lauantai 30. heinäkuuta 2011

Oi lämmin heinäkuu!

Lisäravintoa ja vettä tarjolla äiti-maalle heinäkuussa.



********************************************************

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Ensirakkaus


Kesäinen sunnuntai. Kirkon ikkunoista virtaava valo siunaa alttarille polvistuneet albapukuiset nuoret, jotka osallistuvat elämänsä ensimmäiseen ehtoolliseen. He tuntevat ehkä onnellisuutta, aikuisuus on askelta lähempänä. Myös haikeutta, yhteinen ihana leiri on päättynyt. Surua ja järkytystä Norjan tapahtumien johdosta, menehtyihän siellä niin monta saman ikäistä nuorta. Näitä uhreja tilaisuuden rukouksissa on muistettu. Alttarille polvistuneita ympäröi kirkossa olevien läheisten rakkaus.

Tilaisuus on päättynyt. Nuoret astelevat pareittain ulos. Eräs pari ei voi peittää ihastumistaan, ei voi olla hymyilemättä kohdatessaan parinsa katseen. Kädenselät hipaisevat kuin vahingossa toisiaan. Pihalla he joutuvat erilleen, kumpikin omaistensa halattavaksi ja kukitettavaksi. Katse etsii nopeasti tutun kohteen väkijoukosta, hymy syttyy. Jo viiden minuutin kuluttua kirkon luota lähdettyä saapuu ensimmäinen tekstiviesti. Se saa tytön huokaisemaan onnesta ja halaamaan vieressään istuvaa mummia. Leirillä syttynyt ensirakkaus on vallannut täysin nuoren sydämen. Kotona juhlan sankaritar, ennen niin ujo ja syrjään vetäytyvä, seurustelee iloisesti ja vapautuneesti sukulaisten kanssa, tosin vaivihkaa puhelintaan vilkuillen. Tekstiviestin piippaus nostaa punan poskille ja hymyn huulille. Oi nuoruus!

                   *****************************************************

torstai 14. heinäkuuta 2011

Valkonaama

Lähes päivittäin tapaamme ystävällisen ja uteliaan naapurin kissan. Kutsumme sitä Valkonaamaksi erotukseksi toisessa naapurissa asuvasta lähes samannäköisestä Nokinenästä, jolla on pieni musta täplä nenänsä päällä.

Juhannuksena Valkonaama järjesti meille lentonäytöksen hyppäämällä yläkerran ikkunasta noin viiden metrin korkeudelta. Taiteili ensin peltisellä ikkunalaudalla, josta väistämättä liukui alaspäin, levitti raajansa ja häntänsä purjeeksi ja tömähti tassuilleen terassille aamukahvipöytämme viereen. Käveli siitä muina miehinä aurinkovarjon alle pesemään turkkiaan. Samana iltana se tuli kanssamme laiturille ongelle. Nökötti rantakivellä veden rajassa ongen kohoa tuijottaen. Kun onkija nosti vedestä koukussa rimpuilevan pikku ahvenen, hyppäsi Valkonaama sitä tavoittelemaan ja molskahti veteen. Ei ilmeisestikään ollut ensimmäinen uintikerta. Tottuneesti se lipui pää pystyssä rannalle itseään kuivattelemaan ja tuoretta ahventa rouskuttamaan.

Hellejaksojen aikana ulko-ovet ovat auki saadaksemme läpivedon viilentämään kotiamme. Valkonaaman mielestä avoin ovi on tervetuloa-toivotus sisätiloihin. Heinäkuun helteisenä aamuna se toi näytille pienen terhakan ystävättärensä, jonka mielestä Valkonaaman turkki ei ollut kyllin edustuskelpoinen. Kuuliaisesti piti Valkonaaman alistua perusteelliseen pesukäsittelyyn, josta se ei erikoisemmin pitänyt, mutta ei oikein uskaltanut kieltäytyäkään. Pestyään Valkonaaman, nuoli ystävätär puhtaaksi vielä oman turkkinsa ja sipsutteli häntä pystyssä ovesta ulos. Valkonaama oli kahden vaiheilla, jäädäkö vai lähteä. Päätti sitten nöyrästi seurata ystävätärtään.

                   **********************************************************

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Matkustaisinko Viroon

Korkeiksi kasvoivat Ranskasta tuodut iirikset Suomen suvessa
Ikkunan takana lainehtii harmaa järvenselkä. Miten kylmältä vesi tuntuikaan eilen kun pulahdin sinne saunasta. Vielä viime viikolla harrastin vedessä polkupyörällä ajoa (ilman pyörää, ilman kypärää), juoksua ja kävelyä sekä etu-, että takaperin. Nyt vain odotan, että vesi lämpenisi uudelleen urheiluharrastuksiani varten.

Sunnuntai oli kylmä, tuulinen ja sateinen. Päivän lehdenkin ehti hyvin lukea. Sattuipa silmiini Sunnuntaisuomalaisesta oheinen matkailu-uutinen. Tiesinhän minä, että Viroon matkustetaan ahkerasti, mutta enpä arvannut, että sinne olisi tehty Suomesta peräti 900 000 miljoonaa matkaa vuodessa. Yritin laskea montako matkaa se olisi päivää kohti, mutta sekosin heti alkuun laskuissani, en edes osannut kirjoittaa numeroina tuota kävijämäärää (arvaus 900 000 000 000). Taitaa kuitenkin olla aika paljon. Viimeksi olen Virossa käynyt vuosituhannen alussa. Nyt tuntuu, että pitää lähteä uudelleen kun ihan kaikki muutkin siellä käyvät.

Sunnuntaisuomalainen 3.7.2011
                 ***********************************************************