 |
| auringon timantteja veden pinnalla |
Kaadan kahteen lasiin punaviiniä. Vien toisen lasin miehelle terassille. Hänelle maistuisi viini myös teräsmukista, mutta ehdin jo kaataa sen laseihin.
Olen voidellut paksulti aurinkokuivatun tomaatin makuisella tuorejuustolla lautasellisen pieniä possunleikkeitä, rouhinut päälle hieman mustapippuria, käärinyt leikkeet rullalle, paketoinut kunkin somasti parilla pekonisiivulla. Paketit odottavat pöydällä uuden pihagrillin paikoilleen asentamista ja toimintakuntoon saamista.
Huuhtelen iloisen punaisen paprikan, mustan kiiltäväkylkisen munakoison ja lahjaksi tuodun, kurpitsapenkistä tänään poimitun syvän vihreän kesäkurpitsan. Kurpitsan kylkiäisinä tulivat huumaavan tuoksuiset valko- ja punasipuliniput. Kuorin niistä neljä kynttä ja neljä punasipulia. Huuhtelen kolme isoa tomaattia, teen niiden päihin ristikkäisviillot. En osaa oikein päättää lorautanko isolle paistinpannulle rypsi- vai oliiviöljyä. Päädyn kompromissiratkaisuun. Aloitan rypsiöljyllä ja jos öljyä tarvitaan lisää, pääsee oliiviöljykin mukaan.
Otan pienen kulauksen viiniä ja katselen kasvisten iloisen värikästä joukkoa leikkuulaudalla. Sillä aikaa kun öljy lämpenee pannulla viipaloin, lohkon ja kuutioin kasviksia. Paprikoista kaavin pois valkoista sisäpintaa ja siemenet. Öljy on sopivan kuumaa, paprikat saavat aloittaa tämän sinfonian, puinen lasta toimikoon tahtipuikkona. Munakoiso- ja kurpitsakuutiot kärkkyvät jo päästä mukaan, menkööt sitten.
Nostan tomaatit vesikattilaan hetkeksi kuumaan kylpyyn. Terassilta kuuluu kutsu ”Grilli ja parilapannu ovat nyt valmiina palvelukseen”. Vien possukääryleet terassille ja kohotamme viinimaljamme, toivotamme pitkää ikää kiiltävälle uutukaisellemme.
Palaan tuoksujen valtaamaan keittiöön. Siirrän kasvikset laakeaan kattilaan miedolle lämmölle kannen alle hautumaan. Lirautan paistinpannulle tilkan oliiviöljyä sipuliviipaleiden kuullottamista varten, puserran joukkoon valkosipulin kynnet. Kuumassa kylvyssä olleet tomaatit on helppo kuoria, viipaloin ne sipulien päälle, liikuttelen tahtipuikkoa hellävaraisesti ja yhdistän seoksen toisten kasvisten joukkoon. Kattilan sisältö huokailee onnellisena kun saa uumeniinsa pari lusikallista tomaattipyrettä, ripauksen timjamia, rosmariinia ja suolaa. Ihan viimeiseksi se haluaa vielä lusikallisen hunajaa, sitten kansi päälle ja kokille kulaus viiniä.
On yksi kesän harvoista aurinkoisista päivistä. Voimme syödä terassilla päivänvarjon alla. Possukääryleistä tuli herkullisen meheviä uudessa grillissä ja kasvispadan (lue ratatouille) kanssa ne täydensivät mainiosti toisiaan. Aterian kruunasi päivänpaisteessa timantteina kimmeltävä järvenselkä ja luonnon hiljainen kauneus, unohtamatta punaviinin pehmeää täyteläisyyttä.
********************************************************
.jpg)
