Taas on yksi muuttomatka tehty. Kunkin päivän
ajomatkat olivat noin 400–600 km. Tälläkin kertaa etsimme etukäteen netistä
rauhallisia majoitustiloja pienistä kylistä matkan varrelta. Koska emme muista
kylien, vielä vähemmän majapaikkojen nimiä, annoimme niille keksimämme nimet,
jotka heti palauttavat kohteet mieleemme. Ranskassa yövyimme Yhdeksän kissan
majatalossa. Saksassa pääsimme Keisarin kammariin, Punakalojen kylpylään ja
Hylättyjen talojen naapuriin. Etelä-Ruotsissa sänkymme oli Pehtorin aitassa ja
viimeisen yön laivalla Tukholmasta Turkuun kuuntelimme sumusireenien laulua.
 |
| unikkopeltoja |
1. päivä
Matka Carcassonnesta alkoi aamulla kauniissa ja
lämpimässä päivänpaisteessa. Taakse jäivät vihreyteen puhjenneet viinitarhat,
punaiset unikkokentät ja violetin sävyissä aaltoilevat laventelipellot.
Iltapäivällä Lyonin seuduilla vastassa olivat mustat pilvet, salamoiva taivas ja
kaatosateet. Tie oli veden peitossa. Moni auto oli pysähtynyt moottoritien
reunaan odottamaan taukoa sateeseen. Me matelimme jonon mukana kunnes pääsimme
poikkeamaan pikkutielle kohti yöpymispaikkaamme. Ukkosmyrsky oli ohitse kun
illansuussa saavuimme peltojen lomassa mutkittelevaa pikkutietä Yhdeksän kissan
majataloon. Maatilan puhelias isäntä savisaappaissaan, yksi kissoista sylissään
tuli vastaan. Ohjasi meidät tupaan, riisui kenkänsä, tarjoili tuoremehua ja
pientä välipalaa. Kertoi, että yhdeksän kissan lisäksi heillä on kolme koiraa,
kaksi hevosta ja aasi. Illan tullen kiipesimme yläkerran vierashuoneeseen. Avasimme
ikkunan, sisälle tulviva sateen raikastama ilma ja lintujen konsertti saattelivat
meidät untenmaille. Aamukahvilla tapasimme myös talon emännän, yhtä puheliaan
kuin isäntäkin. Oli huolissaan oliko herättänyt meidät yöllä töistä tullessaan.
Vakuutimme koko yön sikeästi nukkuneemme.
2. päivä
Matka jatkui aurinkoisessa säässä läpi vihreiden
metsäisten mäkien ja laaksojen kohti Saksan rajaa. Maisemat olivat kesäisen
kauniita, liikenne rauhallista. Samoin oli Saksan puolella. Aluksi reittimme
myötäili Rein-jokea, kunnes ennen Frankfurtia vaihdoimme kohti itää kulkevalle
moottoritielle. Autobaana oli nielaissut melkoisen määrän kilometrejä kun illalla
kiipesimme jalat tönkköinä tyypillisen saksalaiskylän gasthausin yläkertaan
keisarilliseen kamariimme. Kylä sijaitsi kumpuilevassa maastossa. Kirkonkellojen
ääni kaikui mäeltä mäelle. Kellojen soittoon sekoittui mäen takana kumiseva
ukkosen jyrinä.
 |
| näkymä keisarin kamarista |
3. päivä
Vuoroin aurinko ja tuulessa kiitävät pilvet siivittivät
matkaamme seuraavana päivänä. Ohitimme keltaisina kimmeltäviä rypsipeltoja ja vihreitä
laajoja viljavainioita. Illansuussa poistuimme autobaanalta kapeille keväänvihreille
metsäisille teille. Kiltisti navigaattori ohjasi kulkumme läpi pienten kylien
kunnes saavuimme erään hiljaisen kylän gasthausiin, Punakalojen kylpylään. Nimesimme
paikan huoneemme ikkunan alla olevan pulskien punaisten kalojen asuttaman lammikon
mukaan.
 |
| pilviä ja mäkiä matkan varrelta |
 |
| rypsipelto |
4. päivä
Päivänpaisteessa jatkui matkamme seuraavanakin
päivänä. Koska päivämatka oli normaalia lyhyempi, päätimme pysytellä hiljaisilla
kyläteillä. Oli mielenkiintoista ajella entisen Itä-Saksan alueella pienten
kylien läpi. Vieretysten näkyivät menneisyys ja nykyisyys. Rapistuneet hylätyt
rakennukset kertoivat omaa ankeaa tarinaansa ja uudet kauniit puutarhojen
ympäröimät talot kuvasivat tämän päivän hyvinvointia. Viimeisen yön Saksassa
nukuimme suurten kuusien ympäröimässä hiljaisessa hotellissa hylätyn
kerrostalon naapurissa Sassnitzin sataman läheisyydessä.
 |
| tyhjät talot |
 |
| hylätty kerrostalo hotellin naapurissa |
5. päivä
Koska laiva Ruotsin Trelleborgiin läksi vasta
iltapäivällä, ehdimme pistäytyä muutaman kilometrin päässä olevassa Sassnitzin viehättävässä
lomakaupungissa. Nyt kaupunki oli varsin hiljainen, mutta varmaan lomasesongin
alettua kaupunki herää elämään.
Laivamatka Ruotsiin kesti vain neljä tuntia.
Ilmeisesti reitti on suosittu, koska toukokuun alkupuolella keskellä viikkoa
laiva oli aivan täysi. Suuri osa matkustajista istui ravintolatiloissa korttia
pelaamassa. Käytävien penkeillä matkustivat koirien omistajat lemmikkeineen.
Osa matkustajista värjötteli tuulisella kannella. Sateinen ja viileä oli
Trelleborgin ilta kun ajoimme ulos laivasta. Tunnin matkan päässä Landskronan
tienoilla pääsimme kömpimään Herraskartanon pehtorin aittaan.
 |
| pehtorin pihapuu |
6. päivä
Runsaan aamupalan saimme nauttia kartanon
puolella seuranamme puhelias kartanon herra. Tie kohti Tukholmaa kutsui
kulkijoita. Vilpoinen vesisade muuttui puolipilviseksi poutapäiväksi kun
lähestyimme Tukholman satamaa. Luonto oli ujosti heräämässä kevääseen.
Valoisien kesäöiden toivossa olimme varanneet
laivamatkalle ikkunallisen hytin. Toiveena oli katsella hytin ikkunasta illalla
Tukholman saaristoa ja seuraavana aamuna saapumista Turkuun läpi kauniiden
saaristomaisemien.
Istuimme illalla ravintolan ikkunapöydässä
iltapalalla ja lasillisilla viiniä hyvin onnistuneen matkan kunniaksi. Totesimme,
että matkalla liikenne oli ollut varsin maltillista, auton kanssa ei ollut ongelmia,
kaikki yöpymispaikat olivat meille mieluisia. Meri oli peilityyni kun laiva
lipui ohi hienosti valaistujen rantamaisemien. Aterian jälkeen puoliso totesi
olevansa rättiväsynyt ja niinpä kiipesimme hyttiimme. Eipä siinä mennyt
montakaan minuuttia kun mies oli jo unten mailla. Sammutin hytistä valot ja katselin
ikkunasta hetken aikaa yöllistä merimaisemaa. Meri oli edelleen peilityyni,
tuntui kuin laiva olisi pysytellyt paikallaan. Ilmastointilaitteen hiljaiseen
huminaan nukahdin minäkin.
Näin unta valaista, jotka lauloivat matalalla
äänellä. Ääni hävisi välillä ja kuului sitten uudelleen. Havahduin puolittain
hereille, katsoin ulos. Tuntui kuin laiva pysyisi edelleen paikallaan. Ikkunasta
näkyi vain pimeyttä. Valaitten ääni kantautui taas pitkin ulappaa. Tajusin,
että sen täytyi olla laivan sumusireeni ja että meri oli sankan sumun vallassa.
Nyt unta oli enää turha toivoa. Onneksi miehellä on paremmat unen lahjat, että
sai nukuttua edes pätkittäin. Koko yön meri pysyi tyynenä. Aamu valkeni, mutta
sumu ei hälvennyt, sireenin ääni kantautui säännöllisin väliajoin kunnes laiva
tuli Turun satamaan. Saaristo jäi näkemättä, mutta olipahan erilainen, ehkä hieman
aavemainenkin yö merellä.
 |
| Kallavesi kotiintulopäivänä toukokuussa |
Nyt yli 3300 km:n mittaisesta kesäkotiin tulosta on
vierähtänyt jo lähes kuukausi. Tänään järven pinta ikkunan takana on peilityyni,
kuikkapariskunta sukeltelee laiturin lähellä. Vastarannalla näkyy veneitä
uistelemassa, kaulushaikaran hiljainen huokailu kantautuu veden yli.
Ennätin nähdä kevään tulon, hiirenkorvien
puhkeamisen koivuihin, tuomien ja mustikoiden kukkivan. Kielot ja pihlajat ovat
nyt kukassaan. Hidas kevään ja kesän tulo tuntuu aika hyvältä.
***********************************************
.jpg)
