perjantai 6. helmikuuta 2015

Tuulten kaupungissa taas



Suomen talvesta on liidelty eteläisen Ranskan talveen. Säässä ei ole kovin isoja eroja. Lunta on hieman täälläkin ja mittari pakkasen puolella. 150 km:n tuntivauhtia puhaltava tuuli kiidättää teräviä lumihiutaleita ja vauhdillaan lisää pakkasen purevuutta. Tyydyn katselemaan talvista näytelmää ikkunan läpi. Kadulla kulkijat puskevat vastatuuleen kaulaliina kiedottuna monta kierrosta kaulan ympäri. Nuorisolla ja lapsilla näyttää olevan pipot päässään, mutta aikuiset miehet ja naiset uhmaavat kylmyyttä urheasti avopäin.
Luulin palaavani etelän kevääseen, mutta erehdyin, talveen tulimme. Tosin Barcelonan lentokentän läheisyydessä kukkivat keltaisina muutamat mimoosapuut ja tien varrella Espanjan puolella kevättä lupailivat vaaleanpunaisin kukkasin pari rohkeaa mantelipuuta.  
Aikaan Suomessa sisältyi surua ja ikävää, mutta myös lohtua ja iloa. Oli ihana tavata perhettä ja ystäviä.
Meitä oli iso joukko saattamassa kukkien ympäröimää ystäväämme viimeiselle matkalle.

Kuolemaa ei ole.
Olen vain livahtanut toiseen huoneeseen.
Minä olen minä. Sinä olet sinä.
Mitä me olimme toisillemme,
olemme yhä.

Kutsu minua tutulla nimelläni.
Puhu minulle luonnollisella tavalla,
miten ennen puhuit.
Älä käytä erilaista äänensävyä,
älä pakota itseäsi juhlalliseen tai
surulliseen puhetapaan.

Naura kuten aina nauroimme 
pikku jutuille,
joista nautimme yhdessä.
Leiki, hymyile, ajattele minua,
rukoile puolestani.

Anna nimeni olla kotiväen puheissa,
niin kuin se on aina ollut,
puhukaa minusta ilman kliseitä,
ilman varjojen häivää.
Elämä tarkoittaa kaikkea.
Se on sama mitä se on aina ollut,
katkeamaton jatkuvuus.

Miksi minun pitäisi olla poissa mielestäsi,
vaikka olen poissa näkyvistäsi.
Odotan sinua,
välimatkan päässä,
jossain hyvin lähellä,
juuri kulman takana.
Kaikki on hyvin.
                     (Henry Scott Holland  )

                        ****************************************

13 kommenttia:

  1. Just tultiin mekin lumiukkojen bongailusta..
    Kaunis runo, noin sen pitäisi olla, elämä jatkuu näkymättömissäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kaunis teksti on naapuristasi lähtöisin, eli sen kirjoitti 300-luvulla eKr. elänyt Pyhä Augustinus. Charles Péguy on kirjoittanut saman runon ranskaksi nimellä "La pièce d'à côté" ja maininnut, että se pohjautuu Pyhän Augustinuksen tekstiin.
      Luin Péguyn runoa ja huomasin maininnan. Tuli mieleen se kaunis basilika Annabassa.
      Sielläkin talvi taitaa jatkua kun lumiukkoja voi bongailla.

      Poista
  2. Kaunis, niin kaunis runo. Elämme kuoltuammekin rakkaidemme sydämissä, niin kauan, kun meidät muistavat.
    Kuvasi kertoo myrskyn voimakkuudesta. En osaisi edes kuvitella tuollaista tuulta.
    Minä olen saanut paistatella pitkästä aikaa auringossa tykkypuiden alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runo on kaunis, se lohduttaa ja lievittää ikävää, sallii muistojen tulla.
      Aurinkoa täälläkin odotellaan, ehkä se pian taas näyttäytyy. Kiehtovista tykkypuista nautin kuvissasi.

      Poista
  3. Ihana runo, niin lohduttava surussa.
    Hyvää kevään jatkoa sinule,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli, samoin sinulle kaikkea hyvää alkavaan kevääseen.
      PIdän paljon tuosta lohturunosta.

      Poista
  4. Kevät tulee ja suru muuttaa muotoaan. Vahva yhteys ei todellakaan katkea.

    VastaaPoista
  5. Kevät tulee ja suru muuttaa muotoaan. Vahva yhteys ei todellakaan katkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, suru elää mukana vaihdellen muotoaan. Siihen on liittynyt kiitollisuus ja niin paljon mukavia muistoja.

      Poista
  6. Kaunis runo <3 Jäin sitä miettimään ja tottahan se on, yhteys säilyy ja jatkuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteys säilyy, hän on mennyt vain viereiseen huoneeseen ja odottaa siellä, on vielä hyvin lähellä.

      Poista