 |
| Mantelipuu kukkii |
Alkanut maaliskuu onkin ollut aikamoista lämpötilojen
vuoristorataa, nollasta nopeasti + 27 asteeseen, synkästä pilvimassasta
huikeaan päivänpaisteeseen, tuultahan täällä on aina. Vielä autioita kunnaita
kaunistavat tällä hetkellä vaaleanpunaisena vaahtona kukkivat mantelipuut.
Viiniköynnökset pelloilla odottavat vielä kovin paljaina vihreitä hiirenkorviaan.
Eipä ihme, koska ensilumi saatiin vasta reilu viikko sitten. Mediakin noteerasi
tapahtuneen.
 |
| Ensilumi |
De l'exceptionnel mais pas de record de froid ni de chute de neige pour un 4 mars à Carcassonne
Le 05 mars à 06h05
Oli aika käydä entisessä kotikylässä viehättävän
omalääkärimme luona. Vaikka muutimme pois kylästä, emme halua vaihtaa mukavaa
tohtoriamme. Niinpä eräänä iltapäivänä ajoimme entiseen kyläämme. Kadut olivat
autiot, kylä hiljainen. Lääkärin odotushuoneessa tervehdykseemme vastasi viisi
vuoroaan odottavaa henkilöä. Arvelin, että odotusaika venyisi pariin tuntiin,
joten kaivelin laukusta mukaan ottamani dekkarin. Jostakin syystä puheliaat
ranskalaiset muuttuvat varsin hiljaisiksi lääkärin luokse pääsyä odotellessaan.
Niin oli nytkin. Joku selaili pöydän lehtipinosta ottamaansa moneen kertaan
luettua lehteä, muutama räpläsi kännykkäänsä. Seuraavana vuorossa oleva
tuijotti keskittyneenä suljettua vastaanottohuoneen ovea. Äänettömässä seurassa
oli helppoa syventyä kirjani mystiseen murhatutkimukseen.
Lähes kaksi tuntia myöhemmin oli tulossa meidän vuoromme.
Puoliso tarvitsi terveystodistuksen liittyäkseen kaupungin tennisklubiin,
minulla asiana oli lääkkeiden uusinta. Vastaanottohuoneen ovi vain pysyi
kiinni. Kaksi tuntia kului, ylikin, varmaan verenpainekin jo nousi. Vihdoin ovi
avautui ja tohtori tuli kutsumaan meitä. Hän kehotti meitä menemään vastaanottohuoneeseen,
itse hän jäi hetkeksi jututtamaan jälkeemme tulleita potilaita.
 |
| Terapiakissa |
Vastaanottohuoneessa oli hauska ja yllättävä näkymä. Tohtorin kirjoituspöydällä
köllötteli selällään itseään venytellen iso pörröinen kissa, ojenteli meille tassujaan.
Siinä sitten rapsuteltiin ja siliteltiin silkkiturkkia, otus kehräsi
tyytyväisenä ja uskon, että verenpaineemme laski tällä terapialla normaalilukemiin.
Pian tohtorikin tuli ja kertoi, että lemmikkinsä oli koditon kulkukissa,
elellyt aikansa kadulla ja hakeutunut hänen rappusilleen ruuan toivossa.
Jonakin kylmänä päivänä livahtanut potilaan vanavedessä odotushuoneeseen,
siellä käpertynyt nurkkaan nukkumaan, ollut kuin kotonaan. Hyvin olikin
kotiutunut, turkki kiilsi puhtaana ja harjattuna, paino lähenteli varmaan 10
kiloa. Tohtori oli varsin hyväntuulinen, ylpeä ja onnellinen lemmikistään.
Varsin raamatullisen nimen oli juutalainen tohtorimme kissalleen antanut. Barabbas
kai arveli, että nimi kuin nimi ja kehräsi raukeana ja painavana milloin
kenenkin meistä sylissä. Ilmeisesti kylän asukkaat eivät ole kissoille allergisia
ja jos ovat, lie valinneet lääkärikseen jonkin toisen kylän neljästä
lääkäristä.
Lähes tuntia myöhemmin terveystodistus
ja uusittu resepti laukussa, poskisuukoin hyvästeltyinä poistuimme pimenevään
iltaan. Toivottavasti Barabbaksen terapia sai myös seuraavan, turhautuneena
vuoroaan odottaneen potilaan verenpaineen normaalilukemiin
*********************************************
.jpg)
