perjantai 1. lokakuuta 2010

Viinitarhassa

Eletään viininkorjuun aikaa. Postilaatikkoon tipahtelee kutsuja ja esitteitä alueen viininkorjuujuhlista.

Muistuupa mieleen muutaman vuoden takainen aurinkoinen syyspäivä. Kävelimme pitkin viinitarhan hiekkaista huoltotietä. Edestäpäin alkoi kuulua musiikkia, laulua ja puheen pulinaa. Eteemme avautui näkymä kuin jostakin romanttisesta elokuvasta tai taulusta. Noin kahdeksan hengen ryhmä tummia hyväntuulisia miehiä ja naisia oli poimimassa rypäleitä selässään oleviin koreihin. Useimmilla oli päässään auringolta suojaava olkihattu. Tarhan reunassa huoltotiellä oli pieni traktori, jonka lavalle poimijat kävivät tyhjentämässä korinsa. Traktorin lähellä köynnösten varjossa istui vanhempi mies, traktorikuski ja ehkä joukon pomo. Jokaiselle korinsa tyhjentävälle poimijalle hän sanoi jotakin hauskaa kielellä jota emme ymmärtäneet. Naureskellen miehen sanoille poimijat menivät jatkamaan työtään. Osa heistä jutteli keskenään, osa lauloi radiosta kuuluvan musiikin mukana. Toivotimme heille” Bonne journee” ja jatkoimme matkaamme. Luultavasti he huutelivat jotain vastaavaa meille. Tietenkään kamera ei ollut mukana kun sitä olisi tarvittu näiden iloisten ihmisten ikuistamiseen.

Seuraavana päivänä tapasimme viinitarhan omistajan ja kyselimme häneltä, keitä olivat pellolla työskennelleet poimijat kun emme ymmärtäneet sanaakaan heidän puheistaan. Olivatko he mahdollisesti lähikylässä asuvia mustalaisia. Mies tuhahti, että vai mustalaisia ja työssä. Ei todellakaan, sillä he ovat niin varakasta väkeä, etteivät tule viinipellolle töihin. Tämä kerääjäjoukko matkustaa joka syksy Portugalista, työskentelee viljelmillä viikon verran ja jatkaa matkaansa. Ryhmän päällikkö valitsee joukkoonsa vain parhaat kerääjät ja on hyvin ylpeä heistä. Heidän keräämistään rypäleistä tehty viini voitti kultamitalin Pariisissa, eikä hän anna laatuviinin tason laskea. Omistaja lisäsi, että raskaasta työstä huolimatta joukko jaksaa vielä soittaa, laulaa ja tanssia hänen pihallaan iltanuotion äärellä. Totesimme, että viinin hyvään laatuun vaikuttaa varmaan myös iloinen poimijajoukko. ” Bien sur”, vastasi mies.

Aika on muuttunut. Viinitarhan omistaja on siirtynyt taivaallisiin tarhoihin. Poimijoiden laulu ja soitto ovat tauonneet, iltanuotiot sammuneet. Pellolla kulkee yksinäinen iso kone, joka tekee ties kuinka monen poimijan työt. Nyt pellolla näkyi vain kaksi miestä, korjuukoneen- ja traktorin kuljettajat. Kun kävelimme ohi, koneen moottori sammui. Kuljettaja hyppäsi alas korkeudestaan ja kierteli manaillen rakkinettaan. Kaiken huipuksi myös rypälekuormaa kuljettaneesta traktorista puhkesi rengas. Siltäkin suunnalta kuului ärräpäitä. Tuntuu siltä, että tämä viini ei ehkä saa kultamitalia.



10 kommenttia:

  1. Voi ja oih, mutta onneksi kerroit. Ehkä aika entinen ei koskaan viinitarhoihin palaa mutta muistoissa säilyy ainiaan. Tai, toivon salaa: jospa sittenkin palaa.

    Tahtoisin että punaviinini alkaa laulaa. Ilman laulua ja iloa viinin maistelu on turhaa.

    VastaaPoista
  2. Oi, sinä olet jo muuttolintuna lentänyt etelään.
    Ihanan tarinan kerroit, kiitos.

    VastaaPoista
  3. viinin korjuu on tosi kovaa hommaa, mutta minäkin epäilen koneella korjatun viinin laatua. ainakin olen kuullut koneiden olevan kovempia rypäleille ja jättävän enemmän väliin kuin ihmiskorjaajat, mene tiedä.

    satuit ajan hermoon tuolla romaanikommentillasi. täällä Ranskassa on nimittäin vast'ikään korkealta taholta ihmetelty heidän autojensa hienoutta... totuutta asiasta en kyllä tiedä minäkään. saattaa olla, että heissäkin on sekä rehellisiä että rikollisia, rikkaita että köyhiä, kuten kaikissa ihmisryhmissä. täkäläiset romaanit taitavat puhua enemminkin ranskaa, en ainakaan ole koskaan kuullut heillä olevan erityistä kieltä; mitä sanovat asiaa ehkä paremmin tuntevat?

    VastaaPoista
  4. Lastu ~
    Kippis ilolle, laululle ja Lastulle!
    Vaikka poimintatavat ja poimijat vaihtuvat, viini on ja pysyy.

    Unelma ~
    Kiitos. Tämä muuttolintu taitaa olla entisaikojen maalaisromantiikan ystävä.

    Airelle ~
    Kyllä se kone näytti ruhjovan köynnöksiä ihan eri tavalla kuin helläkätiset poimijat, jotka nostivat rypäletertut ilman lehtiä ja oksia kokonaisina koreihinsa.
    Todellakin naapurikylän romaaneilla on näyttävät talot ja siistit pihat hienoine autoineen. Naapurimme Rose esitteli niitä tänään kun ajoimme kylän ohi.

    VastaaPoista
  5. Meiltähän tuollaista nostalgiaa vielä löytyy, tosin viinitarhat ovat nykyään vähissä. Annaban tasangollakin ennen niin komeat plantaasit ovat nyt historiaa, mitä lie tehdasaluetta tilalla. Tuommoista korjuukonetta en ole koskaan nähnyt, en osaa edes kuvitella miten se pystyy raapiimaan rypäletertut oksista.

    VastaaPoista
  6. Sirokko ~
    Kyllä se melkoista puistelua näyttää olevankin. Lienetkö huomannut, että Suomenkin uutiskynnyksen oli ylittänyt oheinen viinirypälevarkaus, joka oli tehty samanlaisella korjuulaitteella:

    "Ranskan poliisi tutkii röyhkeää yöllistä varkautta

    Ahneet pitkäkyntiset tunkeutuivat sunnuntaiyönä Villeneuve-les-Beziersissä sijaitsevalle viinitarhalle, ja korjasivat täyden kuun tarjoaman valon turvin tarhan koko sadon talteen. Varkaat saivat syrjäisellä saaliikseen 30 tonnia Cabernet Sauvignon -rypäleitä. Poliisin mukaan rypäleiden arvo on noin 15 000 euroa. - He käyttivät korjuukonetta rypäleiden keräämiseen. Tämä tarkoittaa sitä, ettei työhön tarvittua paljoa ihmisiä. Kaksikin on ollut tarpeeksi, kertoi tarhan omistaja Roland Cavaille BBC:n mukaan. Rosvottu viinitarha sijaitsee melko syrjäisellä paikalla. Eräs todistaja kuitenkin kuuli aamuyön tunteina työkoneen ääniä".

    VastaaPoista
  7. Uusissa viinimaissa kaytetaan koneita paljonkin.

    VastaaPoista
  8. hpy ~
    Uudet viinimaat, uudet viininvalmistustavat ja hyviä ovat heidänkin viininsä.

    VastaaPoista
  9. Vanha tapa kuulosti romanttisen kauniilta. Maailmasta on paljon ihania asioita kadonnut.

    VastaaPoista
  10. Famu ~
    Ei kuki enää romantiikka viinitarhoissa eikä heinäpelloilla tai heinäladoissa. Ankeaksi muuttuu maalaiselämä.

    VastaaPoista