Marraskuun haikeutta

Säveliä poutapilvien alla,

pianon kielet itkevät syksyä.

Eivät ne näe

miten plataanien lehvät kuolevat

tuulessa leikkien,

miten purppura hyväilee viinitarhat uneen,

miten aurinko kisailee

oliivipuun hopeisilla lehdillä.

Taivaalla liukuvat mustat linnut,

niilläkin siipien alla koti-ikävä.

  

Pianomusiikki:   A Farewell to the Homeland

**************************************************************************

Ovatko tarinat kadonneet

”Ihminen ei valitse tarinaansa. Se annetaan hänelle, vaikka hän ei sitä etsi. Hän ei saa eikä voi kieltäytyä siitä.  (J.M.G. Le Clèzio: Alkusoitto)”

Olen yrittänyt etsiä tarinoita. Kyselin niitä puilta tuoksuvissa mäntymetsissä, utelin vihreiden vesien kuvajaisista. Vain hiljaisuus oli vastauksena.

Kuljeskelin aistit avoinna vanhalla hautausmaalla. Mykkiä olivat harmaat kivipaadet, mykkiä kukkaruukut niiden reunoilla.

Kanaalin rannalla uiskenteli ohitseni mystinen valkoinen sorsa kahden tumman poikasensa kanssa. Ei vastannut kun kysyin oliko se oikeasti ankka vai sorsa. Olisin antanut niille leivänmuruja, mutta selkänsä käänsivät ja pakenivat.

Kävelykadulla huomasin nuoren miehen maassa istumassa. Hän istui pää kumarassa edessään kippo, jossa oli muutama lantti. Jätin sinne roponi minäkin. Sain pienen hetken nähdä katseen täynnä kipeitä ja surullisia tarinoita. Sitten katse painui takaisin maahan.

Eivät tarinat tule etsimällä. Ehkä on parasta vain odottaa vieläkö niitä annetaan minulle.

                        **********************************************************