sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Luopumisen aikaa




Vuosi alkoi surun tummien varjojen alla. Vajaan kuukauden sisällä kaksi rakasta ystävää on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Nyt he ovat matkalla ikuisen valon maahan. Suru ja lohduton ikävä on lamaannuttanut ja mykistänyt. Aikanaan muistot heräävät ja lohduttavat.

Toinen heistä lepää paikassa, jossa tuuli vaeltaa taivuttaen sypressit suojelemaan ikiuntaan nukkuvaa.

Toisen heistä saattelemme viimeiselle matkalle lumisten kuusten katveeseen.  Matka kohti Suomen talvea on alkamassa. Kun tulemme takaisin, kukkivat taas mimoosat ja mantelipuut.

Neitsyt Maaria emonen,
rakas äiti armollinen.
Sirottele uutta lunta
hiuksille hopeisille,
jäsenille piinatuille,
anna unta uupuneelle,
luomet kanneksi levitä.

Neitsyt Maaria emonen,
rakas äiti armollinen.
Laula uupunut unehen,
Luopunut lepoon aseta.
Nosta pois sumuinen verho,
anna ilman sininen kangas
malmikellon kumahdella,
tuskan tuulehen hajota.

Säkeet Helena Anhavan runosta 

 ***********************************************************************


25 kommenttia:

  1. Otan lämpimästi osaa ja hiljennyn surusi edessä. Kauniin runon lohduttavilla ajatuksilla saattelet läheisiäsi ajasta ikuisuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötätunnosta ja lohduttavista sanoistasi aimarii.

      Poista
  2. Surullista! Otan osaa. Kauniin runon ja hienon kuvan olet valinnut kuvaamaan tunteitasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ina, suru kulkee mukana, myös muistojen lohdutus.

      Poista
  3. Lämmin osanotto. Kaipaus on varmaan suuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lezzie. Kaipaukseen liittyy myös kiitollisuus ystävyydestä.

      Poista
  4. Lämmin osanotto! Suru tuo mieleen ajan rajallisuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli. Surun ja ikävän myötä alkaa tajuta elämän rajallisuutta.

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Lämmin osanottoni. Voimia surutyöhön.

    VastaaPoista
  7. En osaa sanoa muuta kuin osanottoni. Läheisten poismeno on aina rankkaa. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä harvemmaksi käy myös ystäväpiiri, muistutus myös oman elämän rajallisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirokko. Rakkaan ja pitkäaikaisen ystävän menetys tuo mieleen juuri nuo mainitsemasi asiat.

      Poista
  8. Voimia surun ja kaipauksen keskellä! Elämä on joskus yhtä luopumista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe, luopumiseenkin pitäisi oppia, se on vain niin vaikeaa.

      Poista
  9. Huominen ei kerro tulevaa, minne polkumme johtaa.
    Voimia Sinulle suruusi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liplatus. Onneksi huomista ei tiedä.

      Poista
  10. Osallistun suruusi, nyt juuri ymmärrän tuntemuksiasi, kun omakin suru painaa mieltä. Menetimme serkkuni joulun alla. Elämä jatkuu ja elämä kantaa. Voimahali sinulle,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Unelma ja osanottoni suruusi. Niin elämä jatkuu ja poisnukkuneet rakkaat läheisemme elävät sydämissämme.

      Poista