maanantai 5. joulukuuta 2011

Lähdetäänkö


Tänään iltapäivän aurinko lämmittää. On tyyntä, tuuli kulkee muualla. Minulla on taateleita taskussa ja vettä pullossa, lähdetäänkö järvelle?

Mansikkapuu

Kakipuu
Ei pidetä kiirettä, kuljetaan rauhallisesti. Katsellaan polun varren kukkasia, lintujen liikkeitä järvellä, puiden kuvajaisia veden pinnalla. Hengitellään mäntyjen ja maatuvien lehtien tuoksua. Sateiden jälkeen sieniä on noussut joka puolelle. En tunne niitä, ei maistella, ettei matka muutu tripiksi tuntemattomaan maahan. Mansikkapuusta voimme napata muutaman kypsän marjan ja todeta, että ulkonäkö on parempi kuin maku. Kakipuun makeat hedelmät ovat nyt kypsiä. Muistan kun maistoin niitä ensimmäisen kerran, minulle sanottiin, että toivo nyt jotain, niin toiveesi toteutuu. En muista enää toivettani, enkä sen toteutumista. Ehkä se ei ollut kovin tärkeää.

Tuonne lähelle puiden latvoja emme rohkene kiivetä, mutta voimme ihailla nuorten seikkailijoiden taitoa ja onnistumisen iloa suoritetusta tehtävästä.



Tuntemattomia sieniä


Vastarannan puut heijastuvat hauskasti veteen 

Lempeä syyssää on houkutellut matkaan muitakin kulkijoita. Lähes jokainen vastaantulija tervehtii meitä, moni lisää maininnan kauniista ilmasta ja toivottaa hyvää päivänjatkoa. Toivotamme samaa heille.
Vastaan tulee pariskunta. Hengästynyt mies vihreässä tirolilaishatussa kädessään pitkä paimensauva, jota tömäyttelee maahan tomerasti joka askeleella. Nainen kulkee muutaman askeleen perässä, hymyilee vähän hämillisesti tervehtiessään. Silloin tällöin ohitsemme vilahtaa hyvin treenattuja juoksijoita muodikkaissa asuissaan ja aurinkolaseissaan kuulokkeet korvilla. Vastaamme sipsuttaa pari kaunotarta korkokengissä, meikeissä ja kampauksissa olkapäillä somasti tyylikkäät laukut. Kuin kaakattava kanaparvi metsästä puikahtaa joukko koululaisia kartat ja kompassit käsissään. Säntäilevät takaisin pusikoihin rasteja etsimään. Kilpailutilanteesta huolimatta tervehtivät tiellä kulkijoita, toisin kuin opettajansa, joiden koko huomio on keskittynyt kiivaaseen väittelyyn. Romantiikka säteilee vastaan astelevista nuorista pareista, eräs sellainen kulkee kietoutuneena pitkään yhteiseen kaulaliinaan.


Polku kulkee mutkitellen, loivasti nousten ja laskien pitkin järven rantoja. Puiden siimeksessä rannalla on penkkejä, joilla voi lepuuttaa jalkojaan. Sellaiselle mekin istahdamme, nautiskelemme muutaman taatelin ja janoomme vettä. Jatkamme matkaa, ylitämme pienen puron. Kevätsateiden jälkeen purossa voi nähdä pieniä kaloja uiskentelemassa. Ohitamme tyhjän venelaiturin ja uimarannan. Aurinko laskee selkämme taakse.

Emme malta ajaa vielä kotiin vaan poikkeamme kaupungin torille. Haluamme nähdä joko jouluvalot on sytytetty. Ei vielä, mutta niitä asennetaan parhaillaan. Torille on tuotu myös joulukojut valmiiksi, jääkone torin laidalla jäädyttää luistinrataa lapsille. Me istahdamme ulkoilmakahvilaan plataanien alle ja tilaamme isot kupilliset cappuzinoa samalla kun taivaan sini syvenee ja ensimmäiset tähdet syttyvät.

                       *******************************************************

10 kommenttia:

  1. Onpa kaunis tuo kakipuu! Seikkailupuistot on kivoja, harmi ettei niitä vielä minun lapsuudessani ollut, vieläkin tekisi mieli mutta omat rajat on jo valitettavasti tunnustettava.
    Ei ole ruuhkaa maisemassa, ihan rauhassa saatte siellä tallustella. Joko pian lähtö häämöttää?

    VastaaPoista
  2. Ihana retki, minä oikein heittäydyin mukaan.

    VastaaPoista
  3. Heips! Siella Ranskassa (Ja Espanjassa) taitaa olla todellinen suomalaisten talviasuinpaikka? Oma enoni viettaa talvet Espanjassa ja itse olen haaveillut matkasta kyseiselle alueelle. Miltei kaikki muut Euroopan kolkat onkin tullut kierrettya. =) Mika meita vetaa juuri Etela-Ranskaan ja Espanjaan? :O

    Minua on aina kiinnostanut Pieni suklaapuoti -kirjan tapahtumakaupunki, pieni kyla jonka nimea en nyt muista. Onko sinulla tietoa onko kyseinen kyla olemassa vai onko se kirjailijan keksintoa? =)

    Upeita kuvia sinulla! Ah, matkakuume iskee. =)

    VastaaPoista
  4. Viehättävää... Kiitos retkestä :)

    VastaaPoista
  5. Upea retkipäivä ja upeat retkeilymaisemat! Seikkailupuisto ja mansikkapuu - niin mielenkiintoista. Viihdyin retkellä mukana.

    VastaaPoista
  6. Viehättävät maisemat siellä. Heti lähtisin täältä liukkaudesta sinne. Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
  7. Sirokko~
    Kakipuun värikkäät hedelmät piristävät harmaata maisemaa. Usein sato jää puihin ohikulkijoiden silmän iloksi, hedelmiä ei käytetä mihinkään.
    Lähtö heti kun ollaan valmiina :)

    Unelma~
    Tuntuu hyvältä, että patikoit mukana retkellä.

    Maama~
    Tervetuloa Vieraille Poluille.
    Pistäydyin blogissasi ja ihastuin ikihyviksi. Kirjoitat tosi kivasti, tykkäsin.
    Käsittääkseni Suklaapuodin Lansquenet-sur-Tannes kylä Toulousen lähellä on kuvitteellinen paikka. Kirjan kuvausten mukaan se voisi olla mikä kylä tahaansa näillä Languedoc-Roussillon tai Midi-Pyrénées-alueilla.

    Rita~
    Mukava, että viihdyit retkellä mielimaisemissani.

    aimarii~
    Tuo järvi, yksi kolmesta suosikkijärvestäni , on näin sesonkikauden ulkopuolella mainio retkikohde. Parin tunnin kävely järven ympäri antaa hyvän olon.

    Liisa~
    Hyvää itsenäisyyspäivää myös sinulle.
    Päivänpaisteessa ja tuulessa sitä täällä vietämme, liukasta ei ole. Siniristilippu ja valkoiset kynttilät pöydällä luovat tunnelmaa. Rosolli, sienisalaatti ja ruisleipä maistuvat Suomelta. Illalla katsotaan TV-kaistalta Linnan juhlat.

    VastaaPoista
  8. Kiitos!
    Lähdin oikein mielelläni tälle retkelle. Mukavaa oli. Täällä myrskyää jo toista päivää oikein kunnolla. Vaahtopäät kiitävät merellä. Lämpöä on 4 astetta, maa vielä vihreä.

    VastaaPoista
  9. Milloinkahan Suomessa vastaantulijat (jos ovat toisilleen ventovieraita) alkavat tervehtiä toisiaan? Muistan ajat Heidelbergissä (1976-78), jolloin Odenwaldin metsäpoluilla opin tervehtimään jokaista vastaantulijaa Guten Tag'in sanoin ja hymyn säestyksin. Tervehdyksellä on puolensa ja puolensa. Usein olen nykyisin niin ajatuksissani, että saatan vaikuttaa epäkohteliaalta vaikkei ole tarkoitus... Huono kasvomuistikin vaivaa. En meinaa uusia naapureita S-marketissa tunnistaa :) Totta, tervehdys ilahduttaa.

    Näkyykö siellä sauvakäveljöitä?

    Päivittäinen kahden tunnin lenkki on hatunnoston arvoinen suoritus. Kun maisemat ovat noin kauniit, rauhaisat ja tarinoiden lähteitä täynnä, ei varmaan ole vaikea laittaa lenkkikengät jalkaan ja lähteä elämysretkelle :).

    VastaaPoista
  10. Famu~
    Onkohan se täältä karannut tuuli lähtenyt sinne puhtia hakemaan. Ei ole väliksi vaikka ei ihan heti palaisikaan. Lempeä päivänpaiste ja kirkas kuutamo meitä täällä vielä hemmottelevat.

    Lastu ~
    Vastaantulijoiden tervehdykset ilahduttavat, erityisesti lasten reippaat "bonjourit". Sitä kun on kuvitellut olevansa näkymätön, huomaamaton, ympäristöönsä sulautunut.
    Ilmeisesti sauvakävelystä ei tullut samanlaista hittiä kuin Suomessa. Vuorilla vaeltajaryhmillä näkee muutamilla kävelysauvoja, mutta eipä juuri muualla.
    Voi kun tulisikin päivittäin edes jonkinlainen kävelylenkki tehtyä, mutta se laiskuus, se onneton laiskuus.
    Tuollainen parin tunnin kävely onnistuu korkeintaan kerran viikossa, vaikka jokaisen kävelyn jälkeen hyvän olon vallassa päätän, että huomenna sama uudestaan.

    VastaaPoista