26. lokakuuta 2010

Kuka on nukkunut sängyssäni

Inhoan ja pelkään käärmeitä, rottia ja skorpioneja. En voi sille mitään. Se on joku alkukantainen pelko, joka asuu sisälläni. Hiiret ja hämähäkit siedän. Algeriassa asuessamme jouduimme alkuaikoina jakamaan hotellihuoneemme torakoiden kanssa. Muutossa toiseen asuntoon yksikään niistä ei tullut mukaan. Kukapa sitä vapaaehtoisesti lähtisi pois viiden tähden hotellista. Luulen, että torakkasuvut asuvat ja hyvin voivat siellä edelleenkin.
Tämän kulmakunnan kissat pitävät hiiret kurissa. Kertaakaan en ole hiiriä täällä nähnyt. Katon rajassa asustelee pitkäraajaisia hämähäkkejä. Eivät ole pahemmin suuttuneet vaikka joskus siivoilen niiden verkkoja pois. Muutamia isompia hämähäkkejä olen varovasti pyydystänyt pahvipalalle ja kantanut ulos aidan taakse. Kerran yksi sellainen karkasi pahvin päältä ja putosi pihan kiveykselle, jossa sen sisältä juoksi kymmeniä pieniä hämähäkkejä pitkin pihaa. Emokin jäi henkiin, enkä saanut päälleni kirousta, joka tulee hämähäkin tappamisesta. Rottien ja käärmeiden kanssa ei tule useinkaan törmäiltyä. Pyrin välttämään kohtaamisia. Pelkkä ajatuskin niistä saa hiukset nousemaan pystyyn.
Ongelmaksi jäävätkin nuo mustat 3 – 4 cm:n kokoiset skorpionit, jotka ilmojen viilennettyä tunkeutuvat sisätiloihin. Niiden varalta olemme tottuneet tarkistamaan kengät ennen kuin laitamme ne jalkoihin ja ravistelemaan takit naulasta otettaessa. En ole ihan varma otusten myrkyllisyydestä. Tuskin ovat sen vaarallisempia kuin terassilla pörräävät jättiampiaisetkaan.
Eräänä viileänä iltana unta odotellessani lueskelin sängyssä. Olin nostamassa kirjaa yöpöydälle ja sammuttamassa valoa kun huomasin liikettä tyynyni vieressä. Yli sängyn laidan kömpi vuoteeseeni yksi niistä mustista hirviöistä saaden minut kauhusta jähmettymään. Skorpionikin pysähtyi. Tuijotimme toisiamme kunnes kykenin kirjallani huitaisemaan sen lakanalta lattialle. Saman tien hyppäsin lattialle itsekin, sujautin kengät jalkaani ja tavoitin pakenevan skorpionin. Hypin sen päällä niin että se litistyi mustaksi läjäksi lattialle. Siinä vaiheessa havahtui mieskin sanaristikoistaan, kyseli - Mitä täällä tapahtuu?  Sain käheästi kuiskattua, että tapoin sängyssä olleen skorpionin.  -Ihanko totta? Vapisten pyyhin jäljet lattiasta. Mies ojensi minulle hakemansa lasillisen konjakkia. Sen turvin saatoin kelata tapahtunutta. Uni ei oikein tullut, valoa en sammuttanut koko yönä. Vähän väliä kohottauduin kurkkimaan lattialle ja sängyn reunalle. Inhoan ja pelkään edelleenkin skorpioneja.
Lisäys 27.10.2010:
Kun luin saapuneita kommentteja, nousi mieleeni Vihreidenniittyjen kommentista kaukainen muistuma lapsuudestani.

Luulen, että oma käärmekammoni juontaa juurensa ihan vauva-ajoilta, vaikka itse en muista siitä mitään. Minulle on kerrottu tapahtumasta. Olin n. 4 kk:n ikäinen kun äitini otti minut mukaansa viedessään kahvia heinäväelle. Minut oli laitettu nukkumaan viltille maahan siksi aikaa kun väki joi kahvia. Kun pois lähtiessään äiti aikoi nostaa minut syliinsä, huomasi hän vieressäni viltillä kiepille kääriytyneen kyykäärmeen. Saman huomasivat myös ukkini ja enoni. Silmänräpäyksessä oli ukki siepannut minut syliinsä ja eno samanaikaisesti loikannut viikatteen kanssa käärmeen päälle. Nuori äitini oli pyörtynyt jännityksen lauettua. Ehkä pelko virtasi minuun äidin sylissä hänen hätääntyneen sydämensä lyönneistä.


                            *********************************************

16 kommenttia:

  1. En tiennytkään ennen, että tässä maassa on skorpioneja...
    eikÄ olisi tarvinnut tietääkään. Yäh.

    VastaaPoista
  2. Huh, huh, en minäkään voisi kuvitella skorpioonia sängyssäni. Onneksi täällä ei niitä olekaan, mutta jos olisi, olisin vauhko pelkästä ajatuksesta.

    VastaaPoista
  3. Hyi mitä sänkykavereita...
    Minulla on käärmekammo. Pelkkä ajatuskin saa minut voimaan pahoin...luikertelevia käärmeitä yäk!!!

    VastaaPoista
  4. Loysin kerran kuolleen hiiren sangysta. Kissa varmaan tuonut. Lahjaksi.

    VastaaPoista
  5. Ongelmasi ei ole vähäinen ja sen laadun tunnistaa, jos omaa samaisen ötökkäkauhun. Jospa tässä nyt paljastaisin itselleni ja muillekin, että kuvaamasi kaltaisten elävien takia kartan tiettyihin maihin matkustamista. Onneksi voi valita, kaikki eivät voi.

    VastaaPoista
  6. Stazzy ~
    En tiennyt minäkään ennen, mutta elämä on yllätyksiä täynnä, eikä aina kovin mukavia.

    aimarii ~
    Suomen vuodenajat, varsinkin talvi torjuu ainakin toistaiseksi näiden otusten rantautumisen.

    Vihreatniityt ~
    Jäin miettimään omaa käärmekammoani ja luulen, että löysin syynkin. Lisäsin sen tänään blogitekstiin.

    hpy ~
    On samanlaisia hiirikokemuksia. Kissa oli varsin ylpeä lahjastaan, eikä ymmärtänyt miksi sitä ei silitetty kiitokseksi.

    Ellinoora ~
    Olen yrittänyt voittaa inhoani ja pelkoani. Monen ötökän suhteen olen onnistunutkin, mutta nämä kolme lajia ovat ylipääsemättömiä. Siksi nimitänkin pelkoani korostuneeksi itsesuojeluvaistoksi.

    VastaaPoista
  7. En olisi minäkään halunnut löytää skorpionia tyynyltäni. HUI.

    Käärmeitä myös inhoan, meillä edellisessä paikassa niitä usein näki luikertelemassa pihassa, täällä kylillä ei onneksi ole näkynyt.

    VastaaPoista
  8. Sängyssä skorpioni.. huiii... en ole koskaan nähnyt elävänä täällä ..sen paremmin kuin käärmettäkään, on-nek-si! Torakoita olen jo tottunut listimään, aina kesän aikana yrittävät asettua taloiksi kun en ole täällä niitä hätistelemässä. Rottia inhoan kaikista eniten. *kylmiä väreitä*

    VastaaPoista
  9. Unelma ~
    Kolme kertaa olen näiden Ranskan vuosien kuluessa nähnyt täällä käärmeitä. Joka kerta vielä erilaisia. Lenkkipolun varrella luikerteli kyy, kivimuurilla aurinkoa otti vihreä lähes kaksimetrinen rantakäärme ja pihaan mateli samankokoinen ruskeankirjava rottakäärme. Nämä kaksi viimemainittua ovat kai vaarattomia, inhottavia silti.

    Sirokko ~
    Ethän sinä siellä kaupungissa varmaan tapaa tuota Elaphe scalaris-skorpionia, tuskin käärmeitäkään. Menepä joskus Ben M’hidin pelloille, kääntele varovasti kiviä. Sieltä saattaa kömpiä esille isompiakin vaaleanruskeita skorpioneja. Niiden kanssa sietää olla varovaisia. Jälkikasvu niitä aikoinaan sieltä kaiveli, lasipurkkiin pirtuun säilöi ja Suomeenkin toi. Lahjoitti löytönsä koulun kokoelmiin.

    VastaaPoista
  10. Tuttuja vieraita ovat nuo pienet skorpionit Etelä-Ranskassa. Eivät ole kovinkaan vaarallisia, mutta epämiellyttäviä. Pahimpia ovat albinot, joita ei valkoisista lakanoista erota. :)

    Silti sinne maahan matka käy pitemmäksikin aikaa.

    VastaaPoista
  11. Ymmärrän sinua täysin. Villit eläimet kuuluvat villiin luontoon, eivät sisätiloihin.

    Kun olemme käyneet nyt syksylläkin saaressa tiuhaan, useaan kertaan olen havainnut, miten metsähiiri vipeltää mökkimme editse: kerran tuli melkein kenkiäni haistelemaan kunnes tuli katumapäälle ja juoksi pois. Pidän tarkan huolen, ettei mökin ovi jää auki, jottei se innostu ja tule moikkaamaan ellei peräti pesimään sisälle.

    Käärmekokemus ajalta jota et muista mutta joka tiedostamattomassa muistissasi, tajunnassasi on ja vaikuttaa, saattaa selittää myös paljon. Hurja kokemus, oi äitejä, lapsia, vaaroja.

    PS Minulla oli kesällä tukkimiehen täi korvassa. Nukuin ja heräsin siihen.

    Toivotaan että ötökät ym:t senkaltaiset viihtyvät oikein hyvin ja oikein kaukana kodeistamme :)

    VastaaPoista
  12. Lilas ~
    Voi, löytyykö niiden joukosta albiinoja ja nekin kiipeävät sänkyyn. Tuota en tiennyt.
    Olisipa kiva tietää enemmänkin Ranskan kokemuksistasi. Onko tämä Auden alue sinulle tuttua?

    Lastu ~
    Mökkihiiret voivat olla aikamoisia tuholaisia, jos pääsevät sisätiloihin pesimään ja mellastamaan.
    Aika kurja oli varmaankin herätä korvassa touhuavaan tukkimiehentäihin, hui!

    VastaaPoista
  13. Hei Simpukka!
    Auden alue ei ole kovinkaan tuttua, Vaucluse on enemmän. Nyt olemme suuntautumassa Variiin. Meillä on omia kokemuksia skorpioneista keittiön lattialla ja koirista niiden keskellä. Albino-tapauksista olemme kuulleet ystäviemme kautta. Iiikk!

    VastaaPoista
  14. Kun olet hyva kirjoittamaan haastoin sinut puhumaan itsestasi. Viela kerran.

    VastaaPoista
  15. Luin juuri lisayksesi. Melkein sama asia tapahtui minulle suurin piirtein samabn ikaisena. Ehka vahan nuorempanakin, silla muistaakseni minulle on kerrottu etta olin 2 kuukauden ikainen. Itse en muista tapahtumasta tietenkaan mitaan, eika se kyy nukkunutkaan vieressani vaan "ryomi" ylitseni.

    VastaaPoista
  16. Lilas ~
    Kauniille seudulle olette menossa. On meri ja upeita vuoria. Toivotaan, että sää on yhtä hieno kuin maisemat.

    hpy ~
    Haaste vastaanotettu. Mukavaahan lapsuutta on muistella.
    Rauhallisesti olet sinäkin nukkunut kun kyy ei sinua noteerannut vaan luikerteli ylitsesi.

    VastaaPoista