Sytytin kynttilän sateisen harmaaseen iltapäivään. Toivoin,
että levollinen joulumieli löytyisi kynttilän lepattavasta liekistä. Tuijottelin
tulta, mutta mieleeni nousi vain viime aikoina uutisoituja järkyttäviä tapahtumia
ympäri maailmaa. Silmitöntä väkivaltaa, yli sadan lapsen ampuminen koulussa,
koston kierre, joka ei pääty koskaan. Mihin maailma onkaan menossa.
Sammutin kynttilän. Lähdin ulos pimenevään iltaan. Kävelin
kaupungin keskustaan, liityin kävelykadulla vellovaan ihmismassaan. Tarkoitukseni
oli pistäytyä Monoprix-myymälässä hakemassa inkivääriä ja siirappia porkkanalaatikon
maustamiseen. Olin juuri päässyt sisälle kauppaan kun sen eteen kurvasi siniset
valot vilkkuen ambulanssi. Lattialla, liikkeen turvamiesten ympäröimänä makasi
hyvin kalpea iäkäs nainen. Ambulanssimiehet toimivat nopeasti, yksi etsi potilaan
pulssia ranteesta samalla kun kaksi nosti tottuneesti naisen paareille. Turvamies
ojensi mukaan naisen käsilaukun. Ambulanssi lähti paikalta pillit soiden.
Poistuin minäkin kaupasta, jätin mausteiden ostamisen toiseen kertaan.
Jatkoin matkaani ihmisvirrassa. Yhdellä aukiolla pyörivät
karuselli ja maailmanpyörä, porojen vetämä juna kiisi vuoristorataa ylös ja alas,
matkustajat kirkuivat huimissa laskuissa ja kurveissa.
Toisella aukiolla kovaäänisistä kaikui hurja rock.
Keskellä aukiota olevan patsaan ympärille on rakennettu luistinrata, jota
pitkin liukui loputon nuorten luistelijoiden joukko. Luistinrataa reunustavista
joulukojuista leijaili kuuman viinin mausteinen tuoksu, värivalot kieppuivat aukiolla
musiikin tahtiin.
|
Ja rokki soi |
En löytänyt joulumieltä ihmismassoista, en valojen,
äänten, enkä vauhdin vilskeestä. Kävelin nopeasti pois paikalta. Pysähdyin
hetkeksi kanaalin ylittävälle kävelysillalle, jonne melu ei enää kuulunut.
Nojasin kaiteeseen, katselin tummaa vettä, jossa sorsat uiskentelivat. Hieman
sivussa toisista uiskenteli valkoinen sorsa, se erilainen.
Kotiovella kurkistin postilaatikkoomme. Sieltä tulvi
joulumieltä, 12 joulutervehdystä ystäviltä. Tulin kotiin, sytytin kynttilän,
luin viestit, huokasin, luin uudelleen ja olin niin onnellinen.
Lämpimästi tervetuloa Vieraille poluille uusi lukija
Pirkko!
************************************************************