sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Iltapäivän askeleita


Siestan aikaan annan askelten viedä kylän hiljaisille kaduille. Pihassa pysähdyn ensin ihmettelemään krysanteemeja, jotka syksyisin Pyhäinpäivän aikaan puhkeavat kukkaan ja kukkivat karussa maassa monta viikkoa. Ensimmäisenä syksynä ostin ne jostain tarjouksesta. Hakkasin vasaralla ja hakulla niille kolot kivikkoiseen maahan, johon ne ihmeekseni juurtuivat.



Eipä näy mitään liikennettä pääkadulla kun laskeudun parkkipaikalle. Pysäköidyn auton alta livahtaa harmaaraitainen kissa pensaiden taakse suojaan. Katselen parkkialueen reunustan istutuksia. Kauniita ovat kukat ja hyvin hoidettuja. Niitä kastellaan ja lannoitetaan, rikkaruohot kitketään.

Kellastuvien puiden takana näkyy luostarin torni. Kävelen verkkaisesti sitä kohti. Luostarin muurilla punastelee villiviini. Linnut eivät pidä siestaa vaan konsertti lähistön puissa jatkuu taukoamatta. Sade pääsee yllättämään ja ylämäkeä kotiin kiivetessä ehdin kastua kunnolla.


Myöhemmin iltapäivällä sateen tauottua ajamme muutaman kilometrin päähän tekojärvelle. Pääsen luonnonhelmassa jatkamaan kesken jäänyttä kävelyäni.





Hiljaista on järvelläkin. Pari onkimiestä istuskelee rannalla, linnut soutelevat aalloilla. Tie kaartelee mäntyjen lomassa, kauempana näkyvät hiekkaiset kukkulat ja viinitarhat. Pian ilta hämärtyy. Kotiin tultua jään parvekkeelle seuraamaan lintuparvien taitolentoesityksiä ennen pilvisen pimeän laskeutumista.



***************************************

6 kommenttia:

  1. Siellä näyttää kesäisemmältä kuin meillä, kolme viikko sadetta pötköön..
    Tuo alin kuva on aivan ihana, mikä tunnelma, kuin maalaus, tekisikin mieli maalata...

    VastaaPoista
  2. Melkein voi laulaa - vielä on kesää jäljellä, vielä on kauniita päiviä...

    VastaaPoista
  3. Krysanteemeja istutin kerran minakin muttei niista mitaan tullut seyuraavan vuonna kun olivat niita yksivuotisia!
    Sirokon kanssa samaa mielta alimmasta kluvasta.

    VastaaPoista
  4. Sirokko ~
    Onpas teillä satanut hurjasti. Katsoin netistä kuvia tulvista. Nyt olisi jo päivänpaisteen vuoro.
    Näkymä hautausmaalle päin on maalauksellinen, iltavalaistuksessa lintuineen suorastaan dramaattinen.

    aimarii ~
    Lauluusi vastaan, että ” Ovat puistojemme lehdet kuolleet, ne mennessään vie tuulonen”, silti odotan vielä kesälämpöisiä päiviä.

    hpy ~
    Monivuotisiksi muuttuivat krysanteemit kun maahan juurtuivat. Mitä lie niille tapahtunut. Tähän aikaan vuodesta on hienoa katsella aitiopaikalta tuhatpäisten lintuparvien tanssia kylän yllä illan pimentyessä.

    VastaaPoista
  5. Onneksi on polkuja mitä astella, mielipaikkoja kaukana autojen kiitoradoista, moottoriteistä (vai onko moottoritie lähellä :).

    Kuvasi henkivät hiljaisuutta. Mökkisaareemme kantautuu vastarannan valtatien jylinä ja se onkin sen paratiisin ainoa miinus.

    Nuo lintuparvet taivaalla! Uskomaton "väentungos". Mitä lintuja ovat, missä on määränpää? Suomestako tulevat? Kauanko matka tänne asti kesti? (Ei oo pakko vastata :).

    VastaaPoista
  6. Lastu ~
    Lähimmälle moottoritielle on matkaa noin 20 km, ihanaa. Yli 30 vuotta asuimme moottoritien lähellä. En ikinä tottunut siihen meluun.
    Linnut saattavat olla kottaraisia, matkijalintuja. Ilta illan jälkeen uudet parvet tulevat, ehkä jotkut niistä Suomesta asti. Seuraavana aamuna lintuja ei enää näy. Ovat jatkaneet matkaansa Espanjaan tai Pohjois-Afrikkaan. Lentomatkan oletan kestävän ehkä viikkoja. Muuttolinnut ovat taitavia suunnistajia, tietävät maamerkit, kuun ja tähtien asennot.

    VastaaPoista