tiistai 15. huhtikuuta 2014

Parvekkeella



Iltaisin ennen auringonlaskua siirryn usein parvekkeelle istumaan joko kirja tai lehti mukanani. Viime päivien lämpimät säät ovat tehneet tästä iltahetkestä varsin miellyttävän. Liikenne on hiljentynyt, lintujen iltakonserttia on mukava jäädä kuuntelemaan. Eikä parvekekyttäilyäkään voi välttää.
Eräänä iltana huomioni kiintyi katua alaspäin tulevaan kolmikkoon. Arvelin, että mummi ja ukki olivat hakeneet väsymyksestä kiukuttelevan lapsenlapsensa päivähoidosta. Pienokainen ei suostunut istumaan rattaissa, vaan pyristeli kaikin voimin sieltä pois. Isovanhemmat yrittivät yhdessä rauhoitella pientä riehujaa, asettelivat tuttia suuhun, jonka kiukusta kiljuva pikkuinen heitti saman tien keskelle katua. Mummi haki tutin kadulta ja pudotti sen punaiseen hoitokassiin, josta hän etsi pienen vesipullon. Myöskään vesi ei kelvannut tummakiharaiselle pikku raivottarelle. Hetken neuvoteltuaan isovanhemmat nostivat pienokaisen pois rattaista. Aluksi ukki kantoi häntä sylissään, mutta pian pienokainen vaati päästä mummin syliin. Niin matka eteni kumpikin vuorollaan lasta kantaen ja rattaita työntäen.
Seuraavana iltana oli varsin lämmin sää. Tällä kertaa pienokainen istui keltaisessa pitsimekossa rattaissa varsin tyytyväisenä imeskellen mekkonsa helmaa. Nuoret ja kauniit isä ja äiti, kädet toistensa ympärillä ohjasivat rattaita.

Seuraavan kerran huomioni kiintyi rattaisiin kun äiti oli yksin hakemassa lasta hoidosta. Pikkuneiti oli hieman villillä tuulella. Äiti puhui kännykkäänsä, eikä ihan heti huomannut taaperon touhuja. Ensin rattaista lensi tutti, sitten pieni punainen kenkä, pian valkoinen nilkkasukka. Toinen kenkä oli jo kädessä valmiina heittoon kun äiti huomasi tapahtuman. Hän sulki puhelimen, viittoili takaa tulevan auton pysähtymään, että sai keskelle katua lentäneet tavarat kerättyä pois. Varsin kiukkuisin liikkein hän puki lapselle sukan ja kengät jalkaan. Lapsi oli oivaltanut miten hän saa kengän jalasta ja varsin vikkelästi kenkä lensi taas rattaista kadulle. Se oli ilmeisesti äidille liikaa. ”Arrête! (lopeta)”, karjaisi äiti niin, että koko katu raikui. Parvekekyttääjäkin vetäytyi syvemmälle tuoliinsa. Äiti keräsi taas pienet kengät kadulta, riisui sukat lapselta ja pani kaikki ne punaiseen kassiin. Äidin suu tiukkana viivana, kannat kopisten rattaiden kulku eteni. Pienokainen keskittyi tutkimaan paljaita varpaitaan yrittäen saada ne suuhunsa. Parvekekyttääjä syventyi lehtensä sanaristikkoon.

Keväistä perhe-elämää 
************************************************
                                

6 kommenttia:

  1. Temperamenttiä tuntuu olevan pikkuisella prinsessalla. Kiva seurata tuollaista kulkua kun samaa lasta eri ihmiset kuljettelee,
    Oikein hyvää pääsiäisen aluspäiviä sinne kauas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku prinsessa piti mummia ja ukkia aika kovilla, mutta äiti ei suostunut lapsen temppuihin. Ilmeisesti temperamentti on siirtynyt äidiltä tyttärelle.
      Mukavaa ja aurinkoista pääsiäistä sinulle. Tänne on luvattu sateita. Miten mahtanee käydä puutarhoihin piilotetuille lasten suklaamunille.

      Poista
  2. Minä varmaan istuisin päivät pääksytysten parvekkeella 'tutustumassa' kanssaeläjiin :) Arrête, huusin minäkin kurkku suorana kadulla kun varas kiskoi laukkuani toisesta kulmasta ja minä toisesta. ( Voitin, varas sai vain hihnan.) Ranskalaislapset ovat kai tottuneet äänekkäisiin komennuksiin, täällä sekään ei olisi riittänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parvekekyttäily antaa ihan uuden näkökulman ranskalaiseen menoon.
      Hyvä, että pärjäsit kaksintaistelussa rosvon kanssa ja sait pitää laukkusi.
      Aika usein täällä näkee, että äideiltä palaa pinna. Lapsi kuulee kunniansa ja tuntee sen myös ravisteluna nahoissaan. Seuraavaksi onkin sitten satojen suukkojen ja hellittelyn vuoro.

      Poista
  3. Parveke on kiva paikka! Sieltä saa ihan luvan kanssa seurailla ihmisiä. Tuntuu, että joissakin perheissa tarvittaisiin "telkkarin Super-Nanny" paikalle tosissaan.
    Kuvasi kertoo vastakohdan, kuinka eläinperheessä kuri toimii paremmin. Siellä on tosin elämisen ehto, että poikaset/pennut tekevät kuten emo haluaa.

    Hyvää pääsiäistä : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei tiedä tarvitseeko Super-Nannya äiti vai lapsi:)
      Sorsavauvat ovat tosi söpöjä, mutta vaarat vaanivat poloisia. Emo ei ehdi aina pelastaa pienokaistaan kalan tai jonkun muun pedon hampaista.
      Samoin sinulle, oikein hyvää pääsiäistä.

      Poista