perjantai 14. maaliskuuta 2014

Sinisen kulkurin retkipäivä

Kovin pitkiä ja pimeitä ovat olleet sinisen kulkurin päivät autohallin nurkkauksessa. Ihan yksin ja alakuloisena se nökötti pilttuussaan. Kaikki muut autot olivat huristaneet tiehensä. Se valpastui kuullessaan tuttujen askelten lähestyvän. Vihdoinkin se pääsisi liikkeelle.
Pääsihän se kulkemaan. Ensin kääntymään vilkkaalle kadulle lajitovereidensa joukkoon, sitten pitkin joen rantaa kohti etelää kaupungin ulkopuolelle. Kolea ja sumuinen aamu muuttui moottoritielle päästyä aurinkoiseksi aamupäiväksi. Jo tunnin kuluttua noustiin vuoristoiselle seudulle ylittämään Espanjan raja.  Jonquerassa poikettiin tieltä kauppakeskuksiin ostoksille. Tarkoitus oli hankkia ensimmäiset viemiset Suomen matkaa varten. Kauppojen hulinan jälkeen oli mukava istahtaa lounaalle rauhallisen tyylikkääseen ravintolaan, jossa mustapukuiset herrat palvelivat asiakkaita miellyttävän nopeasti ja asiallisesti. Ruoka oli maukasta ja nämä asiakkaat poistuivat tyytyväisinä jatkamaan matkaansa päättäen tulla samaan paikkaan syömään seuraavalla kerralla.
Paluumatkalla hylättiin moottoritien vilske. Ranskan puolella poikettiin kohti Välimeren rannikkoa. 


Tien varrella kukkivat hedelmäpuut, tuuli kiidätti poutapilviä sinitaivaalla. Rannan toinen toistaan muistuttavat lomakylät purjeveneineen uinailivat vielä talviunessa. Voi vain aavistaa millainen meno kylissä ja rantatiellä vallitsee kun lomakausi on alkanut.
Uinaileva lomakeidas

"Olkitalot"
Talo ja puutarha 

Vartijat katolla 
Pohjoista kohti mentäessä välimeri välkehti tien oikealla puolella, vasemmalla lainehti pari suurta lampea, ranskalaisittain l’étang. Pysähdyimme toisen, eli Etang de Canet:n rannalle ihmettelemään erikoisen näköisiä rakennuksia.
Selvisi, että paikalle oli kiinnostuneiden katseltavaksi kunnostettu menneen ajan kalastajakylä. Kylässä oli 10 taloa, jotka on rakennettu meren hylkäämistä, rannalta poimituista tarvikkeista. Niitä olivat puiden rungot ja rannalla kasvava ruoko, joka leikattiin, kuivattiin ja sidottiin nipuiksi.  Talojen pyöreähköt muodot sietävät hyvin alueen rajuja tuulia. Usein talon yhteydessä on pieni ruokoaidalla tuulelta suojattu puutarha, jossa viihtyvät kaktukset, viikuna- ja laakeripuut.
Tuli mieleen satu kolmesta pienestä porsaasta, joiden olkitalon susi puhalsi nurin ja pisti poskeensa yhden possuista. Näille asumuksille susi ei olisi mahtanut mitään, sillä aikoinaan majat pysyivät paikoillaan noin 25 vuotta kestäen rajut tuulet ja sateet.


Kotikatua lähestyttäessä aurinko painui mailleen ja sininen kulkuri pääsi nurkkaukseensa muistelemaan retkipäiväänsä ja näkemään uniaan. Matkalaiset kantoivat painavat ostokset talvipesäänsä ja istahtivat hetkeksi parvekkeelle katsomaan miten ensimmäiset tähdet syttyivät iltataivaalle.

                *****************************************************************************



16 kommenttia:

  1. Vau, olipahan hieno retkipäivä ja mielenkiintoisia nuo olkitalot. Hitsi kun alkoi retkijalka vipattamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mary, yllätys itsellekin oli miten virkistävää oli vaihtaa välillä maisemaa. Kalastajien olkimajakylä oli varsin kiehtovaa katseltavaa.

      Poista
  2. Aina kannattaa tehdä pieniä retkiä mielenvirkistykseksi. Nuo olkitalot ovat aivan mahtavan hurmaavia!

    Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe, päivänpaistetta toivon myös sinulle.
      Valitettavasti nuo majat olivat lukossa, että sisälle ei päässyt kurkkimaan. Ilmeisesti sesongin ulkopuolella ne toimivat kalastusvälineiden varastoina.

      Poista
  3. Eikö vain maistukin ruoka paremmalta, kun mustapukuiset (mies)tarjoilijat tuovat sen eteen ;)
    Espanjassa näitä vielä on.
    Ovatko nuo vaaleanpunaiset kirsikkapuita? Ainakin täällä koristekirsikkapuu kukkii juuri noin, mutta vasta kesäkuun alussa. Joko sininen kulkuri haaveilee matkasta yli mantereen ja meren poikki pohjoiseen? Täällä eteläisessä kotimaassa on varhaiskevät, mutta kylmää jaksoa ennustetaan ja luntakin vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ellinoora, häivähdys ylellisyyttä ravintolassa tavallisena arkipäivänä toi juhlan tuntua.
      Arvelen, että persikkatarhan puut kukkivat tien varrella tai olisivatko sittenkin joku aikainen kirsikkalajike.
      Kyllähän kotiranta siintelee jo silmissä, laivaliputkin on tilattu. Toukokuun puolivälissä olisi tarkoitus startata. Sitä ennen odotellaan ensivisiitille tervetulleita vieraita Suomesta uuteen talvipesäämme.

      Poista
  4. Ihana retki teillä. Nuo olkitalot hienoja, Niitä ei enään paljon näe joten hyvä, kun ovat tuollaisen alueen tehneet.
    Hyvää tulevaa matkaa koti suomeen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli, pari kuukautta odotellaan vielä Suomeen lähtöä ja nautitaan Ranskan keväästä.
      Retkipäivä oli kaikin puolin mukava ja onnistunut. Uskon, että sininen kulkurikin oli tyytyväinen:)

      Poista
  5. Mielenkiintoinen retkipäivä! Joutsenet ovat jo täällä, tänään nähty 6+4+2, mutta ne ovatkin varhaisia muuttajia. Kallavesi aukoo silmiään jo...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, toivottavasti sinne ei tulisi takatalvea joutsenten harmiksi, vaan ne saisivat lipua Kallaveden aalloilla.
      Vertailin päivän pituuksia Kuopiossa ja täällä, lähes yhtä pitkiä ovat, täällä valoisuus painottuu iltaan, siellä aamuun. Muutaman päivän päästä siellä valoisten tuntien määrä lisää huimasti etumatkaansa.

      Poista
  6. Mikäs siellä jo noin kauniisti kukkiii, varhainen kirsikka ehkä. Täällä vasta sitruspuut ja luumut kukassa, takatalvikin yllätti.
    Onkohan nuo olkitalot ollet oikein vakiasuntoja vai väliaikaisia kalastusmajoja, jänniä kuitenkin, ja ihmeen kestäviäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirokko, nappasin kuvan puutarhasta liikkuvan auton ikkunasta, joten varmuudella en voi sanoa mitään, ehkä siellä kukki persikka-, kirsikka-, tai luumutarha.
      Varmaan tuollaisia olkikyliä on aikoinaan ollut enemmänkin ehkä kalastajien osa-aikaisina asumuksina. Juoma-, ja ruokavedeksi kalastajat ovat keränneet olkiseinää pitkin valuneen sadeveden. Kylän taloista yksi oli "Maison Commune”, jossa usein on syöty yhteisiä perinneaterioita. Lammella näytti olevan osteriviljelmiä ja pihoissa pieniä veneitä talviteloilla.

      Poista
  7. Unelmien päivä teille kaikille. Mielenkiintoisia kuvia ja kertomuksia. Kaunista!

    VastaaPoista
  8. Mukava retkikuvaus ja mahtavat kuvat! Olkitalot ovat erikoisia ja mielenkiintoisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marianna, pitäisi tehdä useammin noita ex-temporelähtöjä, nyt kun on mahdollisuus ja vapaus lähteä milloin vaan. Majat olivat varsinaisia luomuasumuksia, enpä ole ennen vastaavia huomannut.

      Poista