keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Hiekkaa varpaissa


Joulu saapui sadepisaroissa, huurtuvina ikkunoina, joihin piirtelin haikeita sydämiä.  Saimme hyvän joulun puheluita hankien ja pakkasten keskeltä, kuuntelimme kaunista musiikkia, oli lukemista ja talvinen elokuva. Joulu päättyi sadepisaroiden saattelemana.



Jätimme kodin harmaiden pilvien suojaan ja suuntasimme kohti itää, merta ja auringon valoa. Siellä meitä odotti lempeä tuuli, autio ranta ja sen hieno hiekka, joka kutsui kulkemaan. Rannalle oli rakennettu leikkipaikat lapsille ja aikuisille. Kävelylenkin jälkeen oli mukava touhuta aikuisten leikkikentällä, jossa oli erilaisia helppoja jokamiehen kuntolaitteita. Niin innoissani niissä keikuin ja kiepuin, että vallan unohdin valokuvata. Lämpömittari näytti + 14 astetta.   
Kotiin ehdimme auringon kadotessa punahehkuisen taivaan rantaan.  



                                ******************************************************

maanantai 17. joulukuuta 2012

Joulusta tunnelmoiden


Aurinkoinen aamu muuttui sateiseksi iltapäiväksi. Viikonloppu sujui rattoisasti ystävien seurassa. Ruokakaupasta löytyi ranskalaisia pipareita. Olivat ihan hyviä glögin kanssa, mutta maultaan hyvin kaukana perinteisistä kotimaan pipareista. Ruuan seuralaiseksi avasimme toisen maailmanlopun kylän viinipulloista ja sen kelpo juomaksi havaitsimme. Ystävät lähtevät Tanskaan sukulaisjoulua viettämään. Me katselemme lumisia maisemia, revontulia, valaistuja kirkkoja, enkeleitä, poroja, tonttuja ja joulupukkia postin tuomista joulukorteista. Luemme Mika Waltarin kirjoittaman kauniin joulurunon, kuuntelemme jouluradiota ja etsimme lisää kuunneltavaa youtubesta. Pimeän tultua sytytän kynttilöitä sisälle ja ulos lyhtyyn sateelta suojaan. Liekit värähtävät tuulenpuuskassa kuin surusta huokaisten kaikkea sitä pahaa mitä viime aikoinakin on maailmassa tapahtunut. Täytyy vain toivoa, että koittaisi se päivä, jolloin maailmassa olisi rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Sitä odotellessa voi kuunnella vaikka tätä Mikko Kuustosen kaunista joululaulua.


     Jouluruno 

Joulu,
se on kuusenneulasten
ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista,
onnellisen säikähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja, ja unta,
jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.
Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka joskus luetaan ja unohdetaan.
Ja jossakin ajatusten keskellä
nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys

lämmittää häntä pimeässä.

kirj. Mika Waltari


****************************************************************


tiistai 11. joulukuuta 2012

Aikamatkailua keskiajalta kohti joulua tai maailmanloppua

Kreivi ja hoviväkeä
Ruokaa odotellaan
Linnoituksen ritareita
 Linnoituksen kujille ilmestyi viikonloppuna vanhanaikaisesti tai oikeastaan keskiaikaisesti pukeutunutta väkeä. Olivat siellä kuin kotonaan. Vaikka näyttivätkin hyväntuulisilta haarniskoissaan ja aseissaan, katsoin paremmaksi siirtyä alakaupungin aukiolle jouluvalaistuihin tunnelmiin.

Valaistuja eläimiä
Karhu odottaa vuoroaan maailmanpyörään
Jouluhahmo vai ufo ?
Soitto soi, väki jonotti innoissaan karuselleihin ja maailmanpyörään. Meitä palelsi, läksimme kotiin.

Maanantaina kävin parissa kaupassa. Toisessa raikui reipas joulumusiikki, toisessa höristelin korviani. Musiikki ei vaikuttanut tutulta joulumusiikilta. Sehän olikin maailmalopun rallatusta nimeltään Bugarach, Bugarach.
   Tältä se rallatus kuulostaa.

                             ******************************************************

perjantai 7. joulukuuta 2012

Kide - novellihaaste


Haasteiden aika ei ole ohi. Mary von Törneltä Normandiasta sain lukemaan innoittavan haasteen.
Kiitos Mary!
Ensireaktio oli, että eihän minulla ole täällä Ranskassa novellikirjoja mitä lukea. Mutta onneksi tässä tapauksessa novellin käsite on varsin laaja ja niinpä uskaltauduin mukaan.

                                                                 Kide - novellihaaste


http://jsmeresmaa.blogspot.fr/

Ohjeistus:
1. Luettele ainakin viisi novellia, jotka ovat kolahtaneet tai jääneet muuten mieleen. Kerro miksi, jos mahdollista.
2. Aseta itsellesi vuodeksi novellilukutavoite.
3. Kopioi blogiisi Kide-kuva ja aseta kuvatekstiksi novellien lukutavoitteesi sekä eteneminen esimerkiksi näin: 3/10. (Eli kolme luettu, kymmenen tavoitteena.)
4. Bloggaa lukemistasi novelleista ja kirjoita niistä arvio. Arvio saa olla minkä pituinen tahansa. Kide-kuvaa voi käyttää myös tässä yhteydessä, jos haluaa.
5. Haasta tuttaviasi lukemaan novelleja.

Tämä viiden kohdan ohjeistus on neuvoa-antava, ei pakollinen. Käytän novelli-sanaa, mutta joskus kertomuksen ja novellin raja voi olla häilyvä. Mikä tahansa lyhyt teksti käy, mitään novellin kaavaa ei tarvitse alkaa etsiä voidakseen osallistua.
Ei muuta kuin lukemaan!

***
Novellit, jotka ovat jotenkin Simpukkaan kolahtaneet:

1.      Juhani Aho: Siihen aikaan kun isä lampun osti   (Lastuja)

Kiehtova kertomus elämää mullistavasta tapahtumasta lapsen silmin nähtynä.

Tämä on ensimmäisenä mieleen jäänyt lukukokemus novelleista. Sitä luettiin koulussa äidinkielen tunnilla joskus alaluokilla. Jokainen luki vuorollaan pätkän tarinasta ääneen, toiset kuuntelivat hiiskahtamatta.
Olin aika pollea kun sain koulun kirjastosta kirjastokortin ja pääsin ensimmäisen kerran lainaamaan kaikki Juhani Ahon lastut.

2.      Elina Karjalainen: Mummon onni   (Ukki ja mummi)

Syyllisyyden tunne taitaa olla ikuinen äitien ja mummojenkin seuralainen. Elina Karjalaisen tarinassa on kaksi mummoa ja pienokainen, jota toinen mummoista pukee ulkovaatteisiin. Toinen mummo seuraa vierestä kuinka taapero saa päälleen vaatekerran toisensa jälkeen.

-        Minun on pakko myöntää, että olen sellainen vanha rötiskö, joka ei kovin pitkään jaksa tuollaista kykkimistä, kiskomista, nykimistä ja nyhtämistä, mitä sinä parasta aikaa teet.
Toinen mummo oikein kirkastui.
-        Sinä luulet vain, ettet jaksa. Taidat olla sen sortin mummo, joka haluaisi vain istua keinutuolissa ja silittää lapsen hiuksia, kun tämä kirmaisee ohi. Kyllä minun mielestäni isoäidin täytyy jaksaa myös osallistua lapsen hoitoon.

Mutta kuinkas siinä sitten kävikään. No, ainakin tarinan loppu kirvoitti pienen vahingoniloisen virnistyksen tämän lukijan naamalle.

3.      Juhani Mäkelä: Kumouksellinen (Reiskan kanssa Ranskassa ja sielunvaelluksella)

Ajankohtainen aihe edelleen kun maailmalla tapahtuu vallankumouksia vähän väliä.  Mäkelä tulkitsee tapahtumaa taitavasti (ja tietysti lukijan yllättäen) uuden hallitsijan näkökulmasta.
Sain tämän kirjan muutama vuosi sitten Suomen tuomisina ja tykästyin siihen. Kuinkas muutenkaan, kun osassa tarinoista eletään Ranskassa mainion Reiska-koiran kanssa.

4.      Anna Gavalda:  UÄ (I.I.G)  (Kunpa joku odottaisi minua jossakin,  Je voudrais que quelqu'un m'attende quelque part )

Riipaiseva kertomus viimeisillään raskaana olevasta naisesta, joka joutuu synnyttämään kuolleen lapsen.
Luin tämän ranskaksi (hitaasti sanakirjan kanssa) Anna Gavaldan 12 kiehtovan novellin kokoelmasta.  
   
5.      Mary von Törne alias A. Dannebey: Kotiinpaluu (sen voi lukea täältä)

Kaunis, koskettava ja yllättävä kotiinpaluu ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen.
Novelleja löytyy kirjojen lisäksi blogistaniastakin. Pidän paljon näistä blogisuosikkini Maryn kirjoittamista tarinoista.

Netistä löytyi tämänkin hauskan novellilajin, eli ”raapale”, joka määritellään näin: "Raapaleet ovat science fiction- tai fantasianovelleja, joissa on täsmälleen sata sanaa. Varsinaisen tekstin lisäksi kirjoittaja saa käyttää korkeintaan 15 sanaa otsikkoon ja mahdollisiin väliotsikkoihin. Tästä huolimatta tekstin tulee täyttää kaikki ne vaatimukset, jotka ovat ominaisia hyvälle scifi- tai fantasianovellille."
Raapaleita  löytyy myös blogistaniasta.
Tässäpä toisen blogisuosikkini Stazzyn kirjoittama mainio sadan sanan juttu: 
Jänis (se löytyy täältä)
                                               .....
Olen luopunut kaikenlaisista tavoitteiden asettelusta. Toki novelleja luen edelleenkin, ehkä jopa yritän kirjoittaa lukemistani tänne arvioita.
                                               .....
Haluan haastaa mukaan kaksi kirjojen ystävää.  Ina ja Ellinoora, olkaapa hyvät!

                             *****************************************


tiistai 4. joulukuuta 2012

Näköalapaikalla

Maailmanloppua odotellessa blogi siirtyi virtuaalisesti muurien taakse, suojaan. Katu ruusuköynnöksineen jää odottamaan uutta tulemistaan.
Toivottavasti itse kreivi Trencavel perheineen ja hoviväkineen inspiroivat blogin kirjoittajaa, mutta kummittelemaan ei saa tulla. Ainoastaan itse Dame Carcas voi pistäytyä joskus juttelemassa.


Ruokamarketin viinihyllystä oli ihan pakko napata pari maailmanlopun kylän viinipulloa, toinen muistoksi, toinen maisteltavaksi.

                     ***************************************************

lauantai 1. joulukuuta 2012

Alavireistä arkea ja paikallislehden selailua

Tuuli on taas raivostunut riehumaan. Se saa pilvet kiitämään, sen voimasta neulanterävät sadepisarat piiskaavat terälehdet syksyn viimeisistä kukista. Plataaneista pudonneet lehdet se kasaa kinoksiksi kaduille puhaltaakseen ne seuraavassa hetkessä hajalle ja kooten uuteen paikkaan. Sadepisarat hakkaavat ryöppyinä huurteiseen ikkunaruutuun. Kuin ilkkuen tuuli kolisuttaa ikkunaluukkuja, on nurkissa ulvoen kolistellut niitä koko yön. Väsyttää, mikään ei huvita, ei varsinkaan kodin siivous, se saa odottaa.

mummoset  myyntipöydällä
Selailen pöydälle unohtunutta paikallislehteä. Etusivulla pitkätukkainen alkoholin valmistaja-artesaani Laurent pohdiskelee saamaansa kunniamainintaa. Tekstin mukaan hän on löytänyt muscatrypäleiden, kirsikoiden, päärynöiden ja aprikoosien sielun. Artesaani totea, että alkoholi ei rakasta vettä. Niinpä hän kokoaa hedelmät sammioon ja tislaa ne viiteen kertaan. Tuloksena on 70 prosenttista alkoholia, jonka hän kuitenkin laimentaa 42 prosenttiseksi ”elämänvedeksi” (l’eau-de-vie). Taitaa olla pontikkaa. Juoman hän kaataa 37,5 desilitran pulloihin, joita myydään 40 euron kappalehintaan. Terveydeksi, à votre santé!
Seuraavilla sivuilla, auto- ja huonekalumainosten joukossa on juttu naapurikylän lukion ensimmäisistä diplomin saaneista 37 oppilaasta. Lehtikuvassa oppilaat iloitsevat papereitaan heilutellen rehtorin myhäillessä vieressä. Koska eletään joulumyyjäisten aikaa, juttuja niistä riittää useammalle sivulle. Urheilusivuilla ylistetään alueen loistavia tennis-, lento-, käsi-, ja jalkapallojoukkueita. Löytyy pieni uutinen naisten rugbyjoukkueen tulevasta ottelusta. La randonnée, patikointi ryhmissä on myös suosittua. Lehden mukaan edes kaatosade ei estänyt viime kerralla 40 urhoollista vuoripolkujen kulkijaa. Lähtö oli aamulla kello 8 ja paluu lähtöpaikalle aperitiiveille kello 12 juuri ennen lounasaikaa. Ohitan jutun kirjolohien istuttamisesta kylämme halki virtaavaan jokeen. Ihmettelen vain mielessäni, miten kalat siellä elävät, kun joki kesän tullessa kuivuu vedettömäksi. Ehkä ne kaikki kalastetaan ennen sitä.
Menovinkkejä riittää kolmen sivun verran. Joulumyyjäisten ja joululaulukonserttien lisäksi voi mennä tanssimaan, pelaamaan Belote-korttipeliä, bingoissa riittää valinnanvaraa, on vierailevia teatteriseurueita, paikkakunnan omia harrastajateatteri-esityksiä, taidenäyttelyitä ja tietenkin suosittuja sunnuntain kirpputoreja. Elokuvien tarjonnasta suomalaista sydäntä sykähdyttää useammassa teatterissa menevä osittain suomalaisvoimin tehty animaatio ”Niko le petit renne 2” (Niko 2 lentäjäveljekset), sallittu yli kolme vuotiaille. Haa, pitäisiköhän mennä leffaan. Ehkä poroveljesten huimat seikkailut lumisessa pohjolassa auttavat hetkeksi irtautumaan tästä alavireisestä arjesta. 

                         *******************************************************