keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Saunomista ja vauhdin hurmaa

Teimme pienen ”ikääntymismatkan” Pyreneiden vuorten maisemiin. Yövyimme pienessä hotellissa, jossa ei muita asiakkaista ollut. Sen sijaan siellä oli suomalainen sauna, jonka löylyissä oli mukava löhöillä ja välillä jäähdytellä + 18 asteisessa uima-altaassa. Pihan iso poreallas antoi tuntuvaa vesihierontaa lähes 40-asteisessa vedessä. Oli varsin kesäinen sää, lämmintä noin +20 astetta ja alueen pensaissa moniääninen lintujen konsertti. Yöllä ilma kuitenkin viileni ja satoi vettä.


Aamulla lähdimme kohti kotia kartalta katsottua oikotietä vuorten yli. Kuten kuvista näkyy, muuttui matka jännittäväksi mäenlaskuksi.  Sade vuorella olikin tullut lumena. Ylhäällä solassa auton mittari ilmoitti kahta pakkasastetta ja tuuli puhalsi suoraan Siperiasta. Onneksi Ranskan lähes 65 miljoonan asukkaan joukosta tosi harva sattui vastaan tuolla kapealla tiellä, olivat onneksi vielä äänestyshuumassa jossain muualla. Meillä oli alla kesärenkaat, toisilla lumiketjut. No, ollaanhan sitä Räikköslandiasta ja lumeen totuttu. Silti tunnustan, että pelotti kun tuulenpuuska työnteli autoa jäisellä ja liukkaalla tiellä kohti ojaa.


Olipa helpottavaa päästä takaisin lämpimään kotipihaan juuri avautuneen ruusun tervetulleeksi toivottamana.



**********************************************************

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Aamulla



Kultainen valo hymyilee yön varjoille,
kuulee salaisia kuiskauksia.
Yksinäinen lintu kätkeytyy
vaieten unelmiinsa.
Usvakeiju viipyilee
niityn yllä.
Pienet lämpimät varpaat
suukoilla peitetyt,
lapsen nauru
päiväsi lempeys.

       ***********************************

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Perhosia polullani

Purjeperhonen
Kevätsade piti hengähdystauon kerätäkseen voimia uusia ryöpsäyksiä varten. Tauon aikana aurinko kurkisti pilvien takaa ja minä piipahdin hetkeksi vuoripolulle. Siellä sainkin kulkea perhosten kanssa. Niitä leijaili joka puolella. Ympärilläni lenteli kaikenlaisia värikkäitä perhosia, joukossa tuttuja kaali-, sitruuna- ja nokkosperhosia. Yritin valokuvata pientä ja kaunista sinisiipeä, mutta se ei suostunut kuvattavaksi, toisin kuin kuvassa oleva purjeperhonen. Se lienee nimeltään myös liekkiperhonen, kuuluu ritariperhosten perheeseen.  Erikoisen näköisine siipineen se on ilmeisesti tottunut poseeraamaan, koska pysytteli tyynesti paikallaan.  Vähän aikaa piti etsiä miten päin sen kuvaan kun näytti olevan ylösalaisin. Kuvaa suuremmaksi napsauttamalla näkyy, että pää ylöspäin se pensaan oksalla istuu. Siipien alareunoissa olevat isot "silmät" lienevät perhosen suojautumiskuvioita.  

Vuorten takaa vyöryvä tumma pilvimassa peitti auringon ja sai minut palaamaan sisätiloihin. Nyt piirtelen perhosen kuvia sumuisiin ikkunoihin, joita sade rummuttaa. On siis kevät…

              ********************************************************************

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Keväinen polkuni


Oikuttelevan polven kanssa joutuu joskus neuvottelemaan kulkureiteistä.  Samoilisin niin mielelläni vuoripolkuja, mutta en oikein kestä polveni kiroiluja ja kiukutteluja alamäissä. Tasamaalla ja ylämäessä se kulkee mukana mukavasti, mutta varsinkin jyrkät laskeutumiset saavat sen valittamaan. Se ärhentelee vielä kotonakin vuorilla kävelyn jälkeen.
Niinpä mäkiset maastot ovat vaihtuneet tasamaahan. Kuljemme pitkin tunnelmallisia kanaalin varren polkuja. Jätämme auton sopivaan kohtaan lähelle kanaalia ja kävelemme polkua tunnin päähän ja takaisin. Rarituntinen on meille sopiva aika, polvikaan ei valita yhtään. Varsin rauhallisia ovat nämä polkumme olleet. Aurinkoisena pääsiäismaanantaina kuvan polulla oli vain muutama kulkija. Sentään saimme vilkutella neljälle ohilipuvalle jokilaivalle.  Uskon, että turistisesongin aikaan kanaalilla ja sen varsilla käy melkoinen vilske.
Näistä ihastuttavista kulkureiteistä saa kiitoksemme Ranskan Aurinkokuningas, Ludvig XIV, jonka määräyksestä 1600-luvun loppupuolella rakennettiin Canal du Midi, vesireitti Atlantilta Välimerelle.  241 km:n mittaisen kanaalin tekeminen kesti 12 000 rakentajalta 15 vuotta. Siihen aikaan ei koneita juurikaan tunnettu, eli käsivoimin kanaali on tehty, sen kaikki 328 rakennelmaa, joihin kuuluu 103 sulkua, suurimman korkeusero on 190 metriä.  Kanaalissa on myös siltoja, patoja ja tunneli. Töitä johti varsin moderni Pierre-Paul Rique. Nokkelien rakennusratkaisujen lisäksi hän oli ensimmäinen rakennuttaja, joka maksoi työläisilleen kuukausipalkkaa ja järjesti heille myös sosiaaliturvan. 
Tänään on tuulinen päivä, kuten sivupalkissa olevaa Carcassonnen sääkuvaa suuremmaksi napsauttamalla voi nähdä. Tarkoitus on kuitenkin käydä kävelemässä jollakin kanaalin varren poluista. Kanaalia reunustavat penkat ja suuret plataanit estävät siellä kiukkuisimmat tuulen puuskat.  




*****************************************************


tiistai 10. huhtikuuta 2012

Kaunis tunnustus




Suolaisen jälkeen on makean vuoro. Nyt ei enää valiteta vaan kauniisti kiitetään.  
Kiitos Marleena ”Kaunis blogi-tunnustuksesta”.
Vapaaehtoisena tehtävänä on antaa tunnustus eteenpäin viidelle blogille, joilla on alle 200 rekisteröitynyttä lukijaa.
Olkaa hyvät ja ottakaa vastaan tämä tunnustus, jonka haluan kiitoksena kauniista blogeistanne teille antaa.

                             **********************************************************

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Musiikin tuomia muistoja


Toulouse, muutama päivä ampumistapauksen jälkeen.
Zénith-hallissa monituhatpäinen yleisö seisoi hievahtamatta paikoillaan kunnes puhkesi raikuviin suosionosoituksiin.  Ne on ansainnut Puna-armeijan mahtava kuoro ja orkesteri konserttinsa aloituskappaleilla. Ensin ”Sä suuri ja mahtava Neuvostoliitto”, sitten ”Marseljeesi”.  
Yleisön joukossa neljännellä rivillä, lähellä lavaa, olimme mekin. Yhä uusia, katsojien tunteita ravistelevia esityksiä vyöryi lavalle.  Venäläisiä romansseja ja kansanlauluja, sekä musiikkia ympäri maailmaa. Juutalainen kansanlaulu ”Hava nagila” sai yleisön nousemaan taas seisomaan ja pyyhkimään silmiin nousevia kyyneleitä. Viattomien lasten surmat olivat vielä niin lähellä. Värikkäät, huikean taitavat tanssiesitykset saivat ansaitsemansa aplodit.
Musiikki kosketti tätäkin katsojaa. Kun ”Kalinkan” ensisoinnut kajahtivat ilmoille, sisälläni asuvat pienet mummot heräsivät. Tunteellinen mummo muisti kuinka ollessani noin kolmen vanha, kuulin ensi kerran tämän laulun. Isäni eno sitä lauloi ja haitarilla säesti. Samalla itki rajan taakse jäänyttä kotia, kaatuneita veljiään, kokemiaan sodan kauhuja. Kolmevuotias itki mukana ymmärtämättä miksi. Nyt aivan yhtäkkiä tuo vuosikymmeniä kätköissä ollut muisto putkahti esiin. Selvisi miksi ”Kalinkan” soidessa olen aina tuntenut haikeutta, vähän ahdistustakin. Tunteellinen mummo itki muistojaan, ikävöi isää ja äitiä. Samaan aikaan laulava mummo hoilasi olemattomalla lauluäänellään kuoron mukana Katinkat ja Stenka Rasinit. Tanssiva mummo kieppui kilpaa tanssijoiden kanssa, tanssi ripaskat ja miekkatanssit, hyppi päätä huimaaviin korkeuksiin. Lopulta tunteellinen mummokin kuivasi kyyneleensä ja kikatteli muun yleisön mukana kun lavalle asteli pyylevä, ikääntynyt sotaherra mitalit rinnassaan. Hän esitti Michael Jacksonin musiikkia, mukana koreografiat kuukävelyineen ja puolituhmine eleineen.
Kaksituntinen esitys oli ohi aivan liian nopeasti. Yleisö taputti seisomaan nousten ja saikin vielä kuulla ylimääräisenä "Kasakkapartion". Taputukset jatkuivat jatkumistaan. Esiintyjät kiittivät lentosuukoin kunnes lavalta sammutettiin valot merkiksi, että konsertti on loppunut.  Tylsä mummo komensi muut mummot lokeroihinsa.
Kotimatkalla katselin bussin ikkunasta miten ihmiset viettivät vapaapäiväänsä aurinkoisessa puistossa. Joku mies hyöri grillin ääressä, lapset juoksentelivat nurmikolla. Vanhempi väki istuskeli puiston penkeillä, auringon ottajat olivat levittäytyneet nurmelle. Piknik-huopia oli levitetty maahan, puiston käytävillä kuljettiin rauhallista vauhtia. Elämä oli palaamassa normaaliin rytmiinsä.

                *******************************************************

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Vähemmän positiivista



Hyvää mieltä tuovia positiivisia asioita on helppo listata. Mutta kuinkas onnistuu negatiivisten asioiden luettelo.  
Sain HPY:ltä  ideoimansa hauskan haasteen. Jos oikein ymmärsin, tarvitsee vain kertoa kolme pientä arkista asiaa, jotka jotenkin ärsyttävät tai suututtavat ja lähettää haaste eteenpäin kolmelle bloggaajalle.
Joten teidät kolme on haastettu mukaan: 




Oma murmur-listani:
1.    Kampaajat, jotka leikkaavat hiukseni liian lyhyiksi, vaikka pyydän vain niskatukan siistimistä. Saksien viuhunassa, kuin huomaamatta tukkaa katoaa sivuilta ja päältä.                                                                                                                         
2.    Erään supermarketin hinnoittelusysteemi. Tuote on tarjouksessa, mutta kassa ”ei sitä tiedä” vaan perii täyden hinnan.  Kun asiakas huomauttaa virheestä, kassa ei voikaan sitä korjata vaan asiakkaan täytyy etsiä keskuskassa ja jonottaa sinne. Siellä kuitti tutkitaan ”suurennuslasin” kanssa ja vielä puhelimitse varmistetaan oikea hinta.  Ennen kuin rahat luovutetaan asiakkaalle, hänen täytyy allekirjoittaa kuittaus palautuksesta. Kuuluisasta ranskalaisesta kohteliaisuudesta ei tietoakaan. Kerran tai kaksi voi ymmärtää tahattomaksi virheeksi, mutta kolmas kerta oli liikaa. Käymme muualla ostoksilla. 
3.    Piittaamaton roskaaminen. Perhe istui penkillä 2 metrin päässä roskapöntöstä syömässä jäätelöä. Lähtiessään koko joukkue heitti paperit ja jäätelötikut maahan penkin ympärille.


                                                                    
                         *********************************************