keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Kaveri

marmorikaveri

Vuorten huipuille on satanut häikäisevän valkoista lunta, mutta täällä alempana mantelipuut avaavat yhä uusia nuppujaan. Urhoollisesti ne yrittävät pysyä kiinni oksissa, vaikka tuima pohjoistuuli riipii ja riuhtoo niitä irti puista, lakaisee pieniksi kinoksiksi teiden varsille.
Suuntaan kulkuni metsäisen rinteen suojaan pois tuulen pahimmasta tuiverruksesta. Pari vuotta sitten rinteellä raivosi metsäpalo, joka tuhosi puustoa laajalta alueelta. Huomaan, että hiiltyneet rungot ja kannot on viety pois, maisema muuttunut autioksi. Jäljelle jääneen metsän reunassa huomaan omituisen punertavan hahmon louhikon keskellä. Astelen lähemmäksi ja totean olevani marmorisen eläinhahmon, ehkä ison leijonan vieressä. Siinä se hieman haikeana katselee kaukaisuuteen, ehkä jonnekin Afrikan savanneille missä muu lauma käyskentelee.
Istahdan korokkeelle sen jalkojen juureen. Totean, että muukalaisia täällä olemme molemmat. Taputan sen isoa tassua ja jatkan matkaani.  ”Nähdään taas!”

                                    ******************************************************

16 kommenttia:

  1. Erikoinen kohtaaminen. Tulee melkeen Narnia mieleen. Onko siellä metsissä muita kummallisia etukoita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raivattu paloalue on aika suuri. Luulen, että muitakin marmorista tehtyjä eläinhahmoja saattaa löytyä. Täytyypä lähteä kameran kanssa alueelle samoilemaan kunhan sää sallii.

      Poista
  2. Se on ollut komea leijona. Näyttää niin yksinäiseltä tyhjässä metsässä. Sait vaikuttavan kuvan ja varmaan vaikutava oli hetkikin sen juurella.

    Minulla on sellainen viesti, että olen julistanut haasteen tarinamme kannen suunnittelusta. Haaste on blogissani.
    Yritin laittaa itseni lukijaksesi, mutta ohjelma kaivoi jonkin ihmeen vanhan blogin ja kuvan historiasta. Yritän myöhemmin uudelleen, nyt vien osoitteesi rullaukseeni, niin muistan tulla välillä kurkkaamaan mielenkiintoisia postauksiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi Uuna. Sieluni silmin näen jo Amalian kansikuvan, jossa on tulenliekkejä, punaista, oranssia ja mustaa väriä, nais- ja kissahahmo ehkä sotilaskin. En kuitenkaan osaa piirtää tai maalata, enkä hallitse piirustusohjelmia, niin ehkäpä osallistun sitten äänestykseen.

      Poista
  3. Näyttää leijonaparka vähän mietteliäältä: miten pirussa mä olen tänne joutunut?
    Hieno kuva kaverista, ja sopisi tämän viikon alkukirjainhaasteesee, joka on KA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikohan kyseessä se kuuluisa Ruokolahden leijona, joka on taas kerran eksynyt:)
      Hih, sattumalta eksynyt vastaus myös alkukirjainhaasteeseen.

      Poista
  4. Onpa iso! Toivottavasti sille löytyy kaveri lähimaastosta. Kaipa se ympärille pian kasvaa puusto, niin sillä on mukavampaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ties vaikka jääkarhu tai hiiri tulisi sen kylkeen kiehnäämään. Seurailen tilannetta...

      Poista
  5. Eipä tainnut leijona arvata, että tapaisi toisen muukalaisen, pääsisi kuvaan ja meille ihailtavaksi. Erikoinen kohtaaminen, upea ja samalla vähän yksinäisen näköinen leijona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtä hämmästyneitä olimme varmaan molemmat. Ehkä leijonan yksinäisyys lieventyy kunhan useampi patikoija huomaa sen ja käy sitä tervehtimässä.

      Poista
  6. Onneksi leijona sai kaverikseen sinut, sukulaissielun. Toinen katsoo pohjoiseen, toinen etelään, sitten toisiaan. Keskinäinen ymmärrys on taattu. Jellona vetoaa minuun. Kun seuraavan kerran hänen tassujaan silität, vie terveiseni ja ekstrasilitykset Lastulta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki Jellona saa terveisesi ja vähän informaatiota paluumuuttaja-saaren erakosta, sekä ekstrasilitykset joka tassulle.

      Poista
  7. Voi, mitä tekee hän ypö orpona autiossa kuningaskunnassaan. Mahtaako löytyä alaisia lähitienoolta, siinäpä tutkimista muutaman patikkareissun verran. On kyllä tosi jyhkeä kaveri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alamaiset pysyttelevät ainakin toistaiseksi kunnioittavan välimatkan päässä.
      Alueella puhaltavat tuulet eivät tätä jyhkeää kaveria liiemmin liikuttele.

      Poista
  8. HYva etta sanoit sille paivaa! Tuskinpa moni sille nykyaan puhuu. Yksinaisyys voi vaivata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon,että se oli hyvillään kun joku huomasi sen.

      Poista