On arkea elomme tää

Siivousurakan jälkeen arki on jatkunut varsin leppoisissa merkeissä. On ollut lämmintä, päivä paistanut. Puuhastelujen lomassa on laiskoteltu terassilla viiniköynnösten katveessa lueskellen. Joulun aikaan sijoittuva Outi Pakkasen ”toinen kerros”-dekkari tuo sopivasti viileitä tuulia päivien kuumuuteen. Useimmiten myös ruokailut on siirretty ulkosalle. Täytyy myöntää, että lämpö ja päivänpaiste ovat tehneet arjestamme aika miellyttävän.

Viikonloppuna Rosé-naapuri kutsui kahville. Hän ja pyörätuoliin sidottu miehensä vaikuttivat ilahtuneilta paluustamme. Varsinkin Rosé oli tyytyväinen kun hiljaiset kuuntelijat ovat saapuneet. Tovi jos toinenkin vierähti kun käytiin läpi omat ja perheiden kuulumiset.

Rosé kertoi sairauskohtauksestaan, jonka seurauksena hänen pitää mennä neurologin ja kardiologin vastaanotoille. Tarjouduimme hänelle kuljetusavuksi tietäen miten hankalan matkan päässä täältä vastaanotot sijaitsevat ja miten vaikea hänen on olla poissa neliraajahalvaantuneen miehensä luota, vaikka joku onkin miehestä huolehtimassa. Ensin tuli kutsu muistitestiin. Muutama päivä sitten veimme hänet keskussairaalaan neurologin vastaanotolle. Oli ihan mielenkiintoista kurkistaa sairaalaan sisälle. Neurologinen osasto on 5. kerroksessa, jonne vanha hissi vaappui natisten tosi hitaasti. Muistui mieleen suomalainen sairaala ja sen salamannopeat hissit, joissa ei tervehditty eikä hyvästelty muita hissimatkalaisia, saatikka toivoteltu hyvää päivänjatkoa, kuten täällä.  Lopulta pääsimme oikeaan kerrokseen ja siellä risteileviin mataliin käytäviin, joilla sijaitsevat vierekkäin sekä potilashuoneet, että lääkärien vastaanotot. Risteilimme aikamme labyrintissa, kunnes monien kyselyjen jälkeen löysimme oikean odotusaulan. Voi miten komea oli nuori lääkäri, joka tuli ystävämme hakemaan. Kyllä George Clooney jää komeudessaan toiseksi tästä sympaattisesta silmän ilosta, joka ystävällisesti huomio meidätkin. Rosén testit kestivät vajaan tunnin, jonka aikana me katselimme varsin kulunutta ja nuhruistakin ympäristöämme.  Käytävillä liikkui kiireisen oloista henkilökuntaa sekä potilaita, jotka hiihtelivät hissukseen sukkasillaan aamutakeissaan tai takaa auki olevissa paidoissaan pakarat vilkkuen. Taisimme olla huonomuististen osastolla. Komea tohtori saatteli hehkuvaposkisen Rosén luoksemme ja toivotteli meille kaikille mukavaa päivänjatkoa. Taisi Rosékin ihastua tohtoriin, sillä koko kotimatkan hän lörpötteli kokemuksistaan, joista me ymmärsimme vain sanan sieltä toisen täältä. Sen ymmärsimme, että testi oli mennyt hyvin.

Tänään on viileämpi pilvinen syyspäivä. Kävelimme kierroksen kylän kujilla ja ostimme torilta hedelmiä ja nipun punajuuria. Vuorille ei uskalla nousta, sillä metsästysaika on alkanut aika kiivaalla paukuttelulla. Ensi maanantaina pääsemme kuorokonserttiin luostarin puutarhaan tai kellariin säästä riippuen. Tällaista arkea täällä elellään. Alitajunnassa kummittelee uuden asunnon etsintä, mutta mistä ja minkälaisen...

                              *******************************************

Sinisen kulkijan paluu

Syysaamussa lähdön  haikeutta 

Auto sai sisäänsä monta uutta ja kallista osaa. Alan spesialistilta kului työhön tunti toisensa jälkeen. Hieman allapäin kulkija nökötti odottamassa korjaamon pihalla. Ihan selvästi sitä nolotti korjauslaskun suuruus. Mutta se kulkee taas, on kulkenut takaisin omalle maalleen. Matka alkoi ruskan kullassa kylpevien maisemien kauneudessa, jatkui itämeren aalloilla keinuen, leppoisasti sunnuntaipäivän harmaudessa edeten pitkin Saksan autobaanoja. Toinen matkakumppanista sulki silmänsä ja torkahdellen antoi haikeiden järvikuvien palata mieleensä.

Ranska otti vastaan kulkijat vuoroin rankoin sadekuuroin, vuoroin usvaisessa tihkusateessa. Talvipesää lähestyttäessä arvailimme, että missähän kunnossa talo nyt meidät ottaa vastaan. Mies, optimisti kun on, arveli, että talon viimesyksyinen likaisuus ei voi toistua. Väärässä oli, siivoamaan taas jouduttiin. Tällä harjoittelumäärällä meillä on pian hotellisiivoojan pätevyys. Nopeudessa on vielä huomattavasti parantamisen varaa, mutta työn laadussa ei tingitä.

Laukut on nyt purettu. Sienet, puolukat ja kirjat ovat löytäneet paikkansa. Tällä kertaa lisätutkimusten seurauksena lääkepussi on tavallista pulleampi. Tuli määräys popsia muutama kuukausi uudenlaisia pillereitä. Jatkosta jutellaan aikanaan ranskalaisen viehättävän omalääkärin kanssa.

Kunhan talo on saatu kuntoon, on sinisen kulkijan vuoro päästä kunnon vaahtokylpyyn. Sitten sen päätyönä on tuijotella autotallin ovea, muistella mennyttä kesää ja odotella seuraavaa. Sille on kyllä kerrottu, että kotimaisema saattaa talven aikana muuttua, mutta levätköön ja toipukoon ensin kunnolla menneistä koettelemuksista. 

                               ********************************************************

”Suo valon syttyä, yö kohta saapuu, pois kesän kukkaset syksy vie”

Kamerasta löytyi vielä muutama kuva Lapinmatkalta.

Sevettijärvellä pistäydyimme hautausmaan lisäksi myös maineikkaassa baarissa. Hiljaisena, ehkä hieman alakuloisena se nökötti Sevettijärven rannalla asiakkaita odotellen. Turhaan kyltti baarin seinällä kehotti vähän villinpään menoon, kahvinkeitinkin näytti olevan sammunut. Niinpä ostimme muistoksi vain muutaman postikortin.

Kotimatkalla yövyimme Ranuan eläinpuiston vieressä luksustasoisessa, mutta kuitenkin edullisessa, tarjoushintaisessa Gulo Gulo-lomakylässä. Eipä tarvinnut unta odotella pehmeiden saunan löylyjen jälkeen ylellisen mukavissa vuoteissa. Kävelimme myös helppokulkuista puukäytävää eläinpuistossa katselemassa alueen karvaisia asukkaita. Kovin rauhallista, jopa uneliasta väkeä siellä asusti. Ainoastaan myskihärkä oli meistä kiinnostunut ja murahti, että painukaa tiehenne häiritsemästä.

Nyt on ruska levittäytynyt tänne Savonmuan rannoille. Kurjet ja joutsenet ovat tehneet järvellä näyttäviä ylilentoja kohti etelää, västäräkitkin lähteneet rantahiekalta tepastelemasta. Niiden paikan on vallannut vikkeläliikkeinen talitintti-armeija.

Sininen ranskalainen on uupunut. Vietiin se autosairaalaan saamaan uutta puhtia Ranskanmatkaa varten. Kallista tulee olemaan kulkuneuvomme hoito, pääasia kuitenkin, että se saadaan kuntoon. 

                              ****************************************************