keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Syysmatkan loppupäivät

Millaun silta, siltamaksu 7,50 euroa
3. matkapäivä
Olikohan syy kirkkaan kuutamon vai matkajännityksen kun unet karkasivat aamulla jo kello 5.30. Huoneen syy se ei ainakaan ollut. Oli täysin hiljainen, mukavan viileä huone, iso, sopivan pehmeä vuode ja miellyttävän lämmin untuvapeitto. Nyt oli reilusti aikaa käydä suihkussa, tehdä aamupala ja vähän eväitäkin matkalle, aterian jälkeen tiskata astiat ja pakata laukut. Iso plussa asunnolle hyvin varustellusta keittiönurkkauksesta. 
Päivä alkoi hiljalleen valjeta kun vielä nukkuva kylä jäi taaksemme. Auton mittari näytti +5 asteen lukemaa. Muutamaa minuuttia myöhemmin olimme jo autobaanalla kohti Lyypekkiä ja Hampuria kiitävien töihinmenijöiden ja rekkajonojen joukossa. Tiesimme kokemuksesta, että Hampurin ohittaminen on hidasta ja nykivää etenemistä. Niin oli nytkin, mutta eihän meillä ollut mihinkään kiirettä. Vauhtia hillitsivät myös paikoitellen sumuseinämät, joiden läpi ajaminen vaati tarkkuutta. Läheskään kaikissa autoissa ei näyttänyt olevan päällä sumuvaloja. Auringon noustua sumu hälveni. Hampurin eteläpuolella autoruuhka pysähtyi noin 15 minuutiksi. Kun jono pääsi etenemään, näkyi kaiteen vieressä hätävilkut päällä seisomassa säiliörekka, jonka ympärillä pyöri muutamia palomiehiä laitteineen. Siinä saattoi olla liikenteen pysähtymisen syy.
Hampuri jäi taakse ja liikenne eteni kohti Bremeniä. Tien molemmin puolin laitumilla näkyi lehmikarjan lisäksi aterioimassa varsin suloisia pieniä peuroja. Bremenin ohitettuamme poikkesimme parille levähdyspaikalle jaloittelemaan ja vähän myöhemmin vielä piknik-lounaalle suurien lehtipuiden varjoihin. Mäkiset ja metsäiset maisemat olivat vielä kesäisen kauniit silmää hivelevine vihreine laaksoineen. Kölnin jälkeen käännyimme ajelemaan pitkin tuliperäisen Eifelin vuoriston kohti Luxemburgia ja Mosel-jokea. Moottoritien kiihkeä rytmi vaihtui maltilliseen maisemareitin ihasteluun. Moselin rinteillä oli syksyn viinisato kypsynyt ja sen korjuu alkanut. Auringonlaskun aikaan olimme jo Pohjois-Ranskassa Metzin lähellä pysäköimässä sinistä kulkijaa hotellin parkkipaikalle. Kuu kurkisteli vastapäisen kirkon tornin takaa hotellihuoneeseen, mutta vetäisin verhon kuutamon eteen ja annoin unen tulla. Tänään oli ajokilometrejä kertynyt lähes 800.

4. matkapäivä
Viileä oli tämäkin aamu kun sininen kulkija liittyi moottoritien autovirtaan. Parin tunnin ajon jälkeen kurvasimme levähdyspaikalle jaloittelemaan. Auton mittari näytti + 8 astetta. Tuulikin oli herännyt ja puhalsi luihin ja ytimiin. Kiersimme nopeasti vain auton ympäri ja matka jatkui. Chalonin kohdalla poistuimme moottoritieltä. Tietullin kohdalla poliisipartiot ja tullimiehet viittoilivat rekkoja ajamaan tien sivuun, jossa näkyi seisovan jo rivi aiemmin pysäytettyjä. Muu liikenne sai jatkaa eteenpäin. Arvelimme, että ehkä poliisit tutkivat oliko rekkojen lastitiloissa mahdollisesti salamatkustajia.
Meidän reittimme kulki läpi viljavien peltomaisemien kohti lännen vuoristoa. Isot karjalaumat käyskentelivät vihreillä laitumilla, joilla syötävää näytti riittävän yllin kyllin. Jossakin vaiheessa navigaattori tuli hieman leikkisälle tuulelle ja ohjasi matkaamme pitkin pieniä kyläteitä.
Eräässä uinailevassa pikkukylässä huomasimme ravintolan ja pysähdyimme sen eteen. Koska siinä oli muitakin autoja, uskoimme että ravintola on auki. Astelimme huoneeseen, jossa kävi kiivas keskustelu olut- ja punaviinilasien ääressä. Paikalla oli vain miehiä. Tiskin taakse ilmestyi paikan isäntä, joka ohjasi meidät liitutaulu kainalossaan ruokasalin puolelle. Taululle oli kirjoitettu kolmen ruokalajin päivän menu. Salissa oli lisäksemme parissa pöydässä ruokailijoita lopettelemassa ateriaansa. Eipä ollut ruuassa valittamista kun lautasellani höyrysi emännän tuoma kaunis purotaimen jättikatkarapujen ja kasvisten kera, jälkiruuaksi sain vadelmapannacotan. Mies valitsi uunissa kypsytetyn naudanlihapadan lisukkeineen, jälkiruuaksi jäätelöpalloja. Lähtiessä kiittelimme isäntää hyvästä ruuasta. Hän ja keskustelijat juomiensa äärestä toivottivat meille hyvää päivänjatkoa. Annoimme navigaattorille kartalta toisen kohteen ja hieman luovien pääsimme kohti oikeaa päämäärää. Tulimme siihen tulokseen, että navigaattorin lisäksi mukana on hyvä olla kunnon kartta.
Viimeisen illan hotelli sijaitsi vuorten ympäröimissä maisemissa keskellä muita hotelleja ja erilaisia liikkeitä. Huoneemme oli kolmannessa kerroksessa josta oli näkymät hotellien kirkkaasti valaistuille pysäköintialueille ja iltaruskon punaamille vuorille. Kilometrejä tälle päivälle tuli noin 600.

5. matkapäivä
Yösijaan ja aamupalaan tyytyväisillä matkaajilla oli edessään vain noin 420 km:n taival läpi tutun ja kauniin vuoristomaiseman. Tie kiipeili välillä yli 1200 metrissä, laskeutui sitten alle 700 metriin, sukelsi välillä tunneleihin. Tuli taas ylitettyä Millaun upea silta, josta olisi ollut huikeat näkymät alas laaksoon, mutta sillalle ei saanut edelleenkään pysähtyä maisemia ihailemaan. Vähitellen tie alkoi laskeutua kohti rannikkoa. Jo aamulla sää oli ollut puolipilvinen, nyt koko taivaan peitti pilviverho ja pian ensimmäiset pisarat iskeytyivät tuulilasiin. Päivä oli puolessa ja sade tauonnut kun pysäköimme kotikadulle. Lämpöä oli sopivasti noin 20 astetta kun raahasimme kantamukset autosta sisälle talvikotiin. Kytkettiin sähköt ja vesi päälle. Siitä se arki pääsi taas alkamaan. Tätä syysmatkaa tehtiin autolla yhteensä reilut 3100 km.    

Silta  kanaalin yli lähellä Ranskan talvikotia

************************************************************

12 kommenttia:

  1. Onnea elämäänne siellä talvikodissanne. Tuolölainen matkanteko on varmasti mukavaa kun saa katsoa ympärilleen ja nauttia erilaisista maisemista. Tuo siltä on mahtavan näköinen tuossa kuvassasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli.
      Tällä kertaa matkanteko sujui kaikin puolin onnistuneesti, sää suosi meitä ja maisemat olivat toinen toistaan kauniimpia.
      Sopivan kesäisissä merkeissä, eli noin + 20 asteen lämmössä on arkemme täällä alkanut..

      Poista
  2. Kiehtova on ollut matkanne. Kilometrejä kertyi rutkasti. Hyvin jaksoitte ajaa?
    Omalla autolla liikkuessa on hyvä kun voi valita mieluisimman reitin. Valmis matkoissa on huoletonta reissata, mutta näkymiä ei voi valita. :-)
    Millaun sillan maksu onkin paljon edullisempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajamiseen tottunut kuljettaja ei valittanut kertaakaan väsymystä, vaikka olikin välillä tosi pitkiä päivämatkoja. Ehkä ne jaloittelutauot ja pienet iltalenkit auttoivat. Myös se, että sininen kulkija toimi moitteettomasti.

      Poista
  3. Tervetuloa takaisin ja toivotaan kauniitä syysilmoja lokakuullekin vielä. Normandiassa kymmenen päivän paiste vaihtui eilen tihkuun, mutta pitäähän sitä välillä vettäkin tulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mary, paluumatka onnistui hyvin ja mukava oli tulla tänne kesäisiin tunnelmiin. Parina yönä on hieman sadellut ja se on vain hyvä luonnolle kuuman ja kuivan kesän jälkeen.

      Poista
  4. Kiintoisa matkakertomus. Osaatte ottaa aina matkan elämyksenä, ei vain siirtymisenä paikasta toiseen. Mukavaa syksyä sinne talvikotiin. Tosin siellä ei taida olla vielä talvi, niin kuin täällä on jo ainakin esimakua talvestä. Kuura ei sula varjoisasta paikasta päivälläkään Satakunnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos voikukka, oikein hyvää syksyä myös sinulle.
      Nämä meidän keväiset ja syksyiset muuttomatkamme ovat muotoutuneet maisemamatkoiksi, joita aina odotamme ja joista nautimme. Alkuaikoina matkoillamme saatoimme pistäytyä Brysselissä, Pariisissa tai Kölnissä, mutta nykyisin tuntuu siltä, että poikkeamiset suurkaupunkeihin vievät liikaa aikaa ja voimia.

      Poista
  5. Varmasti tuo matka kesäkodista talvikotiin alkaa olla tuttuakin tutumpi, vaan joka kerta kuitenkin erilainen. Kiva matkakuvaus pitkästä ajomatkasta.
    Täällä alkaa jo talvi kolkutella, vedet ovat jäässä ja puut alastomia.
    Mukavaa syksyn jatkoa sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii, kaunista ja raikasta talven alkua sinulle sinne Karsikonperälle.
      Täällä syksy on alkanut lämpimänä ja aurinkoisena, mutta merivesi olikin kylmä kun uimaan yritin. Niin taisi nyt jäädä tälle jänishousulle viimetalvinen turkki päälle kun en kesälläkään uimaan uskaltautunut.

      Poista
  6. Tervetuloa takaisin! Toivottavasti aurinko ja lämmin syksy jatkuisi pitkään. Tosin Pohjois-Eurooppaan on luvassa kylmä kausi, ainakin tanskalaisen säätieteilijän mukaan. Siperian kylmyys tulisi hänen mukaansa jo tällä viikolla Tanskaan ja voisi kestää pahimmillaan jopa pari kuukautta. Osansa saisi varmaan eteläinen Eurooppakin. Parin-kolmen vuoden takaista siperiatalvea en toki soisi kokevani. Meillä oli silloin lunta 25 cm ja rippeitä lumesta vielä helmikuun puolivälissä.

    Kesät ovat parhaita, täälläkin. Ihanan lämmin oli tämäkin kesä, jopa todella kuuma joinakin hetkinä.
    Merivesi Nizzassa oli vielä viikonvaihteessa 21 astetta. Yllättävän paljon uimareita siellä vielä näkyy. Myrskyjä kuitenkin luvassa taas. Ehkei ihan teille kuitenkaan? En ole ihan kartalla sen suhteessa, missä asut nykyään. :)

    Piti vain toivotella sinut tervetulleeksi takaisin, mutta sainkin jonkin sääpulputusboomin. ;)

    Terveisin
    Lilas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lilas, kivahan tänne lämpimään Carcassonneen oli palata. Tosin tänään sää vaikuttaa syksyiseltä ja viileältä, mutta uskon, että aurinko tulee vielä takaisin.
      Pelottavalta tuntui lukea vain noin viikko sitten Côte d'Azurin myrsky- ja tulvatuhoista, 20 uhrista.
      Onneksi olemme täällä toistaiseksi säästyneet noilta rajuilmoilta.
      Muistan tuon hyytävän siperiatalven, viikon kesti lumi maassa entisessä kotikylässänikin. Pakkasia, lunta ja liukkautta en kaipaa tänne ollenkaan, vaikka pieni talvipesämme onkin lämmin

      Poista