Syksy on luopunut värikylläisestä asustaan. Lehtipuut saivat tuntea talven ensi kosketuksen paljailla oksillaan kun räntäkuuro levittäytyi maahan harmaista pilvistä. Tali- ja sinitiaiset piiloutuivat kuusten tuuheiden oksien suojaan kurkkimaan pihapiirin hetkellistä peittymistä valkeiden hiutaleiden alle. Nollalukemissa näyttää olevan lämpömittarikin ikkunan takana.
Etsin viime vuoden päivyrini ja luin sieltä mitä oli
tapahtunut vastaavana viikonloppuna. Lämmintä ja aurinkoista näytti olleen Ranskan
kotikylässämme. Lauantai-aamuna olimme käyneet noin 20 kilometrin päässä
olevassa hedelmätarhassa herkullisia kiivejä poimimassa. Niitä sitten
kypsyttelimme pimeässä ja viileässä paperiin käärittyinä ja söimme tammikuulle
asti.
Usein lauantaisin poikkesimme kylämme pieneen viinitupaan
aperitiiville ennen lounasta. Henkilökunnan ja toisten asiakkaiden vastaanotto
poskisuukkoineen jäi mieleeni lämpimänä muistona. Tunnin verran kevyttä
jutustelua ja lasillinen viiniä. Joskus saimme kuulla elävää oopperamusiikkia
kun eläkkeellä oleva tenori kajautti ilmoille aarioita niin, että varpuset
pihan plataaneissa vaikenivat ihmeissään. Maaliskuussa koronarajoitukset
sulkivat viinituvan, asiakkaat velvoitettiin pysymään kodeissaan sakon uhalla.
Sentään varpuset saivat jatkaa konserttejaan.
************************************************************
.jpg)
