tiistai 13. maaliskuuta 2012

Aurinkomyrskyn aikaan



Aurinkomyrsky tappoi tietokoneeni vanhan ja hyvin palvelleen hiiren. Niin uskon, koska muuta selitystä sen toimimattomuuteen en keksi. Nyt minulla on uusi pieni hiirenpoikanen, jonka kanssa varovasti yritän tulla toimeen.

Liekö ollut sama myrsky, joka kuljetteli pilviä melkoista vauhtia. Hetken näytti siltä, että ilta-aurinko ei pääse laskemaan, vaan joutuu kääntymään takaisin päivän reitilleen. Siinä yrityksessä hupenivat tuulen voimat. Se joutui piiloutumaan jonnekin vuorten taakse lepäämään ja keräämään voimia seuraavaa temmellystä varten.  Iltamyöhällä kävin parvekkeella tarkistamassa, että aurinko oli mennyt mailleen, eikä taivaalla näkynyt yhtään revontulta. Sen sijaan näkyi paljon kirkkaita tähtiä. Tuulen poissaolosta ja auringon läsnäolosta olen tänään iloinnut punaiseksi palaneen nenän verran, lämpömittarikin räväytti lukeman + 26 astetta.


Jo jonkin aikaa olen yrittänyt leipoa ruisleipää. Bio-kaupasta löytyi luomuruisjauhoja. Niistä, kaapista löytyneistä hapankorpuista ja vedestä sotkin vellin, jota yritin herätellä eloon kolmen päivän ajan. Kulhossa ei tapahtunut mitään, joten tavallaan luovutin. Lisäsin velliin teelusikallisen sokeria ja toisen kuivahiivaa. Peittelin kulhon liinalla ja jätin sen yön yli pöydälle. Aamulla velli oli kasvanut kaksinkertaiseksi, lisäsin suolaa ja jauhoja, annoin olla seuraavaan aamun. Kuva ei kerro, että suolaa oli liian vähän, mutta maku oli rukiinen. Taikinasta tuli 13 pientä leipää, jotka halkaisin lämpimänä ”reissumies”-leipien tapaan. Pienen palan taikinasta laitoin pakasteeseen odottamaan seuraavaa leipomiskertaa.

Bio-kaupasta löytyy myös pakastettuja metsämustikoita, joita sekoittelen pehmeään kermajogurttiin (Perle de Lait) ja nautiskelen hitaasti sinivalkoisin ajatuksin.

                                   *******************************************************

12 kommenttia:

  1. Täällä on ollut tosi kova puuskainen tuuli tänään ja eikö meidän pitänyt kaataa juuri tänään pari suurta puuta tontilta ja naapurilta vielä enemmän. Miesten oli pakko jättää työ kesken, etteivät puut tulleet talon päälle.

    Herkullisen näköisiä leipiä sinulla. Minä voin vain ihailla, koska minulla on keliakia. Tattarista saa kyllä hyvää rieskaa.

    Kohta alkaa blogitarinan kansikuvaäänestys, muista käydä antamassa äänesi omalle ehdokkaallesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siirtyiköhän se hurja tuuli täältä sinne pohjoiseen harmiksi puunkaatajille.
      Ystävälläni myös on keliakia ja ruokien kanssa on oltava tosi tarkka.
      Toki tulen äänestämään kunhan saan päätettyä minkä kannen valitsen. Upeita ovat ne kaikki.

      Poista
  2. Maukkaan näköisiä leipiä! Pakastemustikat ovat herkkua; syön niitä myslin kanssa joka aamu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen todella iloinen, että löysin biokaupan pakaste-altaasta mustikoita. Sieltä löytyy myös vadelmia, raparperiä ja karpaloita jos vaihtelua kaipaan.

      Poista
  3. Upea suoritus nuo ruisleivät !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita. Hyvältä näyttävät minunkin mielestä.

      Poista
  4. Ettei vain olisi jo hiukka ikävä Suomen kesään...
    Muuten, onko Ranska jo kotimaasi ja Suomi ehkä synnyinmaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet, suloinen koti-ikävä pulpahtelee pintaan silloin tällöin.
      Wikipedian mukaan kotimaa on maa tai valtio, johon ihminen tuntee kuuluvansa. Siispä Suomi on rakas synnyin- ja kotimaani, vaikka toistaiseksi Ranskalle veroni maksan ja sen palveluja käytän.

      Poista
  5. Ihanuuksien ihmemaan olet taikonut: ruisleipäkumpuja rivissä. Oikein tunnen tuoksun ja tunteen. Ettet vaan seuraavaksi leipoa pläjäyttäisi kalakukkoja? Tarjoaisit ranskalaisille ystävillesi. Lähetänkö sinne päin muikkuja... :)

    Tuuli on täälläkin puhallellut. Mäntyjen latvat tanssivat, terveisensä Kallaveden rannalta lähettävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeistään pääsiäispöydässä laulelee kala- tai patakukko. Kalatiskillä arvuuttelen tyyliin ” Enten tenten teelika menten… Saapa nähdä mitä kalaa arpaonni suosii.
      Kiitos Kallaveden rantamännyille, virtuaalisesti niitä halailen.

      Poista
  6. Onpa sulla herkut. Niin kotoisen makoisat.
    Huikeat ovat myös siellä lämpöasteet. Eikö yhtään tee mieli pohjolan valkeille hangille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisia hankia katselen mieluummin ruudun läpi. Kevät ja kesä livenä kiehtovat enemmän.
      Tosin nyt lämpöasteet ovat pudonneet ajankohdan normaalille tasolle, eli mittari näyttää + 10 astetta ja tuulen vauhti on 70 km/h.

      Poista