perjantai 17. tammikuuta 2014

Kun asunnonvälittäjä hissiin pyörtyi



Seikkailumme ranskalaisessa asuntoviidakossa jatkuvat.
Meillä oli eilen puhelimessa sovittu tapaaminen agentin kanssa välitystoimistossa. Tarkoitus oli mennä asuntoa katsomaan yhdessä hänen kanssaan. Olimme paikalla sovittuna aikana. Tiskin takana istuva mies kysyi mitä haluamme. Kerroimme, että olimme tulleet sovittuun tapaamiseen. Johon mies, että mitä te täällä teette, teidänhän pitäisi olla näytettävän asunnon luona. Selitimme, että emme ole saaneet asunnon osoitetta, emmekä tiedä missä se sijaitsee. Mies kohautteli kyllästyneenä olkapäitään, mutta soitti sitten ilmeisesti agentille, jonka kanssa meillä oli se tapaaminen. Kertoi sitten, että agentti odottaa meitä muutaman kadunkulman päässä koulun luona, kävelkää hänen luokseen. Yritimme kysellä odottajan tuntomerkkejä, koska emme olleet häntä ennen nähneet. Ette te tarvitse tuntomerkkejä, kyllä hän teidät tunnistaa. Menette vain ovesta ulos, sieltä oikealle, seuraavaa katua myös oikealle, sitten mäkeä ylös, liikennevaloista vasemmalle risteykseen, josta koulu jo näkyy.
Mielestämme ohjeet olivat aika epämääräiset, mutta läksimme tallustelemaan ohjeita muistellen ja samalla ihmetellen kuka meidät täällä aika vieraassa kaupungissa tunnistaa.  Tarkkailimme vastaantulijoita, olisiko kukaan asunnonvälittäjän näköinen. Olimme jo lähellä koulua kun huomasimme talon seinustalla seisoskelevan nuoren naisen kansio kainalossaan. Tuo se on aika varmasti, tuumasimme. Samaan aikaa hänkin havaitsi meidät ja tuli tervehtimään. Kertoi, että oli nähnyt aikaisemmin meidät heidän toimistossaan. Me emme edes muistaneet sielläkin käyneemme.
Kuljimme hänen mukanaan muutaman kadunvälin, hän esitteli kadunvarren ravintoloita ja kauppoja. 
Saavuimme pian kerrostalon ovelle ja siitä sisälle tilavaan rappukäytävään. Asunto oli kolmannessa kerroksessa. Agentti ehdotti, että mennään ylös hissillä. Hississä hän kertoi nenä valkoisena, että hänellä on hissikammo, josta yrittää päästä eroon kulkemalla hissillä mahdollisimman usein. Hissi oli vanha ja piti rytinää ja pauketta vaappuessaan ylöspäin. Samaan aikaan agentin polvet alkoivat pettää. Onneksi hissi oli tullut päämääräänsä, joten talutimme hänet ulos hissistä seinän viereen lattialle istumaan. Kehotimme painamaan pään polviin ja hengittelemään rauhallisesti. Hänellä oli laukussaan vesipullo, josta hän otti kulauksen. Pian jalat taas kantoivat ja pääsimme katsomaan yllättävän siistikuntoista asuntoa. Tosin suurimman osan ajasta agentti nojaili parvekkeen kaiteeseen syvään hengitellen, sanoi olevansa ihan kunnossa. Asunnosta pois tullessa käytimme rappusia. Jäimme vielä alaovelle hänen seurakseen odottelemaan seuraavaa asunnon katsojaa. Pian pihaan tulikin nuori pariskunta. Agentti vakuutti olevansa kunnossa, mutta ei enää tällä kertaa mene ylös hissillä.
Me palasimme vanhaan talvipesäämme. Pihalla huomasin, että mullasta oli puskenut päivänvaloon kolme hyasintin alkua. Olisikohan jo niitä kevään merkkejä.
Viikonlopun yli odotellaan tietoa asunnon kohtalosta. Saattaa olla, että etsintä jatkuu uusin seikkailuin.

                    **********************************************************************

12 kommenttia:

  1. Olen monta kertaa ajatellut, että ensiapukurssi olisi tarpeen, koskaan ei tiedä milloin niitä taitoja tarvitsis, aika odottamattomissakin paikoissa. Hyvin selvisitte, toivottavasti saatte asunnon, näyttää ainakin kuvassa ihan hyväkuntoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siinä hississä matkalla ylös ehti kaivata ensiapukurssia ja pelätä seuraavan päivän lehtiotsikoita, joissa maan presidentin naissekoiluiden rinnalla olisi uutinen ”Uusi mustasukkaisuusdraama, suomalaisvanhus tainnutti nuoren, kauniin asuntoagentin hississä :}

      Poista
  2. Hih, samantapaista epämuodollista touhua minkä muistan Italian ajoiltani. Nimiä eikä osoitteita ei välttämättä tarvittu eikä tarkkoja aikatauluja. Asiat hoituivat tai sitten eivät.

    Kuvasit hissikohtauksen tosi hyvin. Hekottelin täällä, enkä vähiten siitä syystä että itse välttelen hissejä.

    Kaunis lattia tuossa asunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli kerran hissipaniikki lähellä kun 4 tähden hotellin hissi pysähtyi kerrosten väliin ja valot sammuivat. Kanssamatkustajina hississä oli 4 japanilaista kohteliaasti kumartelevaa liikemiestä. Vaikka heidän taholtaan mitään pelättävää ei ollut, ehti mielessä käydä, että olisipa nyt musta vyö karatessa. Kyllä tuntuivat minuutit pitkiltä kunnes korjausmies tuli. Enimmäkseen välttelen hissejä minäkin.
      Aika usein on jäänyt sormi suuhun kun annettujen ohjeiden mukaan yrittää löytää oikean paikan. Kuten mainitsit ”asiat hoituvat tai sitten ei”.

      Poista
  3. En pelkää hississä, mutta mielelläni kävelen portaita edes muutaman kerroksen välin. Valiettavasti monissa hotelleissa se ei ole mahdollista, portaat ovat piilossa tai vain henkilökuntaa tai hätätilanteita varten. Monta kertaa menisi portaat nopeammin kuin odottelee hissiä yhtä tai kahta kerrosta varten.
    Toivottasti asunnon etsintä onnistuu. Kateellisena ajattelin hyasinttien nousemista, kun talvi on vasta alullaan täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Voikukka, jospa asunnon pian löytäisimme.
      Hyasinttien puolesta huolestuneena seurailen sääennusteita, ehtivätkö uhkarohkeat kukkavanat aueta ennen kun yöpakkaset ne palelluttavat.

      Poista
  4. Siitä on leikki kaukana, jos jonkun sortin kammo on iskenyt. Yhden ystäväni kanssa ajelen hissillä, sillä hän taas kammoaa portaikkoja. En tiedä paraneeko fobia 'tulta päin' -menetelmällä, mutta kaikkeahan voi koettaa. (Miten ikinä asunnonvälittäjäparka selviää työstään, kun päivittäin joutuu ravaamaan rappuja kerrostaloissa!) - Toivottavasti saatte sopivan ja viihtyisän kodin, onnea etsintään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ellinoora, saisihan se asunto jo löytyä.
      Hissikammoisen asunnonvälittäjän onneksi täällä on tosi vähän yli 3-kerroksisia asuintaloja ja luulen, että portaiden käyttö pitää neitosen kunnon hyvänä.

      Poista
  5. Minä pidän peukkua uuden kodin löytymiseksi. Minä uskon myös, että kaikki hoituu jos ei ennemmin niin myöhemmin.
    Yllättävään tilanteeseen saattaa joutua milloin vain, onneksi niitä ei etukäteen tiedä. Hissillä ajelu ei ole oikein minun juttu, mieluummin kävelen. En osaa kuitenkaan sanoa, pelkäänkö hissejä vai miksi en tykkää niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii, yritetään olla kärsivällisiä kämpän suhteen.
      Pitäisiköhän seuraavaan näyttöön varata jotain ensiaputarvikkeita, vaikkapa vesipullo ja paperipussi hengitystä helpottamaan :}

      Poista
  6. Pidän kovasti sellaisista vanhojen talojen hisseistä, joissa on veräjä, peili joka seinässä ja penkki istahtamista varten. Kävin vielä muutama vuosi sitten lähikaupungissa ajelemassa sellaisella hissillä huvikseni. Nythän suomessa kaikki hissit muutetaan turvallisuusmääräysten mukaisiksi, joten se ilo on lopussa. Toivon, että uusi asunto kohdakkoin löytyy, palvelu siellä ei vaikuta kovin sujuvalta sillä alalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Famu, palvelun taso on ollut aika vaihteleva, mutta lopputulos on tärkeintä.
      Muistan ne vanhat tyylikkäät hissit, joissa oli rautaverkko-ovi, jalopuuseinät, hienot peilit ja puupenkki seinustalla, himmeä valaistus.

      Poista