keskiviikko 30. joulukuuta 2015
sunnuntai 20. joulukuuta 2015
Golgatan puistossa
Kanaalin takana, pienen kävelymatkan päässä kivimuurin ympäröimänä
on salaperäinen paikka. Muurin sisäpuolelta kohoaa puiden latvoja, yhdellä
sivustalla on tiukasti lukittu rautaportti.
Portin kaltereiden raosta näkyy mäelle nouseva mukulakivinen polku, rinteillä kasvaa puita ja pensaita. Heti portin takana seisoo ajan patinoima madonna ja lapsi-patsas, kuin kulkijaa vastaanottamassa.
Yllättäen eräänä joulukuisena päivänä portti oli auki. Portin viereen oli ilmaantunut kyltti, jossa kerrottiin puiston aukioloajat. Kun astelin portista sisälle, huomasin tulleeni kauniiseen raamatulliseen puistoon.
Pitkin polun vartta puiden ja pensaiden lomaan oli sijoitettu pieniä kappeleita, joiden takaseinien freskoihin on kuvattu Jeesuksen kärsimystie.
Sypressien, setri-, oliivi, laakeri- ja
puksipuiden ja muiden tuntemattomien puiden ja pensaiden reunustamaa polkua
kiivetessäni tulin mäelle, jossa seisoi kolme ristiä, joissa ristiinnaulittujen
Jeesuksen ja ryövärien patsaat, ristin juurella Mariat.
Ristillä rinnalla ryövärin nukkuu uhri puhtahin |
Luonnollisen kokoiset, luultavasti valurautaiset patsaat
olivat rapistuneita, ruosteen syömiä. Myös kappeleiden freskot olivat kärsineen
näköisiä. Surullisimman vaikutuksen teki kukkulan juurella oleva hylätty ”pyhän
haudan kirkko”. Sieltä olivat sateet ja tuulet tuhonneet seinien maalaukset.
Jäljellä oli maalattia ja puulavitsalla kyyneleitä silmistään pyyhkivä patsas.
Hylätty kirkko |
Puiston historia on vanha ja tapahtumarikas. 1300-luvulla
se tuhoutui lähes kokonaan tulipalossa, sitä on korjattu, mutta toistuvat sodat
ovat sitä runnelleet. Puisto oli katolisen kirkon omistuksessa Ranskan
vallankumoukseen asti, kunnes 1900-luvun alussa se luovutettiin kaupungille. Kaupungin
päättäjät eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, mitä alueelle pitäisi
tehdä, vaan antaneet sen rauhassa rapistua ihan viimepäiviin asti. Puistoa ja
sen käytäviä ovat kaupungin puutarhurit hoitaneet, mutta rakennukset ja patsaat
ovat jääneet huomiota vaille. Muutamia freskoista on hieman korjailtu ja
erääseen kappeliin on tuotu kuivamuonaa alueen villikissoille.
Hylätyssä kirkossa seisoessani tuli mieleeni Ylen
Teemalla syksyn aikana pyörinyt vaikuttava ranskalainen sarja ”Tapahtukoon
sinun tahtosi”. Sarjan viimeisessä jaksossa nuori pappi toimitti joulumessun
käytöstä poistetussa kirkossa. Saarnassaan hän vertasi kirkon tyhjentämistä
hautajaisiin ja pohti onko tämä loppu samalla jonkun uuden alku.
Samassa jaksossa, mutta toisessa kirkossa myös nuori
pappi saarnansa lopuksi kehotti ihmisiä viettämään joulun iloista perhejuhlaa, olemaan
onnellisia ja sulkemaan sydämeensä myös he, jotka eivät ehkä ole yhtä
onnellisia. Nämä saarnan kehotukset olkoot myös hyvän joulun toivotukseni sinulle
lukijani.
************************************************************
perjantai 11. joulukuuta 2015
Ateriakokeilu
Vilkaisen jääkaappiin, se näyttää aika tyhjältä ja
toripäivä on vasta huomenna. Aamulenkin jälkeen ei millään viitsisi lähteä nälissään
enää kaupalle tallustelemaan. Silti tänäänkin on tarkoitus syödä. Rasiassa jääkaapin hyllyllä
näyttää olevan hieman eilistä papukeittoa, siitä riittää vain yhdelle. Otan sen
pöydälle ja kaapin uudelleen tarkkailuun. Vihanneslokerosta löytyy viikko
sitten vahingossa ostettu outo salaatti, joka jäi käyttämättä kovien lehtiensä
ja vieraan makunsa takia. Otan sen pöydälle roskiin heittämistä
varten. Tosin ulkonaisesti se näyttää hyvin säilyneeltä. Löydän vielä pussin
pohjalle jääneen parmesanjuustoraasteen ja lähes tyhjän kermapurkin. Pois
jääkaapista joutavat nekin. Aika autio on nyt kaappi, ovitaskuihin jää
erilaisia juomia, hyllyille pari hillopurkkia ja suolasieniä, yksinäinen voipaketti.
Samalla kun kerään tavaroita pöydälle, alkaa mielessäni muovautua kokeilu
erilaisesta salaatista.
Pian ilmassa leijuu kuullotetun punasipulin suloinen tuoksu.
Lisään pannulle sipulisiivujen joukkoon pesemäni ja hieman pienemmiksi repimäni
salaatinlehdet. Mukaan siivutan pari tomaattia. Kääntelen seosta varovasti, Ennen
kuin salaatinlehdet muuttuvat lähes tunnistamattomaksi vihreäksi massaksi, ripottelen
päälle parmesanraasteen ja lopuksi ravistelen päälle kermapurkin viimetipat.
Aikaa aterian tekoon kuluu vajaa 10 minuuttia. Perheen sipulikammoiselle
lämmitän papusopan.
Salaattikokeilu osoittautuu yllättävän maistuvaksi
ateriaksi. Käyttämättömät salaatinlehdet pääsevät takaisin jääkaappiin. Aloitettuun
kauppalistaan lisään parmesanraasteen, kerman ja lisää kovalehtistä salaattia.
Vaikka öisin lämpötila on laskenut nollan tienoille, päivät ovat olleet mukavan lämpimiä ja lähes tuulettomia. Jälkiruokakahvia on mukava siemailla parvekkeella. Jo hieman huonosti voivat kaksi kukkaa toin syksyllä mukanani Suomesta. Koko kesän ne kukkivat ahkerasti. En raaskinut jättää niitä terassille paleltumaan. Iltaisin kun mittari laskee lähelle nollaa, kannan Suomen kukkaseni sisälle lämpimään.
*****************************************************************
torstai 3. joulukuuta 2015
Joulun ihmemaa
Aurinkoisena
alkoi joulukuu täällä vuorten takana kanaalin rannalla. Yöt ovat edelleen kylmiä, mutta päivisin
aurinko lämmittää mukavasti.
Elämä kaupungissa
on pikkuhiljaa Pariisin järkyttävien tapahtumien jälkeen palannut lähes
entiselleen.
Ensi viikonlopusta
lähtien on kaupunki täynnä Joulun taikaa ”La Magie de Noël”. Silloin avataan perinteinen, kuuman viinin tuoksuinen
joulutori luistinratoineen ja värikkäine myyntikojuineen, jotka kutsuvat kansaa
kurkistelemaan ja maistelemaan monenlaista tarjontaa. Jouluvaloja ripustetaan
aukioiden puihin ja katujen ylle. Kaiuttimista tulvii musiikkia, jonka tahdissa
iltaisin värivalot lakaisevat taivaankantta, rakennuksia ja luistinrataa.
Tuohon
lähettyville, kanaalin vastarannalle on rakennettu näyttävä tivolikylä. Lapsille
ja lapsenmielisille on tarjolla kaikkia mahdollisia kieputus- ja vatkauslaitteita,
sekä monenlaisia seikkailupaikkoja.
Pari
muutakin puistoa on valjastettu samaiseen tyyliin, on maailmanpyörää, huimia keinovuorilla
kiitäviä, lähes lentäviä porotokkia. Mäellä linnoituksen sisällä siirrytään
ajassa taaksepäin ja vietetään keskiaikaista joulua kulkueineen ja turnajaisineen.
Näitä sirkushuveja
kestääkin sitten kuukauden ajan.
Luulen, että
sisälläni asuva pieni jouluihminen piiloutuu talviuniinsa, korkeintaan
jouluaattona herää hetkeksi.
Taitaa tänäkin
vuonna oikea joulu olla siellä joulupukin kotimaassa, täällä talvea selätetään
karnevaalimenoin.
************************************************
torstai 26. marraskuuta 2015
Missä pipot, käsineet ja toppatakit?
Syksy on tullut , pian plataanien lehdet peittävät polkuni |
Viime sunnuntaina aurinkoinen ja lämmin marraskuu vaihtui koleaksi, tuuliseksi ja
sateiseksi talvikaudeksi. Raskaat pilvimassat vyöryvät talojen kattoja hipoen
kohti merta, päivänvalo muuttui hämäryydeksi. Sytyttelen pöydille kynttilöitä,
kuvittelen kaamoksen alkaneeksi.
Kuin talvitunnelmaa korostaakseen iski yllättäen myös kurkkukipu, nuhainen ja tukkoinen olo. On varmaan vuosia siitä kun olen viimeksi näitä vaivoja lääkinnyt. Nyt taas erilaisia hoitoja kokeilen. Levon lisäksi käden ulottuvilla on kuuma teekuppi sitruunalla ja hunajalla maustettuna. Kurkkukivun poistajana testaan aika hyvältä maistuvaa sekoitusta. Ruokalusikkaan valutan hunajaa ja sen päälle muutaman tipan konjakkia. Annan sitten seoksen helliä arkaa kurkkuparkaani. Kunhan toistan lääkityksen tarpeeksi monta kertaa, uskon, että kurkkukipu hellittää iltaan mennessä tai ainakin posket punoittavat ja olo tuntuu paremmalta.
Kuin talvitunnelmaa korostaakseen iski yllättäen myös kurkkukipu, nuhainen ja tukkoinen olo. On varmaan vuosia siitä kun olen viimeksi näitä vaivoja lääkinnyt. Nyt taas erilaisia hoitoja kokeilen. Levon lisäksi käden ulottuvilla on kuuma teekuppi sitruunalla ja hunajalla maustettuna. Kurkkukivun poistajana testaan aika hyvältä maistuvaa sekoitusta. Ruokalusikkaan valutan hunajaa ja sen päälle muutaman tipan konjakkia. Annan sitten seoksen helliä arkaa kurkkuparkaani. Kunhan toistan lääkityksen tarpeeksi monta kertaa, uskon, että kurkkukipu hellittää iltaan mennessä tai ainakin posket punoittavat ja olo tuntuu paremmalta.
Vielä viime
viikolla oli varsin kesäisiä päiviä kun teimme vuoristoretkiä kauniissa
maisemissa yhdessä ystävien kanssa. Reissunaisen blogista voi nähdä, hänen kolmesta viimeisestä postauksestaan, Lastourin linnat, Minerven kylässä ja kivilouhosta ja tienkallistumaa ihmettelemässä, hienoja kuvia retkistämme, myös aterioistamme pikkukylien ravintoloissa. Monet kiitokset yhdessäolosta mukaville retkikavereille.
On aika
etsiä varastosta talvisempia varusteita. Sitten lämpimästi pukeutuneena
lähikauppaan ostamaan lisää hunajaa, sitruunoita ja konjakkia, puhumattakaan nenäliinoista.
**********************************************
**********************************************
lauantai 31. lokakuuta 2015
Välimeri
Pilvien raosta pujahtaneet auringonsäteet leikkivät
laineilla, mainingit vyöryvät ikiaikaisia laulujaan lämpimälle rantahiekalle. Harmaa
meri huokailee.
Tänään ajattelen heitä, ihmisiä, joiden unelma elämästä
poissa sodan julmuuksista, joiden toivo paremmasta tulevaisuudesta on
hautautunut tuon meren syvyyksiin. Heidän pakomatkansa on päättynyt.
********************************************************
keskiviikko 7. lokakuuta 2015
Syysmatkan loppupäivät
![]() |
Millaun silta, siltamaksu 7,50 euroa |
3. matkapäivä
Olikohan syy kirkkaan kuutamon vai matkajännityksen kun
unet karkasivat aamulla jo kello 5.30. Huoneen syy se ei ainakaan ollut. Oli
täysin hiljainen, mukavan viileä huone, iso, sopivan pehmeä vuode ja
miellyttävän lämmin untuvapeitto. Nyt oli reilusti aikaa käydä suihkussa, tehdä
aamupala ja vähän eväitäkin matkalle, aterian jälkeen tiskata astiat ja pakata
laukut. Iso plussa asunnolle hyvin varustellusta keittiönurkkauksesta.
Päivä alkoi hiljalleen valjeta kun vielä nukkuva kylä jäi
taaksemme. Auton mittari näytti +5 asteen lukemaa. Muutamaa minuuttia myöhemmin
olimme jo autobaanalla kohti Lyypekkiä ja Hampuria kiitävien töihinmenijöiden
ja rekkajonojen joukossa. Tiesimme kokemuksesta, että Hampurin ohittaminen on
hidasta ja nykivää etenemistä. Niin oli nytkin, mutta eihän meillä ollut
mihinkään kiirettä. Vauhtia hillitsivät myös paikoitellen sumuseinämät, joiden
läpi ajaminen vaati tarkkuutta. Läheskään kaikissa autoissa ei näyttänyt olevan
päällä sumuvaloja. Auringon noustua sumu hälveni. Hampurin eteläpuolella
autoruuhka pysähtyi noin 15 minuutiksi. Kun jono pääsi etenemään, näkyi kaiteen
vieressä hätävilkut päällä seisomassa säiliörekka, jonka ympärillä pyöri muutamia
palomiehiä laitteineen. Siinä saattoi olla liikenteen pysähtymisen syy.
Hampuri jäi taakse ja liikenne eteni kohti Bremeniä. Tien
molemmin puolin laitumilla näkyi lehmikarjan lisäksi aterioimassa varsin
suloisia pieniä peuroja. Bremenin ohitettuamme poikkesimme parille
levähdyspaikalle jaloittelemaan ja vähän myöhemmin vielä piknik-lounaalle
suurien lehtipuiden varjoihin. Mäkiset ja metsäiset maisemat olivat vielä
kesäisen kauniit silmää hivelevine vihreine laaksoineen. Kölnin jälkeen
käännyimme ajelemaan pitkin tuliperäisen Eifelin vuoriston kohti Luxemburgia ja
Mosel-jokea. Moottoritien kiihkeä rytmi vaihtui maltilliseen maisemareitin ihasteluun.
Moselin rinteillä oli syksyn viinisato kypsynyt ja sen korjuu alkanut. Auringonlaskun
aikaan olimme jo Pohjois-Ranskassa Metzin lähellä pysäköimässä sinistä kulkijaa
hotellin parkkipaikalle. Kuu kurkisteli vastapäisen kirkon tornin takaa
hotellihuoneeseen, mutta vetäisin verhon kuutamon eteen ja annoin unen tulla.
Tänään oli ajokilometrejä kertynyt lähes 800.
4. matkapäivä
Viileä oli tämäkin aamu kun sininen kulkija liittyi
moottoritien autovirtaan. Parin tunnin ajon jälkeen kurvasimme levähdyspaikalle
jaloittelemaan. Auton mittari näytti + 8 astetta. Tuulikin oli herännyt ja
puhalsi luihin ja ytimiin. Kiersimme nopeasti vain auton ympäri ja matka jatkui.
Chalonin kohdalla poistuimme moottoritieltä. Tietullin kohdalla poliisipartiot ja
tullimiehet viittoilivat rekkoja ajamaan tien sivuun, jossa näkyi seisovan jo
rivi aiemmin pysäytettyjä. Muu liikenne sai jatkaa eteenpäin. Arvelimme, että
ehkä poliisit tutkivat oliko rekkojen lastitiloissa mahdollisesti
salamatkustajia.
Meidän reittimme kulki läpi viljavien peltomaisemien
kohti lännen vuoristoa. Isot karjalaumat käyskentelivät vihreillä laitumilla,
joilla syötävää näytti riittävän yllin kyllin. Jossakin vaiheessa navigaattori
tuli hieman leikkisälle tuulelle ja ohjasi matkaamme pitkin pieniä kyläteitä.
Eräässä uinailevassa pikkukylässä huomasimme ravintolan
ja pysähdyimme sen eteen. Koska siinä oli muitakin autoja, uskoimme että
ravintola on auki. Astelimme huoneeseen, jossa kävi kiivas keskustelu olut- ja
punaviinilasien ääressä. Paikalla oli vain miehiä. Tiskin taakse ilmestyi
paikan isäntä, joka ohjasi meidät liitutaulu kainalossaan ruokasalin puolelle. Taululle
oli kirjoitettu kolmen ruokalajin päivän menu. Salissa oli lisäksemme parissa
pöydässä ruokailijoita lopettelemassa ateriaansa. Eipä ollut ruuassa
valittamista kun lautasellani höyrysi emännän tuoma kaunis purotaimen
jättikatkarapujen ja kasvisten kera, jälkiruuaksi sain vadelmapannacotan. Mies
valitsi uunissa kypsytetyn naudanlihapadan lisukkeineen, jälkiruuaksi
jäätelöpalloja. Lähtiessä kiittelimme isäntää hyvästä ruuasta. Hän ja
keskustelijat juomiensa äärestä toivottivat meille hyvää päivänjatkoa. Annoimme
navigaattorille kartalta toisen kohteen ja hieman luovien pääsimme kohti oikeaa
päämäärää. Tulimme siihen tulokseen, että navigaattorin lisäksi mukana on hyvä
olla kunnon kartta.
Viimeisen illan hotelli sijaitsi vuorten ympäröimissä
maisemissa keskellä muita hotelleja ja erilaisia liikkeitä. Huoneemme oli
kolmannessa kerroksessa josta oli näkymät hotellien kirkkaasti valaistuille
pysäköintialueille ja iltaruskon punaamille vuorille. Kilometrejä tälle
päivälle tuli noin 600.
5. matkapäivä
Yösijaan ja aamupalaan tyytyväisillä matkaajilla oli
edessään vain noin 420 km:n taival läpi tutun ja kauniin vuoristomaiseman. Tie
kiipeili välillä yli 1200 metrissä, laskeutui sitten alle 700 metriin, sukelsi välillä
tunneleihin. Tuli taas ylitettyä Millaun upea silta, josta olisi ollut huikeat
näkymät alas laaksoon, mutta sillalle ei saanut edelleenkään pysähtyä maisemia
ihailemaan. Vähitellen tie alkoi laskeutua kohti rannikkoa. Jo aamulla sää oli
ollut puolipilvinen, nyt koko taivaan peitti pilviverho ja pian ensimmäiset
pisarat iskeytyivät tuulilasiin. Päivä oli puolessa ja sade tauonnut kun pysäköimme
kotikadulle. Lämpöä oli sopivasti noin 20 astetta kun raahasimme kantamukset
autosta sisälle talvikotiin. Kytkettiin sähköt ja vesi päälle. Siitä se arki pääsi
taas alkamaan. Tätä syysmatkaa tehtiin autolla yhteensä reilut 3100 km.
![]() |
Silta kanaalin yli lähellä Ranskan talvikotia ************************************************************ |
lauantai 3. lokakuuta 2015
Mitä jäi mieleen syysmatkalta
1. päivä
Jo monena syyskuun lopun päivänä oli järven yllä näkynyt
etelään lentäviä hanhiparvia. Samaan aikaan tiedotusvälineet kertoivat
Eurooppaan, jopa Suomeen asti tulevista pakolaisvirroista.
Koska syksyn muuttomatkamme Ranskaan oli varattu, päätimme lähteä, astua laivaan ja katsoa mitä tapahtuisi. Ystävät hieman varoittelivat, että
uskallatteko ihan oikeasti lähteä. Aluksen lähdön kanssa oli vähän epävarmuutta, koska sen edellisen illan lähtö oli
peruuntunut sähkövian takia ja vielä lähtöpäivänä ei ollut varmuutta laivan lähdöstä. Vika oli saatu kuitenkin korjattua ja illan pimentyessä pääsimme
ajamaan suurikokoisen Silja Galaxyn uumeniin. Hieman haikein mielin katselimme etääntyviä Turun
sataman valoja.
Vaan eipä ollut tunnelma haikea laivan sisätiloissa. Nuoret
risteilymatkustajat olivat aloittaneet juhlintansa jo hyvissä ajoin. Luovimme
humalaisten nuorten lomitse hetkeksi laivan pianobaariin, jossa mies ensimmäisen
matkapäivän kunniaksi otti tuopin olutta, minä lasillisen punaista kuplivaa,
jota baarimikko oli suositellut. Olisimme mielellämme kuunnelleet hetken
pianomusiikkia, mutta sitä ei ollut nyt saatavilla. Joimme drinkkimme ja
kiipesimme 9. kannella olevaan hyttiimme nukkumaan. Yö sujuikin aika
rauhallisesti, ehkä risteilijät olivat majoitettu johonkin muuhun kerrokseen.
Hyvä niin.
2. päivä
Kello 6 ajoimme laivasta nukkuvan Tukholman pimeään
sunnuntai-aamuun. Auton mittari näytti +3 astetta ja vilkkuvalo varoitti liukkaudesta.
Liikenne oli lähes olematonta. Hiljalleen päivä valkeni ja pian huurteinen ruoho
kimalteli nousevan auringon valossa. Olin avannut radion ja sattumalta sieltä
tuli suomenkielistä ohjelmaa. Puheen lomassa soi miellyttävää viihdemusiikkia,
saatiin kuulla jopa sitä eilen kaivattua pianonsoittoa. Tuntui ihan
sunnuntailta. Muutamalla levähdyspaikalla kävimme happea haukkaamassa ja vähän
jaloittelemassa, mutta ilman viileys auringonpaisteesta huolimatta sai
palaamaan nopeasti lämpimään autoon. Helsingborgiin asti liikenne pysyi hiljaisena,
mutta vilkastui kun siirryimme tielle kohti Malmöä ja Kööpenhaminaa. Puolen
päivän jälkeen ylitimme Juutinrauman salmen pitkin 16 km:n mittaista siltaa
ihaillen sinisenä liplattavalla merellä näkyviä valkoisia purjealuksia. Pian
Kööpenhaminakin jäi taakse ja reilun 2 tunnin kuluttua lähestyimme jo uutta
meren ylitystä, eli vajaan tunnin mittaista matkaa Tanskan Rödbystä Saksan Puttgardeniin.
Rödbyn satamaan tultuamme pääsimme ajamaan suoraan laivaan, joka samassa
lähtikin auringossa kimmelteleville aalloille. Laivamatkan aikana ehdimme syödä
rauhassa lounaan ja siirryttyämme laivan keulabaariin näköalapaikoille juoda
jälkiruuaksi cappuccinot. Matkustajia oli vain kourallinen, joten tilaa tuntui
olevan ruhtinaallisesti.
Puttgardenista ajoimme läpi pienten ja siistien kylien edellisiltä
matkoilta tuttuun majapaikkaan suurten puiden katveeseen. Ulko-oveen oli
kiinnitetty lappu, jossa meidät toivotettiin tervetulleiksi majoittautumaan. Ovi
oli auki ja niinpä kannoimme kassimme sisälle. Mies totesi, että tänään oli
ajettu kaikkiaan 830 km, eikä tuntunut missään. Sää oli nyt lämmin ja
aurinkoinen. Teimme tunnin kävelylenkin ihaillen omakotialueen pihojen kauniita
kukkaistutuksia. Kylän koirat ilmoittivat kovaäänisesti huomanneensa meidät.
Käännyimme kylätieltä peltoja halkovalle hiekkatielle, jossa väistelimme toinen
toistaan suurempia etanoita. Laajat viljapellot oli puitu. Taivaalla hanhiparvet
jatkoivat matkaansa, mutta me palasimme majapaikkaamme. Illalla asunnon mukava isäntäväki
palasi vierailumatkaltaan ja pistäytyi tervehtimässä meitä kysellen saksan
englannin ja ranskan kielisekoituksella tarvitsemmeko jotakin. Emmehän me
mitään tarvinneet. Avasimme hetkeksi TV:n nähdäksemme uutisia ja sääennusteen
huomiselle. Kielitaitomme ei riittänyt ymmärtämään mitä huolestuttavaa oli
tapahtunut 5000 pakolaisen keskuksessa. Sääennuste lupasi aurinkoa seuraavalle päivälle. Yöllä katselimme ikkunan läpi toisiamme, minä ja lähes
täysikuu. Kuu jatkoi katseluaan, mutta lopulta minä nukahdin.
Jatkuu...
Jatkuu...
![]() |
Malmön silta, siltamaksu oli 47 euroa |
tiistai 18. elokuuta 2015
Passikuva
![]() |
Kuva kopioitu netistä |
Piti uusia passi. Kävimme passikuvassa. Säikähdin kun
katsoin kuvaani. Minäkö tuossa! Mustavalkoisessa potretissa näkyi etsintäkuulutettu,
joka muistutti hieman äitiäni noin 85-vuotiaana. Tosin äidillä ei koskaan ollut noin synkkää ilmettä.
Valokuvaamosta päästyämme, menimme poliisiaseman lupatoimistoon. Odotushuone oli täynnä asiakkaita, vain yksi tuoli oli vapaana. Naisten etuoikeudella valtasin sen.
Mieheni jäi viereen seisomaan. Silloin lähellä istunut, mielestäni meidän ikäisemme
mies nousi ylös ja osoitti miehelleni tuoliaan. Sanoi, että istuhan
tuohon, hän nuorempana miehenä jaksaa kyllä seisoa.
Miten reagoi tuohon itseään poikasena pitävä, kolme
kertaa viikossa tennistä pelaava virtuoosi. No, kiitti kohteliaasti
huomaavaisuudesta ja istuutui tuolille odottamaan vuoroaan.
Kun vuoroni tuli, katsoi virkailija kuvaani ja totesi, että näköinen on.
Kun vuoroni tuli, katsoi virkailija kuvaani ja totesi, että näköinen on.
**************************************************
tiistai 30. kesäkuuta 2015
Alukset lähdössä
keskiviikko 17. kesäkuuta 2015
Tummien vesien rannalla
![]() |
Vastatuuleen aallokossa |
![]() |
Uhkarohkeat kalastajat |
Me annoimme veneemme jatkaa talviuniaan pihanurmikolla kunnes
tuli ensimmäinen tuuleton päivä. Vastarannan kaislikosta kuului kaulushaikaran mystinen
pulloon puhaltelun ääntely ja kuvittelimme, että varovasti meloen saattaisimme
nähdä sen. Laskimme veneen vesille ja äänettömästi lipuen lähestyimme
huhuilijaa. Kun olimme kaislikon reunassa, huhuilu päättyi. Ilmeisesti haikara
oli huomannut tunkeilijat ja piiloutui heinikon suojaan.
Odottelimme aikamme.
Kun mitään havaintoja ei tullut, läksimme soutamaan kohti kotia. Laskin mukana
olleen virvelin siiman veteen ja lähes heti tunsin nykäisyn. Vedestä nousi kesän
ensimmäinen saalis, noin parikiloinen hauki.
Kotona yritin fileoida sen ruodottomaksi netin ohjeiden
mukaan. Tulos oli surkea, nolokin. Onneksi sormet kuitenkin säilyivät ehjinä ja
naapurin kissa sai tosi tuoreen ja runsaan aterian. Saimme itsekin pienet
maistiaiset.
Juhannuksen sää ei anna suuria lupauksia. Suven juhlan tunnelmaa
tuovat mieluisat vieraat, kotisaunan lempeät löylyt, kesän ensimmäinen tuoksuva
koivuvasta ja perinteiset kesäherkut.
Toivotan oikein suloista juhannusta kaikille blogissani kävijöille!
![]() |
Tuolla jossakin se kaulushaikara huhuilee ****************************************************************** |
maanantai 25. toukokuuta 2015
Muuttolintu on matkansa tehnyt
Yhä on paikka, missä voi seurata yksinäisen veneen lipumista
pitkin veden pintaa, missä lokit kaartelevat saarien kuvajaisissa, missä
jokainen ilta tuntuu sunnuntailta.
Yhä on paikka, jossa saa kehrätä läheistensä kohtaamisen
lämmöstä ja mielihyvästä, jossa jokainen halaus antaa energiaa.
Onnentunnetta henkäilee lempeästi myös kotisaunan kiuas. Olkoon ulkona vain
kolme lämpöastetta, naurakoon aurinko jo kello kolme aamulla pimennysverhon
raosta. Ehkä unet karkaavat, ehkä jatkuvat tauon jälkeen, kunnes sateen ropina
havahduttaa uudelleen nukahtaneen.
Siellä on tie, missä sauvakävelijät kulkevat pareittain
reippain askelin, missä pienet koululaiset vilkuttavat ulkomaan rekisterikilvin
varustetulle autolle.
Viimesyksyisten ongelmien ja pitkän talvilevon jälkeen Sininen
kulkija voi hymyillä tyytyväisenä moitteettomaan toimintaansa. Ranskalaisen
merkkikorjaamon tietokoneen laatiman kuolemantuomioraportin mukaan mitään ei
ollut tehtävissä. Onneksi menopeliinsä kiintynyt kuski ei uskonut raporttia
vaan vei kulkijamme pienelle nyrkkipajalle. Siellä veikeästi myhäilevä ”taikuri”
kurkisteli konepellin alle, vaihtoi vanhan tilalle jonkun uuden osan, kiristeli
ruuveja, hyräili ja vihelteli. Kun oli taikansa tehnyt, taputteli konepeltiä ja
tuumasi, että kyllä tällä vielä miljoona kilometriä pitäisi päästä. Ihan
selvästi moinen kommentti nauratti sinistä kulkijaa. Meidän elinpäivämme eivät
riitä näkemään miljoonan kilometrin täyttymistä, mutta mielihyvin sen lukeman
Siniselle kulkijalle suomme.
![]() |
Sininen kulkija matkalla Suomeen majapaikan luona Pohjois-Ranskassa |
Matkalla Suomeen, aamiaisen värikäs alkupala |
Tarjolla myös lämpimiä ja tuoksuvia leivonnaisia, ehkä terveellisiäkin ? |
********************************************************
tiistai 5. toukokuuta 2015
Vanha muuttolintu lähtötunnelmissa
Taas on yksi talvi vieraalla maalla muuttunut kesäiseksi
vihreydeksi. Pian on aika vanhan muuttolinnun, jo vähän siipirikon jättää
talvipesä ja matkata pohjoisen laulumaille.
Tärkeimmät valmistelut on jo tehty, eli varattu
tarvittavat matkaliput ja yöpymispaikat. Pakkaaminen on ollut aina yhtä
jossittelua ja niin on edelleenkin. Mitä otetaan mukaan, mikä saa tänne jäädä
odottelemaan syksyä. Joka kerta jotain on ollut liikaa ja jotakin puuttunut.
Niin on varmaan nytkin.
![]() |
Kaupunki linnoituksineen jää odottelemaan kesän turistivirtoja. |
![]() |
Jätän pienen puiston linnunlauluineen ja tutun penkin hevoskastanjoiden alla toisille istujille.
|
Yllättäen olemme joutuneet hyvästelemään myös
monivuotisen talviystävämme, hyvin palvelleen TVkaistan, joka on tullut
tiensä päähän. Se on mahdollistanut
Suomen tv-kanavien katselun täällä kaukana kotoa. Uskon, että monelle
ulkosuomalaiselle se on ollut tärkeä viihdyke ja side kotimaahan. TVkaistan
rauniolle on nousemassa uusi samanlainen palvelu, jolle toivomme varmaa toimivuutta
ja pitkää ikää.
Vaikka seurailenkin vielä täällä lämpimässä sorsien
soutelua kanaalilla, osa minusta seikkailee jo matkalla, osa on perillä keväisen
kotijärven rannalla luonnon heräävää vihreyttä katselemassa.
**************************************************************
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)