lauantai 6. elokuuta 2016

Lasten aikamatkailua



Pienten lastenlasten vierailujaksot isovanhempien luona tuovat melkoista vipinää normaaliin, ei niin vauhdikkaaseen elämäämme.
Kesän aikana lapset ovat oppineet uimaan, sukeltamaan, kellumaan, pituushyppäämään kiveltä veteen, kaikki tämä riemunkiljahdusten siivittäminä. Pian pienten jalkojen tuoma hiekkapolku rannalta terassille ruohottuu. Terassin pöydän ympärijuoksun töminä vaimenee. 20 kierrosta myötäpäivään ja 20 kierrosta vastapäivään, sitten kilpaa pesuhuoneeseen lämpimään suihkuun. Vedestä löydettyjen ”jalokivien” kokoelma on jo varsin mittava pikkukiviröykkiö seinän vierustalla.
Päivän seuraavaa uintikertaa odotellessa isovanhemmille on kärsivällisesti opetettu ”mustaa Maijaa, ristiseiskaa, katkoa, puolta pakkaa” ja mitä kaikkea niitä onkaan. Opetuksen vastapainoksi on haluttu kuulla aamusatu, aamupäiväsatu, päiväsatu, iltapäiväsatu, iltasatu ja joskus myös yösatu. Molemmille kuulijoille oma satu, jonka toki molemmat yhdessä kuuntelevat.
Pahvilaatikosta, johon aikoinaan kerättiin heidän isänsä moneen kertaan luettuja kirjoja, löytyi kaksi teosta ylitse muiden, Pandan laskinkirja ja Aale Tynnin satuaapinen. Koulunsa aloittava innostui molemmista. Satuaapisen myötä vähäinen lukutaito tuntui kehittyvän. Jopa niin, että kirjastosta lainattu Aku Ankan taskukirjan hän luki muutamassa päivässä kannesta kanteen. Laskinkirja, vaikka kirjan laskin ei enää toiminutkaan, avasi nuorelle miehelle polun matematiikan maailmaan. Kirjan esimerkkilaskut olivat nopeasti ratkottu. Piti etsiä ruutuvihko ja laatia siihen lisää laskutehtäviä sillä aikaa kun sisarukset olivat uimassa. Toivomuksena olivat sekalaskut, jotka sisälsivät yhteen- ja vähennyslaskujen lisäksi kerto- ja jakolaskuja.
Kesäpäiviin kuuluivat myös metsäretket eväineen, sporttiset retket koulun kiipeilytelineille ja urheilukentälle. Oli myös kokopäiväretki aurinkoiseen eläinpuistoon, jossa sai ruokkia apilanlehdillä ja heinillä söpöjä erirotuisa kanoja, kertoa vuohille satua kolmesta pukista sillalla, säikähtää nälkäisen ja karvaisen villasikaperheen korvia särkevää rääkymistä kun niille oltiin ruokaa jakamassa.
Makuuhuoneemme ikkuna on kohti itää ja aamuaurinkoa. Eihän sälekaihdin pimennä huonetta kesäöinä juuri ollenkaan. Pimennysverhoakaan ei voi käyttää, koska se peittää tuuletusikkunan ja estää raikkaan yöilman sisälle pääsyä. Niinpä taittelin mustan käyttämättömän muovisen jätesäkin sopivan kokoiseksi ja peitin sillä ikkunaruudun. Huone pimeni aika tehokkaasti. Ilmeisesti se muuttui myös houkuttelevaksi, koska joskus aamuyöllä heräsin siihen, että vuoteessamme potkivat parit ylimääräiset jalat. Useimmiten nämä ylimääräiset jalat jäivät sänkyymme sätkimään aamukymmeneen asti ja me jouduimme etsimään rauhallisempia nukkumapaikkoja.
Lastenlasten perheessä kaikki lasten käyttämät tietokoneet, tabletit ja älypuhelimet jäivät heinäkuussa kesälomalle kaapin ylähyllyyn koulun ja eskarin alkuun asti. Lapset haettiin isovanhempien luokse ilman yhtään älylaitetta. Eikä meilläkään edes TV ollut auki, vain musiikkia kuunneltiin toisinaan cd:ltä. Lapsille päivät ilman älylaitteita olivat eräänlainen aikamatka isänsä lapsuuden kesiin.

*********************************************************


21 kommenttia:

  1. Muistan tuon Satuaapisen lapsuudesta ! Kunpa pääsisin selailemaan sitä :)
    Myös muistan uimisen riemut. Kelluminen on tosi hauskaa... tai oli. En ole
    vuosiin uinut. Hurraa tuommoisille kausille ilman älylaitteita. Kaikilla lapsilla
    pitäisi olla sellaisia. Ja itse asiassa myös auikuisilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satuaapisessa voi aistia 50-luvun nostalgiaa. Vedessä melskaaminen näytti olevan yhtä riemujuhlaa.
      Aika vähiin ovat omat uimiseni jääneet. Vesi tuntuu aina liian kylmältä.
      Älylaitteiden lomalle laitto oli ehdottoman hyvä päätös lasten vanhemmilta.

      Poista
  2. Aikamoista seikkailua siellä. Niin paljon kivaa, että varmaan jää mukavia kesämuistoja puolin ja toisin. Aikanaan meillä vähän samanlaista, nyt pojanpojat jo teini-iässä ja vähän harvemmin poikkeavat tänne syrjäkylälle. Lukeminen ja kirjat on parasta välipuuhaa ulkoilun ohessa. Ei silloin tule älyvempaimet mieleenkään. ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskoja olivat nämä seikkailupäivät tapahtumineen, lapset hyväntuulisia ja sopuisia keskenään.
      Näiden villikkojen isoveljet ahertavat jo kesätöissään ja muissa nuorten miesten menoissa. Onneksi sentään joskus ehtivät hurauttaa luoksemme viikonlopuksi.

      Poista
  3. Nuo on hetkiä, jonka lapsoset muistavat vielä aikuisena. Omasta kokemuksesta sen olen kokenut kun omat lastenlapset jo vanhempia itsekin. Usein toisia nähdessään monet muistot kiteytyy tänne mummulaan ja näihin touhuihin joita täällä kokivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti muistavat nämä tällaiset lapsuuden kesäpäivät sitten aikuisina. Sen, että oli paljon muutakin tekemistä kuin tietokonepelien räiskintä.

      Poista
  4. Voi, miten ihanaa yhteistä ja arvokasta aikaa olette viettäneet. Sekin on hienoa, että lapsilla on "lomaa" nykyajan härpäkkeistä. Ilman niitä mielikuvitusleikit lisääntyvät ja keskittymiskyky paranee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uteliaina odotimme millaiseksi muuttuvat lasten kyläilyt kun mukana ei ole mitään älyvempeleitä. Myönteisesti yllätyimme miten mukavaa meillä kaikilla oli koko ajan.

      Poista
  5. Kuulostaa unelmakesältä. Noita päiviä lapset tulevat muistamaan ikuisesti. Antoisaa myös teille, vaikka varmaan välillä raskastakin : )

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa unelmakesältä. Noita päiviä lapset tulevat muistamaan ikuisesti. Antoisaa myös teille, vaikka varmaan välillä raskastakin : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä välillä tuntui, että vauhtia on liikaa. Mielessä välähti, miten helppoa olisi luovuttaa, laittaa video pyörimään ja istuttaa lapset sohvan nurkkaan sitä katselemaan. Mutta onneksi ei luovutettu.

      Poista
  7. Lapsenlapset tuovat paljon iloa ja elämää isovanhempien arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riemukasta ja välillä vauhdikastakin on sukeltaa aitoon lasten maailmaan.

      Poista
  8. Ihanan virikkeistä kesänviettoa ilman tietokoneita.
    Luovuus ja tekemisen riemu päässyt valloilleen.

    Noinhan sitä ennen eleltiin, ei kaivattu tietokoneita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli hauska huomata miten nopeasti lapset sopeutuivat olemaan ilman älylaitteita. Miten helposti löysivät omatoimisesti kaikkea kivaa tekemistä.

      Poista
  9. Hyvä ratkaisu isovanhemmilta ja tietenkin vanhemmilta. Vieläkö jaksatte hyvin pitää lapsenlapsia luonanne pitkiä aikoja ilman vanhempia? Itse olen niin väsynyt, että kaksi vuorokautta kolmen alle kouluikäisen kanssa tuntuu viikolta.

    Psst. Sydämeni on vielä osin siellä Savossa, vaikka elämä vei meidä juhannuksen jälkeen toisaalle. Vieraille poluille, siis. Hyvää elokuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sovittu lasten vanhempien kanssa, että 3-4 vuorokautta kerrallaan on maksimi, sitten me tarvitsemme jo toipumisaikaa ennen seuraavaa visiittiä. Onhan se aina helpotuksen ja haikeuden tunne kun vilkuttavat auton ikkunasta kotiin lähtiessään. Kuulema vilkuttavat menomatkalla vielä kilometrin päässäkin. Ajatus touhuamisesta kolmen alle kouluikäisen kanssa tuntuu jo todella haastavalta.Ei ihme jos väsyttää.
      Teille oikein mukavaa elämää uusilla poluilla ja säilyttäkäähän aina tätä suloista Savonmaata sydämissänne.

      Poista
  10. Kuulostaa kesältä, joka jää muistoihin.
    Itse muistelen vieläkin mummolassa vietettyjä kesiä suurella rakkaudella ja ikävällä, niin hienoja ne olivat. Mummon paistamat köyhät ritarit, hänen kertomansa tarinat, kesäsaunan lämmitys jne.

    Hienoa, että jaksatte <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ainakin jotain kesästä palaa myöhemmin lasten mieliin. Nyt pyörivät mielessä jännittävät kokemukset eskarista ja ekaluokasta, entisten ja uusien kavereiden tapaamisista.
      Parhaita lapsuuden kesiä olivat minullekin käynnit mummolassa, jossa sai hoitaa ja ruokkia suloisia vasikoita ja karitsoja, etsiä munia kanojen pesistä, päästä salaperäiseen aittaan nukkumaan.

      Poista
  11. Ihana kertomus. Niin se taitaa olla, että oikeasti lapsille riittää koko maailma ihmeteltäväksi, ihan sellaisenaan, älyjutut ja virtuaalitodellisuus saisivat rauhassa odottaa isompaa ikää. On tainnut olla lapsille unohtumaton kesä! Ja varmaan isovanhemmillekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos barbajovis mieltä lämmittävästä kommentistasi.
      Muistoissa on mukava elää uudelleen nuo kesän päivät. Uskon, että lapsetkin joskus muistavat kesän hieman erilaiset tapahtumat ja satujen täyttämät hetket.

      Poista