Monien maaliskuun pilvisten päivien lomassa
perjantai-aamu valkeni aurinkoisena, mutta tuulisena ja viileänä. Siispä
toppatakit niskaan ja kymmenen minuutin kävelymatka kerhotiloihin viikoittaiselle
ranskantunnille kello 10. Odoteltiin jonkin aikaa skotlantilaista pariskuntaa
tulevaksi, mutta heitä ei tällä kertaa paikalla näkynyt.
Samaan aikaan kello 10, muutaman sadan metrin
päässä marokkolaistaustainen ranskalainen nuorimies ryöstää henkilöauton. Hän
ampuu kuoliaaksi matkustajan ja haavoittaa auton kuljettajaa, jättää heidät
tien varteen, pakenee autolla paikalta.
Me juttelemme
tunnilla pääsiäisen vietosta. Opettaja kertoo, että Palmusunnuntain alla
tehdään oliivipuun oksista ristinmuotoisia pieniä kimppuja, jotka viedään kirkkoon
siunattavaksi. Me kerromme pajunoksista kreppiparikukkasin koristelluista
värikkäistä virpovitsoista, jotka myös saa viedä edeltävänä lauantaina
ortodoksiseen kirkkoon siunattavaksi.
Samaan aikaan autovaras ajaa kohti 5 kilometrin
päässä olevaa Trèbesin kylää. Matkan varrella olevalla kentällä on ulkoilemassa
ryhmä poliiseja, joita hän tulittaa autosta, yksi poliiseista haavoittuu.
Tunnilla kuuntelemme opettajan kertomaa ranskalaista
legendaa kirkonkelloista, jotka pääsiäisenä lentävät Vatikaanista takaisin kirkkoihin
ja pudottavat matkallaan suklaamunia pihoihin ja puutarhoihin lasten
löydettäviksi.
Samaan aikaan autovaras on rynnännyt sisään
Trèbes-kylän pienehköön SuperU-markettiin, huutaen ylistänyt Allahia ja uhannut
tappaa kaikki, ottanut asiakkaita panttivangeiksi ja ihmiskilviksi. Ampunut
kuoliaaksi yhden myyjän ja asiakkaan, haavoittanut useampaa.
Tunnin lopuksi luemme vielä Paul Géradyn keväisen runon
silmun puhkeamisesta vihreäksi lehdeksi. Runo päättyy vapaasti suomennettuna ”
Vihdoinkin hengitän, elän, olen vapaa - Bonjour”.
Toivotamme opettajalle mukavaa viikonloppua ja lähdemme
kotiin. Kaupunki vaikuttaa rauhalliselta. Läheisen koulun pihalta vanhemmat tai
muut aikuiset ovat tulleet hakemaan lapsia ruokatunnille. Ihmettelen mielessäni
miten äänettömästi hakeminen tällä kertaa tapahtuu, normaalisti piha kaikuu
lasten melusta. Suunnittelen kotimatkalla, että lämmitän meille päivä-ateriaksi
eilistä linssikeittoa.
Kotiin tultua vilkaisen puhelintani. Onpa paljon
viestejä. ”Miten voitte? Oletteko kunnossa? Onko teillä kaikki OK? Kuuluuko
siellä laukauksia?"
Avataan televisio ja tietokone. Sieltä paljastuu menossa
oleva terrori-isku ja panttivankitilanne. Tuntuu oudolta nähdä tuttuja katuja ja
maisemia. Lähetellään rauhoittavia viestejä kyselijöille, meillä ei ole mitään
hätää. Jäädään tv:n viereen seuraamaan tilannetta. Kummallakaan ei ole nälkä,
keitto saa jäädä jääkaappiin. Olo on epätodellinen ja surullinen. Yhä vieläkin paistaa aurinko siniseltä taivaalta, mutta se ei tunnu enää yhtä kirkkaalta kuin aamulla.
 |
| Sankaripoliisi Arnaud Beltrame |
Panttivankitilanne jatkuu. Tapahtumien
sankariksi nousee poliisi-upseeri. Hän saa neuvoteltua terroristin kanssa
vaihtokaupan. Hän tulee ihmiskilpenä olleen haavoittuneen naispanttivangin
tilalle ja terroristi päästää muut panttivangit menemään. Iltapäivän kuluessa
terroristi ampuu poliisi-upseeria, joka haavoittuu hengenvaarallisesti ja
menehtyy vammoihinsa seuraavana yönä. Poliisit tekevät rynnäkön markettiin ja
ampuvat terroristin.
Tilanne on ohi.
************************************
.jpg)
