Sain Karsikonperän Aimariilta mukavan haasteen. Aiheena on
muistella mennyttä kesää kuuden kuvan kera.
Suomeen verrattuna täällä eteläisessä Ranskassa kesän
tuntua riittää lähes ympäri vuoden. Mutta minulle, muuttolinnulle ainoa oikea
on Suomen kesä.
Viime kesä pääsi yllättämään. Kun toukokuussa tulimme
Suomeen, oli pihan pihlaja jo täydessä kukassa. Kävin silittelemässä sen sileää
runkoa ja kehumassa upeita kukkaterttujaan. Koivutkin olivat jo täydessä
lehdessä kun kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna saimme olla mukana
isovanhempina nuoren miehen ja tyttöystävänsä lakkiaisjuhlissa.
Oli valkeiden öiden, peilityynien järvenselkien, lintujen
kevätkonserttien, kaulushaikaran huhuilujen ja metsäkukkien aika. Juhannuskukat
ja saunavastat kiidätettiin kilpajuoksua terassille. Kyseltiin kumpiko kimppu
on kauniimpi. Ihan mahdoton sanoa.
Uskolliset kalakaverit päivystivät rannan tuntumassa onkijoita
odotellen. Voi sitä kiitosten määrää ennen ja jälkeen saaliin jaon. Kehräys ja
lempeä puskeminen sai onkijan helposti sotkeutumaan omiin jalkoihinsa.
Aika usein järvellä uistelu antoi tarpeet kala-aterialle.
Oli myös mukava käydä uistelemassa ja viedä juuri pyydystettyjä kaloja viemisiksi
kalaruokien ystäville, jotka ottivat tuliaiset ilolla vastaan.
Pienten kesävieraidemme kanssa riitti vauhtia aamusta
iltaan. Vierailu eläinpuistossa ja vilpitön kiintymys eläimiin lämmitti
isovanhempien sydämiä. Onneksi ei vielä ole se aika, jolloin kaikki huomio
keskittyy tuohon nykyajan käden jatkeen tuijottamiseen.
Oli mukava palata kesämuistoihin. Nyt siirrän haasteen
eteenpäin.
Olkaapa hyvät
Teidän viime kesän muistojanne kuvina toivoisin näkeväni.
******************************************************