torstai 19. syyskuuta 2013

Siellä kukkivat kissankellot ja kullerot



 Pykeija on pieni kalastajakylä Pohjois-Norjassa, Varanginvuonon rannalla. Kylän asukkaista suurin osa osaa suomen kielen murretta kveeniä. Pääosa asukkaista on 1800-luvun puolivälissä Suomen Lapista köyhyyttä ja nälkää pakoon lähteneen siirtolaisjoukon jälkeläisiä.  Kylä säästyi sodan tuhoilta ja suomalaiset saivat kalastaa kylässään rauhassa 1960-luvulle asti, jolloin sinne valmistui ensimmäinen tie. Kylässä on runsaat pari sataa asukasta.
 (Poimintoja Wikipediasta).


Jäämeren vuonolla
laskuveden aikaan,
kukkivat pihoissa
kissankellot ja kullerot.

Hiljaisissa erämaajärvissä
uivat vieraat linnut
syysruska ilakoi puissa ja varvuissa,
tie kulki läpi tarujen.

Pyhäkön pöydällä
tuikkivat tuohusten liekit.
Soi sieluihin enkelin ääni
”Herra armahda”.
Hautojen jäkälävuoteilla
punaiset puolukat.

Kulkija kohtasi
tuntureiden rinteillä
pilvien varjot
ja värien leikit.
 











                                      ********************************************

12 kommenttia:

  1. Onpa todella kauniit ruskakuvat ja runokin hyvin puhutteleva. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe, olen onnellinen sanoistasi.

      Poista
  2. Viehättävän näköinen pikku kylä ja upeita syysvärimaisemia. Huomioni kiinnittyi hautausmaalla jäkälän peittämiin hautakumpuihin. Luonnonkauneutta sielläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylä ja sen somat talot kukkapihoineen olivat kuin suoraan satukirjasta.
      Sevettijärven ortodoksisen hautausmaan portilla oli varoituskyltti. Portti on pidettävä kiinni, etteivät porot mene syömään jäkäläpeittoja haudoilta.

      Poista
  3. Pygeijassa minäkin toissa kesänä ja tänä kesänä olen käynyt. Viehättävä paikka. Rannoilta kerättiin simpukan kuoria ja aktsottiin yötöntä yötä.
    Ruska kuvasi ovat kertakaikkisen ihastuttavia. Onko hautausmaa Sevettijärvellä? On niin sen näköinen ja tuolta valkoisen aidan takaa lähtee Inarinpolku, vaatimattomasti 100km, tullakseen Norjan puolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoilla seuduilla ilmeisesti olemme liikkuneet, tosin eri aikaan. Hautausmaa on Sevettijärvellä. Inarinpolku 100 km! Siinäpä haastetta kerrakseen niissä kivisissä maisemissa kulkemiseen. Eipä onnistuisi enää minulta.

      Poista
  4. No jo on upeat maisemat ja tosiaan paikallinen erikoisuus nuo jäkälämatot hautakummuilla (ja poroporttikielto!). Hieno postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itä-Lappi näytti taas kerran parhaat puolensa. Pohjois-Norjan pieni kalastajakylä, missä syyskuussa kukkivat keväiset kullerot, teki unohtumattoman vaikutuksen.

      Poista
  5. Kaunista! Jäkälamattoidea on hieno. Hyvä olisi tuolla kulkijan kulkea, olisi tilaa hengittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Savon tyttö taas nautti tuntureiden kauneudesta ja näkymien avaruudesta.
      Viimeinen leposija valkoisen jäkäläpeiton alla tuntuu jotenkin lohdulliselta.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Lapin maisemat ovat mahtavia ja lumoavia.

      Poista