lauantai 1. joulukuuta 2012

Alavireistä arkea ja paikallislehden selailua

Tuuli on taas raivostunut riehumaan. Se saa pilvet kiitämään, sen voimasta neulanterävät sadepisarat piiskaavat terälehdet syksyn viimeisistä kukista. Plataaneista pudonneet lehdet se kasaa kinoksiksi kaduille puhaltaakseen ne seuraavassa hetkessä hajalle ja kooten uuteen paikkaan. Sadepisarat hakkaavat ryöppyinä huurteiseen ikkunaruutuun. Kuin ilkkuen tuuli kolisuttaa ikkunaluukkuja, on nurkissa ulvoen kolistellut niitä koko yön. Väsyttää, mikään ei huvita, ei varsinkaan kodin siivous, se saa odottaa.

mummoset  myyntipöydällä
Selailen pöydälle unohtunutta paikallislehteä. Etusivulla pitkätukkainen alkoholin valmistaja-artesaani Laurent pohdiskelee saamaansa kunniamainintaa. Tekstin mukaan hän on löytänyt muscatrypäleiden, kirsikoiden, päärynöiden ja aprikoosien sielun. Artesaani totea, että alkoholi ei rakasta vettä. Niinpä hän kokoaa hedelmät sammioon ja tislaa ne viiteen kertaan. Tuloksena on 70 prosenttista alkoholia, jonka hän kuitenkin laimentaa 42 prosenttiseksi ”elämänvedeksi” (l’eau-de-vie). Taitaa olla pontikkaa. Juoman hän kaataa 37,5 desilitran pulloihin, joita myydään 40 euron kappalehintaan. Terveydeksi, à votre santé!
Seuraavilla sivuilla, auto- ja huonekalumainosten joukossa on juttu naapurikylän lukion ensimmäisistä diplomin saaneista 37 oppilaasta. Lehtikuvassa oppilaat iloitsevat papereitaan heilutellen rehtorin myhäillessä vieressä. Koska eletään joulumyyjäisten aikaa, juttuja niistä riittää useammalle sivulle. Urheilusivuilla ylistetään alueen loistavia tennis-, lento-, käsi-, ja jalkapallojoukkueita. Löytyy pieni uutinen naisten rugbyjoukkueen tulevasta ottelusta. La randonnée, patikointi ryhmissä on myös suosittua. Lehden mukaan edes kaatosade ei estänyt viime kerralla 40 urhoollista vuoripolkujen kulkijaa. Lähtö oli aamulla kello 8 ja paluu lähtöpaikalle aperitiiveille kello 12 juuri ennen lounasaikaa. Ohitan jutun kirjolohien istuttamisesta kylämme halki virtaavaan jokeen. Ihmettelen vain mielessäni, miten kalat siellä elävät, kun joki kesän tullessa kuivuu vedettömäksi. Ehkä ne kaikki kalastetaan ennen sitä.
Menovinkkejä riittää kolmen sivun verran. Joulumyyjäisten ja joululaulukonserttien lisäksi voi mennä tanssimaan, pelaamaan Belote-korttipeliä, bingoissa riittää valinnanvaraa, on vierailevia teatteriseurueita, paikkakunnan omia harrastajateatteri-esityksiä, taidenäyttelyitä ja tietenkin suosittuja sunnuntain kirpputoreja. Elokuvien tarjonnasta suomalaista sydäntä sykähdyttää useammassa teatterissa menevä osittain suomalaisvoimin tehty animaatio ”Niko le petit renne 2” (Niko 2 lentäjäveljekset), sallittu yli kolme vuotiaille. Haa, pitäisiköhän mennä leffaan. Ehkä poroveljesten huimat seikkailut lumisessa pohjolassa auttavat hetkeksi irtautumaan tästä alavireisestä arjesta. 

                         *******************************************************

10 kommenttia:

  1. Paljon on tapahtumia paikallislehdessäsi.
    Tuo alavire on tuttua, sitä on vähän ollut täälläkin, en ole jaksanut kotiin tulon jälkeen mitään oikein tehdä. Yksi syy kyllä tää nyt ohimenossa oleva kamala flunssa jonka sain melkein heti kotiuduttuani. Ensi viikoölöa kaikki onkin jo toisin
    Oikein hyvää huomista adventtia ja joulukuuta muutenkin:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli, hyvää vointia ja kauniin rauhallista adventtia sinulle.
      Kyllä se alavire tästä vielä iloksi muuttuu. Johan nämä blogiin tulleet kommentit piristävät mieltäni.

      Poista
  2. Jospa menet leffaan, minä tykkään tosi paljon katsella lasten kuvia ja menen katsomaan Niko-kuvaakin, kunhan tulisi tänne edes 60 kilometrin päähän.
    Ikävä myrskysää kyllä latistaa tunnelmia, mutta huolimatta siitäkin joulu tulla jollottelee.
    Hyvää ensimmäistä adventtia. Kynttilä palamaan ja ajatukset kauniisiin asioihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos neuvosta aimarii,hyvää adventtia sinullekin sinne talven satumaahan. Kuuma viini ja kynttilöiden pehmeä valo lämmittivät mieltä ja kieltä :)

      Poista
  3. Täälläkin on tuullut paina viime yönä niin kovasti, että se on valvottanut. Siis väsyttää. Sanotaan, että lähteminen kannattaa aina. Vaikka sinne leffaan. Jospa marraskuun mellankolia jäisi sinne. Osaisipa noudattaa tuota Aimariin ohjetta siirtää ajatukset kauniisiin asioihin. Hyvää ensimmäistä adventtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa! Hyvää ja rauhallista adventtia sinulle ja toisillekin lukijoilleni sinne Puijon tornin ja Kallaveden kauniisiin pakkasmaisemiin.
      Viime yönä tuuli vaimeni ja sain nukuttua. Nyt jaksaa lähteä vaikka sinne leffaan.

      Poista
  4. Tykkään kovasti animaatioista, Niko lentäjän poika oli minusta liikuttava ja jouluinen. Tätä uudenpaa en vielä ole nähnyt. Animaatioissa on sadun elementit, sekin, ettei tyydytä vain siihen mikä on mahdollista reaalimaailmassa.
    Kansallisoopperamme on tehnyt upean baletin Andersenin satuun Lumikuningatar (siitä on leffakin olemassa) - ja kaikki näytännöt lisäesityksineen myytiin hetkessä loppuun.Joulu onkin sadun aikaa, tarvitsemme taikaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävimme katsomassa Niko 2 elokuvan. Ensimmäistä osaa en ole nähnyt. Ennakko-odotuksena oli kaunis satuleffa, jota kolmevuotiaskin voi huoletta katsoa. Siinä suhteessa olin täysin väärässä, ikärajan olisi mielestäni pitänyt olla ainakin 10 vuotta. Teknisesti animaatio oli taitavasti toteutettu. Siinä oli sympaattisia hahmoja, kauniita maisemia ja värejä, mutta myös paljon pelottavia väkivaltaisiakin elementtejä. Ranskaksi puhutussa tarinassa oli kostoa, uusperhettä, vanhuuden yksinäisyyttä, aika vähän huumoria tai en ehtinyt tajuta sitä. Ei todellakaan mikään harmiton pienokaisten joulusatu. Toivottavasti nostavat Ranskassakin ikärajan vähintään samaan kuin Suomessa, eli 7 vuotta.
      Olisi tosi upeaa nähdä Lumikunungatar balettina.

      Poista
  5. Haastoin teitin lukemaan novelleja, tulehan katsomaan mistä on kyse Norsmandian puolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mary. Kävin jo kurkistamassa, kiehtova haaste!

      Poista