Kujeileva tuuli

Kujeileva tuuli

Kutsumatta se tuli luokseni,  

rannan hiekkaa silmiini puhalsi,

sen sylissä meri vaahtosi,

vesi säikkyen kuohui ja vapisi.

Huivin kaulastani se sieppasi,

sen ilkkuen aaltoihin lennätti.

Männyn oksia rajusti ravisti,

käpysateen niskaani pudotti,

pyrstö heiluen vuorille pakeni.

         *****************************************

Pohjoisen tulijat

Talon pääty, mikä aitoa, mikä maalattua?

Suomesta liitelivät talvipesäämme neiti Kesäheinä ja emonsa. Paljon ehtivät vieraamme nähdä näitä seutuja. Neiti Kesäheinän kameraan kertyi viikon aikana yli 400 kuvaa. Ihan samoihin lukemiin ei yltänyt emon kännykkäkamera. Vaaleahiuksinen tyttö kuvasi maisemia, rakennuksia, eläimiä, puita ja kukkia, eikä huomannut ranskalaispoikien ihastuneita katseita. Vasta kävelykadulla shoppaillessa hän huomasi asian ja kiusaantui aluksi. Neitoa ujostutti ja posket hehkuivat punaisina, hymyilyttikin olla kiinnostuksen kohteena. Emon käsivarteen oli turvallista tarttua ja vilkuilla salaa tummahiuksisia nuorukaisia.

Nyt he ovat palanneet kevätauringon huikeassa valossa kylpevään kotimaahan. Siniselle kulkijalle olemme ilmoittaneet, että noin kolmen viikon kuluttua se pääsee lähtemään kanssamme pohjoisen valoisiin kesäöihin.

Kanaalin kukkia

Kallioseiniä

Hevoskastanja

Punakukkaisia puita kadun varrella

Bambi puistossa

         ********************************************************

  

Parvekkeella

Iltaisin ennen auringonlaskua siirryn usein parvekkeelle istumaan joko kirja tai lehti mukanani. Viime päivien lämpimät säät ovat tehneet tästä iltahetkestä varsin miellyttävän. Liikenne on hiljentynyt, lintujen iltakonserttia on mukava jäädä kuuntelemaan. Eikä parvekekyttäilyäkään voi välttää.

Eräänä iltana huomioni kiintyi katua alaspäin tulevaan kolmikkoon. Arvelin, että mummi ja ukki olivat hakeneet väsymyksestä kiukuttelevan lapsenlapsensa päivähoidosta. Pienokainen ei suostunut istumaan rattaissa, vaan pyristeli kaikin voimin sieltä pois. Isovanhemmat yrittivät yhdessä rauhoitella pientä riehujaa, asettelivat tuttia suuhun, jonka kiukusta kiljuva pikkuinen heitti saman tien keskelle katua. Mummi haki tutin kadulta ja pudotti sen punaiseen hoitokassiin, josta hän etsi pienen vesipullon. Myöskään vesi ei kelvannut tummakiharaiselle pikku raivottarelle. Hetken neuvoteltuaan isovanhemmat nostivat pienokaisen pois rattaista. Aluksi ukki kantoi häntä sylissään, mutta pian pienokainen vaati päästä mummin syliin. Niin matka eteni kumpikin vuorollaan lasta kantaen ja rattaita työntäen.

Seuraavana iltana oli varsin lämmin sää. Tällä kertaa pienokainen istui keltaisessa pitsimekossa rattaissa varsin tyytyväisenä imeskellen mekkonsa helmaa. Nuoret ja kauniit isä ja äiti, kädet toistensa ympärillä ohjasivat rattaita.

Seuraavan kerran huomioni kiintyi rattaisiin kun äiti oli yksin hakemassa lasta hoidosta. Pikkuneiti oli hieman villillä tuulella. Äiti puhui kännykkäänsä, eikä ihan heti huomannut taaperon touhuja. Ensin rattaista lensi tutti, sitten pieni punainen kenkä, pian valkoinen nilkkasukka. Toinen kenkä oli jo kädessä valmiina heittoon kun äiti huomasi tapahtuman. Hän sulki puhelimen, viittoili takaa tulevan auton pysähtymään, että sai keskelle katua lentäneet tavarat kerättyä pois. Varsin kiukkuisin liikkein hän puki lapselle sukan ja kengät jalkaan. Lapsi oli oivaltanut miten hän saa kengän jalasta ja varsin vikkelästi kenkä lensi taas rattaista kadulle. Se oli ilmeisesti äidille liikaa. ”Arrête! (lopeta)”, karjaisi äiti niin, että koko katu raikui. Parvekekyttääjäkin vetäytyi syvemmälle tuoliinsa. Äiti keräsi taas pienet kengät kadulta, riisui sukat lapselta ja pani kaikki ne punaiseen kassiin. Äidin suu tiukkana viivana, kannat kopisten rattaiden kulku eteni. Pienokainen keskittyi tutkimaan paljaita varpaitaan yrittäen saada ne suuhunsa. Parvekekyttääjä syventyi lehtensä sanaristikkoon.

Keväistä perhe-elämää 
************************************************

                                

Kaduilla ja poluilla

Vaalit on pidetty ja kaupungin johdossa suunta kääntyy vasemmalta oikealle, kuten suurimmassa osassa Ranskaa. Aika näyttää miten suunnan muutos vaikuttaa, tai vaikuttaako mitenkään. Tavasin täällä ilmestyvän lehden pääotsikoita. Tärkeimpänä aiheena näytti olevan ensi viikonlopun rugby-ottelu, eli lehden mukaan tulossa on taistelu elämästä tai kuolemasta ”un combat à la vie ou à la mort”.

Politiikka ja urheilu eivät ole minun juttujani, joten hyvillä mielin voin talsia luonnon helmaan. Matkalla otan muutaman kuvan maamerkeistä, että osaan tulla takaisin. Kotikadun varrella ihmettelen tätä hieman mystiseltä vaikuttavaa hiljaista taloa. Portissa olevan kyltin mukaan talossa on joku oppilaitos, mutta vain kerran olen nähnyt liikettä ikkunoissa. Talon edessä olevaa kanaalin ylittävää siltaa pitkin pääsen toisen mielenkiintoisen talon luokse. 

Takorautaisine parvekkeineen ja lukuisine savupiippuineen sitä tuskin kiinnostaa tämän päivän kaduntallaajat, muistoissaan se elää menneen ajan ylväitä päiviä. Jatkan matkaani vilkaisten alakuloisia, autioituneita näyteikkunoita, joita tässä kaupungissa on ihan liikaa. Monet ravintolat ja vaatekaupat ovat lopettaneet toimintansa.

Vielä muutama minuutti ja olen tullut joen rantaan. Täällä minä viihdyn. Liikenteen humina häviää veden solinaan ja lintujen liverrykseen. Kukat polun varrella riemuitsevat kevään tulosta. Ruoho on saanut syvän vihreytensä ja metsän puissa väreilee hento lupaus kesästä. Päivän harmaus ja tuulisuus unohtuvat kun saan hengittää metsän raikkautta.

               *************************************************************************