Tuokioita syysmatkalta

Lokakuun alun hellejakso Etelä-Ranskassa sai lumisista maisemista lähteneet ”muuttolinnut” läähättämään ja hakeutumaan sisätiloihin ikkunaluukkujen taakse suojaan kuumien iltapäivien paahteelta. Vain aamun varhaiset tunnit ja auringonlaskun aika on käytetty ulkona olemiseen. Poikkeuksina ovat olleet retket meren rannalle. Sääennustuksen mukaan tämä viikko taitaa alkaa viileämmissä mittarilukemissa.

syksyinen pieni puutarhani

Ei kuitenkaan niin viileissä kuin oli lähtö kesäpesän räntäsateesta. Edellisenä päivänä satanut lumi verhosi tienpenkkoja, kolea tuuli saatteli lähtijöitä kun suljimme kesäkodin oven. Silti oli haikea lähteä, jättää jäähyväiset kesälle.

Matkalla Turkuun poikkesimme hyvästelemään työ- ja koulupäivän jälkeistä arkeaan elävää tyttären perhettä. Vaihdoimme kuulumisia mutustellen makoisaa sienipiirakka teen kera. Hyvän matkan toivotuksin jatkoimme kulkuamme. He läksivät harrastusten pariin, tytär joogaan, vävy vanhempainiltaan, lapsista yksi ratsastamaan, toinen lenkille.

Näkemiin kesäpesä

Turun satamassa nousimme uuteen, hienoon Viking Grace-laivaan. Se on moderni ja ympäristöystävällinen iso alus. Polttoaineena se käyttää nesteytettyä maakaasua. Laivan aallonmuodostus ja äänimelu on vähäistä, onhan se suunniteltu kulkemaan saaristossa. Todellakin hiljaista ja tasaista oli laivan kulku. Ilta-aterian jälkeen hytin vuode tuntui mukavalta ja nukahdimme nopeasti. Muutaman tunnin kuluttua heräsin säikähtäen aikamoiseen jyrinään ja paukkeeseen, koko alus tärisi ja vapisi. Ensimmäinen ajatus oli, että se törmäsi toiseen laivaan tai ajoi karille. Herätin hädissäni miehen sikeästä unesta. Hän vain totesi, että taisimme tulla Maarianhaminaan, käänsi kylkeään ja jatkoi uniaan. Ajattelin, että ehkä hyttimme sijaitsi jossakin laivan valtavien jarrujen lähellä, niistä kai syntyi pelottava meteli.

Auringon noustessa purppurapilvistä ajoimme laivasta Tukholman aamuliikenteeseen ja pian kohti etelää. Monilta matkoilta tutut maisemat vilahtelivat ohi. Totesin, että ruskan värejä ei vielä luonnossa näkynyt, ihan kesältä näytti. Ohitimme Vättern-järven, jossa vaahtopäiset siniset aallot ajoivat takaa toisiaan ja tuuli ravisteli rannan lehtipuita.

Olimme laivalla juoneet aamukahvit, mutta muutaman ajotunnin jälkeen olisi kahvikupponen taas maistunut. Kolmelle huoltoasemalle yritimme kahville, mutta ilman jäimme. Ensimmäinen, johon yritimme oli muutettu kokonaan hampurilaispaikaksi, jossa kahvin sai vain hampurilaisen jälkiruokana. Seuraava paikka oli lopettanut toimintansa, mutta jättänyt opastekyltit tien varteen. Kolmannessa jonotti kahvia kaksi linja-autollista väkeä, jätimme senkin taaksemme. Lopetimme kahvipaikan etsimisen. Pari tuntia ajettuamme tulimme Helsingborgin satamaan, jossa ajoimme Ruotsin ja Tanskan välillä liikennöivälle autolautalle. Siellä kahviossa ystävällinen neitonen jauhoi myllyssä kahvinpavut ja valmisti niistä päivän parhaan kahvin. Totesimme sitä siemaillessamme, että hyvää kannatti odottaa.

Kahvin virkistäminä matka jatkui läpi tihkusateisen Tanskan ja tulimme Saksaan menevälle lautalle. Merimatkan käytimme ruokailuun. Erittäin maukas gulassikeitto ja lämmin sämpylä hiljaisessa ravintolassa maistuivat näille kulkijoille.

Yöpaikaksi olimme varanneet Saksasta joltakin edelliseltä syysmatkalta tutun lomahuoneiston. Majapaikan emäntä kertoi muistavansa meidät ja otti lämpimästi vastaan kuin vanhat tuttavat.

Jatkuu….

                            *************************************************************