keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Yllätyksiä

Lauantai ennen joulua. Serkkuni oli Aix-en-Provencessa kahden viikon kielikurssilla ja tuli yllätysvierailulle kurssin jälkeen. Hän pääsikin heti junamatkalla käyttämään oppimaansa kieltä ottaessaan selvää muuttuvista, puuttuvista ja myöhästelevistä junista. Iloisesti naureskellen hän kertoili matkakokemuksiaan iltayöllä jäätävän kylmällä ja tuulisella asemalaiturilla. Mukavaa, rentoa yhdessäoloa, juttelua, paljon naurua, kaupungin jouluvaloja, vierailu viinikellarissa. Liian pian paluu jäiselle ja tuuliselle asemalle ihmistungokseen. Yli vuorokauden kestävää jännitystä siitä pääseekö juna lumiseen ja jäiseen Pariisiin, vieraamme sieltä lentokenttäkaaokseen ja kotiin jouluksi. Mikä helpotus kun aamuyön tunteina tuli tekstiviesti: ”Suomessa, kaksi yötä jouluun! Vive la France!”

Perjantai, jouluaatto. Maassa rauha, puolisoilla hyvä tahto ja vointi jouluaterian jälkeen, lähdössä jouluyön messuun. Tietokoneen ruudulle ilmestyy ranskankielinen sähköposti. Ystävä 30 vuoden ja Välimeren takaa ilmoittaa: ”Ensi sunnuntaina lennän Marseilleen ja tulen sieltä teille junalla”. Lumihiutaleita leijuu navakassa tuulessa puolisoiden päälle kun astelevat kirkkoon. Kansaa on kylmässä kirkossa normaalia vähemmän, silti mieltä ylentää kirkon holveihin ja sieltä yötuuleen nouseva " Jouluyö, juhlayö". Eikä ketään haittaa vaikka yksi joukosta laulaa sitä suomeksi.

Sunnuntai joulun jälkeen. Lento Algeriasta on laskeutunut Marseilleen aikataulun mukaisesti. Junamatka tälläkin tulijalla oli täynnä muutoksia ja myöhästelyjä. Taas iltayön hetkiä jäätävän kylmällä ja tuulisella asemalaiturilla. Laukku täynnä tuliaisia, tuoreita appelsiineja ja mandariineja, oliiveja, herkullisia taateleita kilokaupalla. Edellisestä tapaamisesta on kulunut lähes 20 vuotta, mutta kukaan ei ole yhtään muuttunut vai onko kuitenkin. Yli 10 vuotta kestänyt sisällissota ei voi olla jättämättä jälkiä, vaikka kuinka sen yrittäisi unohtaa. Emme käsitelleet aihetta vaan kaukaisempia yhteisiä muistoja 80-luvun alkupuolelta. Tietysti vajavainen kielitaitomme asetti omat rajoituksensa, mutta puhetta tärkeämpää oli lämmin yhdessäolo. Saattelimme illan suussa vieraan Lyonin junaan aurinkoisella, yllättävän lämpimällä asemalaiturilla. Osa miehen perheestä asuu Ranskassa ja heitä kaikkia hän meni vielä tapaamaan. Saimme kutsun Algerian kevääseen. Matkan toteutusta jäimme harkitsemaan.

herkullisia taateleita


**********************************************************************

5 kommenttia:

  1. Teillähän on ollut vilkas joulu, mukavalta kuulostaa.
    Ooh, onpa tutun näköisiä taateleita! Kiva, että teillä on säilynyt suhteita tännekin päin. Maailma muuttuu mutta emmehän me...Ota sitten yhteyttä meihinkin jos tänne asti aiotte!

    VastaaPoista
  2. On aina mukavaa kun vanhat ystavat ottavat yhteytta, mutta sekin jaa monelta usein vain ajatukseksi ainakin niin kauan kun on viela tyoelamassa mukana. Ajan puutetta!

    VastaaPoista
  3. Sirokko ~
    Hyvältä maistuvat taatelit edelleen. Pitänee selvittää mistä saa matkaa varten viisumin, matkavakuutuksen yms. Ilmoittelen kyllä jos matka toteutuu. Tervetuloa tännekin, vain reilun 3 tunnin junamatka Marseillen lentokentältä, jos ei ole lunta tai lakkoilijoita.

    hpy ~
    Niinpä. Mitä vanhemmaksi tulee sitä tärkeämmäksi vanhat ystävät käyvät. Uusia, kestäviä ystävyyssuhteita ei olekaan enää niin helppo solmia.

    VastaaPoista
  4. Ihania tapaamisia. Ja kun vieraat ovat jo aikojen takaa tutut ja "turvalliset" (= saa olla oma itsensä, ei tarvitse vieraskoreilla, muuksi muuttua, jännittää), niin ilo on molemminpuolinen. Antamista, saamista, saamista, antamista. Niin kuin elo silloin kun se hyvää on.

    Hauskasti tarinassasi toistuu kylmä ja tuulinen aseman laituri, joka sitten lämpenee...

    (Tunnustan: minua kiinnostaa, miksi olitte Algeriassa, miksi Australiassa, nyt Ranskassa - kiehtovaa - mutta kun olen huonostikasvatettu hyvinkasvatettu, kunnioitan ihmisten halua blogimaailmassa yksityisyyteen. En kysy mitään, nautin vain täysillä mitä kertoilet Ranskanmualta ja tiältä, Savonmuan sytämestä).

    Ihanaa Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
  5. Lastu ~
    Täytyy tunnustaa, että alkuun hieman jännitin Algerian vierasta. Miten harras muslimi hän on, mitä huomioitava, entä ruuat. Sitten päätimme, että talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan ja oikein hyvin kaikki sujui.
    Uusin postaukseni antaa ehkä vastauksia kysymyksiisi. Ranskaan eläkepäiviksi muutto oli työvuosien unelma. Nyt sitä eletään.

    VastaaPoista