perjantai 25. marraskuuta 2016

Kesän muistoja kuuden kuvan verran


Sain Karsikonperän Aimariilta mukavan haasteen. Aiheena on muistella mennyttä kesää kuuden kuvan kera.
Suomeen verrattuna täällä eteläisessä Ranskassa kesän tuntua riittää lähes ympäri vuoden. Mutta minulle, muuttolinnulle ainoa oikea on Suomen kesä.  




Viime kesä pääsi yllättämään. Kun toukokuussa tulimme Suomeen, oli pihan pihlaja jo täydessä kukassa. Kävin silittelemässä sen sileää runkoa ja kehumassa upeita kukkaterttujaan. Koivutkin olivat jo täydessä lehdessä kun kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna saimme olla mukana isovanhempina nuoren miehen ja tyttöystävänsä lakkiaisjuhlissa.




Oli valkeiden öiden, peilityynien järvenselkien, lintujen kevätkonserttien, kaulushaikaran huhuilujen ja metsäkukkien aika. Juhannuskukat ja saunavastat kiidätettiin kilpajuoksua terassille. Kyseltiin kumpiko kimppu on kauniimpi. Ihan mahdoton sanoa.





Uskolliset kalakaverit päivystivät rannan tuntumassa onkijoita odotellen. Voi sitä kiitosten määrää ennen ja jälkeen saaliin jaon. Kehräys ja lempeä puskeminen sai onkijan helposti sotkeutumaan omiin jalkoihinsa.




Aika usein järvellä uistelu antoi tarpeet kala-aterialle. Oli myös mukava käydä uistelemassa ja viedä juuri pyydystettyjä kaloja viemisiksi kalaruokien ystäville, jotka ottivat tuliaiset ilolla vastaan.




Pienten kesävieraidemme kanssa riitti vauhtia aamusta iltaan. Vierailu eläinpuistossa ja vilpitön kiintymys eläimiin lämmitti isovanhempien sydämiä. Onneksi ei vielä ole se aika, jolloin kaikki huomio keskittyy tuohon nykyajan käden jatkeen tuijottamiseen.

Oli mukava palata kesämuistoihin. Nyt siirrän haasteen eteenpäin.
Olkaapa hyvät





Teidän viime kesän muistojanne kuvina toivoisin näkeväni. 

                                      ******************************************************


maanantai 21. marraskuuta 2016

Arkea ja vähän juhlintaakin




 Nyt on kotikatu remontissa. Sen on luvattu kestävän jouluun asti. Katu on suljettu muulta liikenteeltä, vain työajoneuvot saavat liikkua kadulla. Mutta eiväthän kieltotaulut, kaivannot, hiekkakasat ja puomit näytä estävän kaikkia autoilijoita. On nähty monenlaisia seikkailijoiden ja sekoilijoiden selviytymisyrityksiä. Ilman kolhuja ja lommojakaan eivät kaikki ole selvinneet. Ihmeen kärsivällisiä ovat olleet työkoneiden kuskit työntekoansa häiritseviä kieltojen uhmaajia kohtaan.
Pian remontti-ilmoituksen tultua kadun varteen, Sinisen kulkijan näköala kanaalille muuttui rautatieaseman varastoalueen hiekkakentäksi. Siellä se pääsi sentään pensasaidan viereen kuuntelemaan varpusten juoruilua ja välillä riitelyäkin.


Eilen, lähes kesäisen lämpimänä sunnuntaina ajelimme noin 10 km:n päässä sijaitsevalle suosikkijärvellemme. Olipa sinne tullut moni muukin. Kaikki parkkipaikat ja teiden varretkin olivat täynnä autoja. Järven ympäri kiertävällä noin 5 kilometrin mittaisella kävelytiellä riitti  paikoitellen tungostakin. Oli paljon perheitä lastenvaunuineen ja kolmipyöräisineen, oli kävelijöitä koirineen, joista osa kytkettyinä, osa vapaana juoksennellen.  Tiellä puikkelehtivat myös maasto- ja kilpapyöräilijät. Kulkijoiden joukossa olin ainoa sauvakävelijä.   

Iltapilviä Gruissanissa
Edellisen superkuun valaiseman viikonlopun vietimme leppoisasti noin 5000 asukkaan Gruissanin rantakaupungissa mukavien Reissunaisen ja Reijon seurassa.  Sää oli ajoittain sateinen ja tuulinen, mutta sitä tiesimme odottaakin.  Meillä oli yhteinen mukava majapaikka. Meidän huoneessamme oli kattoikkuna, josta saimme katsella toisiamme, kuu ja minä.
Oli aikaa pelata korttia ja jutella mukavia, nostaa maljoja syksyn synttärisankareiden kunniaksi ja syödä pitkän kaavan mukaan herkkuateria mukavassa ravintolassa. Toki ehdittiin ulkoillakin ihan riittävästi myrskytuulten riepoteltavina. Puolet meistä on syksyllä syntyneitä, puolet kevään lapsia. Kevään sankareita juhlittiin huhtikuussa Costa Bravalla.
Varauduimme ravintolailtaan hieman lenkkikamppeita siistimmillä asusteilla. Puolisoni oli pakannut oman kassinsa ja hölmistyi purkaessaan kassista kävelykenkiään.  Laukusta löytyi musta ja harmaa jalkine, molemmat oikean jalan kenkiä. Siitäpä sitten iloa riittikin koko porukalle. Ravintola oli reilun kilometrin päässä asunnostamme, joten kyllä sinne oli helpompi suunnistaa lenkkareilla kuin kahdella saman jalan kengällä.
ReissuNainen on kirjoittanut  kolme postausta kuvien kera blogiinsa  Reppu ja ReissuNainen osa 1, osa 2 ja osa 3  yhteisestä kolmen päivän viikonlopustamme.

                                    *********************************************


perjantai 11. marraskuuta 2016

Marraskuinen päivä



Tänään marraskuinen päivä on tuhatpäisten lintuparvien tanssia taivaalla. Se on tuulen ujellusta kaduilla, kaupungin yllä kiitäviä harmaita pilviä. Se on puista leijuvia, jaloissa kahisevia kuolleita lehtiä. Se on myös ikkunaan iskeytyviä vesiryöppyjä.

Tänään kuuntelen ja muistelen kaivaten Leonard Cohenia.  (21.9.1934 – 10.11.2016).
   
                                                  *************************************************************