Jäälakeuden kutsu

Jossakin tuolla pohjoisessa on pieni kylä suuren jäälakeuden reunalla. Voin kuvitella päivän ensisäteet metsänreunan takana, auringon loivan kaaren pitkin taivaanrantaa, purppuraisen iltaruskon värileikit. Voin  kuvitella kuinka lumi tupruaa iloisina pyörteinä muovaten talvisia aaltoja jäälle, kinoksia talojen nurkille ja teiden varsille. Illan tullen syttyvät tähdet. Yksi niistä tuikkii kutsuvasti suuren huurteisen rantakoivun oksien lomasta. Sen kutsun kuulin pitkästä aikaa, enkä voi sitä vastustaa. Pian on aika lähteä sinivalkoisin siivin tervehtimään tuota talvista sieluni maisemaa.

Musiikki:          Avaruus

                                 **************************************************

Mielen lämmittäjä

Tämän mukavan ja mieltä lämmittävän tunnustuksen sain mummelilta. Iso kiitos siitä.

Tunnustuksen saajalta ei paljon pohdittavaa vaadita. Vain, että hän lähettää tunnustuksen ja kertoo siitä valitsemilleen viidelle blogille, joilla on alle 200 lukijaa.

Kaikki lukemani blogit ovat tunnustuksen arvoisia, tuli valinnan vaikeus. Taidan tällä kertaa hieman hajasijoittaa tunnustuksia. 

Olkaapa hyvät:

Suomi Ihan pihalla ja KuvaKirjeitä Karsikonperältä. Kuin kotiin tulisi kun blogeissanne vierailen, Aimariin kuvissa on erämaan kauneutta ja rauhaa.

Turkki Tuhat ja yksi tarinaa matkan varrelta. Kiehtovaa kerrontaa sanoin ja kuvin eksoottisista paikoista.

Hollannista Espanjaan muuttava Maailman metrossa. Pirteästi ja mukaansatempaavasti kirjoitettuja tapahtumia ja asioita.

Ranska Olipa kerran Pariisi. Mahtavia ”nojatuolimatkoja” Pariisiin kuvin ja sanoin.

Taannoin huomasin, että muutama lukija on kyllästynyt juttuihini ja poistunut lukijalistalta. Tilalle on tullut uusia ja kävijälaskuri raksuttaa lisää lukemia kertoen, että kyllä täällä joku vielä vierailee. Kirjoitan blogia osittain itselleni, että muistaisin... Silti olen huomannut miten suuri ja tärkeä merkitys minulle on sillä, että joku kommentoi tekstiäni. Olen tosi kiitollinen jokaisesta kommentista ja pyrin aina niihin vastaamaan.

                *******************************************************************

Lumi

Se on taas täällä, painavana, märkänä ja valkoisena.  Katselen sitä ikkunasta ja toivon, että sen paino ei katkoisi sähkölinjoja. Tietokoneelle on latautumassa romanttinen elokuva Karkausvuosi, jonka tapahtumat sijoittuvat Irlannin lumoaviin maisemiin. Odotellessani kuuntelen musiikkia ja lueskelen.

YouTubesta löytyi tuo surullinen, kaunis laulu. Videon kuva on kuin tämän hetkinen lumisade ikkunamme takana. 

 Laulu on  W.H. Audenin    Funeral Blues

Risto Ahti on tehnyt siitä  koskettavan suomennoksen.

Laulu

Pysäyttäkää kaikki kellot, puhelinlinjat katkaiskaa.

Estäkää koiraa haukkumasta mehukasta luuta.

Hiljentäkää pianot, rummut tukahduttakaa.

Antakaa surijoitten tulla.

Arkku esiin kantakaa.

Antakaa lentokoneitten taivaalla valittaen kaartaa.

"Hän on kuollut!" Savukirjaimin pilviin kirjoittakaa.

Kantakoot toripulut kauloissaan mustia seppeleitä.

Käyttäkööt liikennepoliisit mustia käsineitä.

Hän oli pohjoinen, itä, länsi ja etelä,

Hän oli sunnuntai, minun työviikkoni,

keskipäiväni, keskiyöni, puheeni ja lauluni.

Luulin, että rakkaus kestää ikuisesti, olin väärässä.

En päästä tähtiä talooni, ne kaikki sammuttakaa.

Riisukaa aurinko, kuu paketoikaa,

kaatakaa valtameret tyhjiin, pois metsät kaikki pyyhkikää,

mikään ei enää koskaan voi mitään hyvää synnyttää.

Ps.

Sain surusanoman, joka järkytti.  Olkoon tuo laulu tuttavani tyttären, nuoren äidin muistolle. Elämä on joskus niin julmaa ja epäoikeudenmukaista.

                  ****************************************************

Tammikuun aromeja

Talven tuntua on välillä täälläkin. Ilkeintä on kolkko tuuli ja kylmä sade. Öisin on hieman pakkastakin, onneksi lunta on toistaiseksi leijaillut vain yksittäisinä hiutaleina. Tätä hataraa asuntoa on yritetty lämmittää kaikenlaisin keinoin ja erilaisin tuloksin.  Etelämaalaiseen tapaan ikkunoissa on vain yksinkertainen lasi, joka huurtuu, jopa jäätyy kun mittarilukema putoaa lähelle nollaa ja sen alle. Myös vaatekerroksia lisäämällä torjutaan kylmyyttä.

Talossa on myös iso kesähuone, jossa ei oikeastaan ole mitään lämmitystä. On vain harakoille lämpiävä takka. Toki elävän takkatulen ääressä on mukava istua ja lueskella tai grillata ja vaikkapa valmistaa loimulohta. Aikaisempina talvina niin on tehtykin. Viime keväänä takkapuut tuli poltettua loppuun. Syksyllä Suomesta tultuamme tilasimme pienen kuorman pyökkipuita samalta toimittajalta kuin ennenkin. Ensin hän unohti koko tilauksen, mutta muistutuspuhelu auttoi. Eräänä joulukuun kaatosadepäivistä joulupukin kaksoisveli turkislakissaan körötteli traktorilla tuntikausia vuorilta. Kippasi sitten puukuorman pientä järveä muistuttavaan pihaamme.  Lähtiessään totesi virnistäen, että puut taitavat olla hieman märkiä, mutta kyllä ne takassa palavat. Sateen hieman hellittäessä kasasimme puut autotallin nurkkaan. Sateettomina päivinä pidimme tallin ovea auki, että puut kuivuisivat. Kyllähän ne sen verran kuivuivatkin, että saatiin ne palamaan. Mutta takkatulen äärellä ei ole oikein viihdytty. Täällä kun irtolaiskissoilla on tapana vaeltaa villinä ja vapaana. Niinpä pari leikkaamatonta kollia oli päättänyt käydä merkkaamassa hajumerkein puupinomme osaksi reviiriään. Kun mies meni puita hakemaan, syöksyivät molemmat syylliset yhtä aikaa autotallin ovesta häntä vastaan. Haju on imeytynyt vahvasti puihin ja siirtyy niiden mukana sisälle. Ainakin toistaiseksi ovat sammuneet haaveilut iltapuhteista takkatulta tuijotellen. C'est la vie!
                       
                         **********************************************************

Aasi ja kalastaja

Pienet onnentuojani, aasi ja kalastaja

On vuosittainen kylämme seniorikerhon loppiaisjuhla la Fête de la galette des rois. Monitoimitalon nurkissa viheltää ja paukkuu talvinen Tramontane tuuli. Iltapäivän aurinko kurkistelee ikkunoista ja häikäisee osaa juhlaväestä, jota on paikalle kerääntynyt noin sata henkeä. Tilaisuuden aluksi puheenjohtaja ja sihteeri lukevat kerhon tilinpäätöksen. Tieto kunnan lahjoittamasta 1000 euron avustuksesta otetaan vastaan aplodein. Kannatushuudoin hyväksytään tilinpäätös. Soittotaidoiltaan varsin vaatimaton kahden hengen orkesteri aloittaa musisoinnin. Tanssilattia ei näy houkuttavan ketään. Vieressäni istuva madame muistaa, että olen suomalainen.

-        Suomessahan oli presidentin vaalit viime vuonna kuten täälläkin.

-        Niin oli, vuosi sitten tammikuussa.

-        Ovatko suomalaiset tyytyväisiä uuteen presidenttiin?

-        Kyllä, käsittääkseni Suomessa ollaan häneen hyvin tyytyväisiä. Viimeisin tieto minulla hänestä on, että hän on pyytänyt alentamaan palkkaansa. Entä mitä te pidätte Ranskan uudesta presidentistä?

-         Kyllä hän varmaan parhaansa yrittää, vaikka ongelmia näyttää olevan. Muistaakseni kesällä kirjoiteltiin, että myös hän ja koko hallitus alensivat palkkojaan.

Jatkoimme juttelua. Madamea huolestutti moni julkisuudessa ollut asia. Kuten Emmaus-liikkeen perustajan, Ranskan kansan rakastaman Abbé Pierren kuvan poistaminen seinältä kun presidentti tuli vihkimään uusinta Emmaus-keskusta. Huolta aiheutti myös homoparien mahdollinen avioliittoon vihkiminen. Myös miljonäärin ja suosikkinäyttelijän Gérard Depardieun protesti veroja vastaan eli katkeroitunut luopuminen Ranskan kansalaisuudesta ja näyttävä muutto Venäjälle saivat madamen huokailemaan. Yhdessä totesimme, että miljoonat eivät sittenkään aina tuo onnea. Onhan toki miljonäärejä, jotka jakavat paljostaan kaikessa hiljaisuudessa myös hyväntekeväisyyteen.

Juttelumme keskeytyi kun pöytiin tuotiin kullekin palaset La galette des Rois – leivonnaista ja normandialaista omenasiideriä. Skoolasimme toistemme terveydeksi, toivotimme presidenteille viisautta toimissaan ja Depardieulle kiitokset roolisuorituksista Monte-Criston kreivinä ja Kaikki elämäni aamut-elokuvan  pääosasta.

Minulla oli taas onnea löytää pieni keraaminen hahmo galettipalastani. Tällä kertaa sieltä paljastui pieni sininen kalastaja aikaisempina vuosina löytyneen aasin seuralaiseksi. Löydön kunniaksi sain harmaille hapsilleni kullan värisen paperikruunun. Luovutin sen kuitenkin ystävälliselle naapurilleni kun jouduimme lähtemään kesken juhlien kotiin vastaanottamaan omia vieraitamme.

                                    ********************************************************** 

Tuntemattoman edessä

Vuoden ensimmäisessä  kuvassa mystinen näkymä läpi huurteisen , sateen pisaroiman ikkunan  

Sanovat vuoden vaihtuneen, niin väittää allakkakin. Ei paukkuneet, eikä säihkyneet raketit, en valanut tinoja, en tehnyt lupauksia. Lyhty ikkunalla paloi pimeässä ja hiljaisessa yössä untani valvoen.  Aamulla taivas oli harmaiden sadepilvien peitossa niin kuin se talvella usein on. Kävin terassilla toteamassa sateen ja vilpoisan tuulen, kurkistin kukkaruukkuun, jossa pieni hupsu krookus on putkahtanut mullasta kurkistamaan vuoden ensimmäistä päivää. Toivotin sen tervetulleeksi kevään lupaukseksi.

Olkoon teille kaikille tämä vuosi 2013 hyväntuulen vuosi, antakoon onnea, rauhaa, rakkautta, terveyttä ja toiveiden täyttymistä.

                         ******************************************************