Elokuvissa

Melkein yhtä harvinainen tapahtuma kuin junamatka on meille elokuvissa käynti. Jännittävä tunnelmakin on melkein sama. Tällä kertaa kohteena oli vanha arvokas elokuvateatteri lähikaupungin keskustassa. Liput saatiin ostettua pienen jonotuksen jälkeen. Sitten kiivettiin saliin numero kaksi, ensin pitkin leveitä marmoriportaita ensimmäiseen kerrokseen, sitten asteltiin punaiselle kokolattiamatolle pitkään käytävään, laskeuduttiin muutama porras alaspäin, käännyttiin kulman ympäri rakennuksen uumeniin, noustiin muutama rappu ylöspäin kohti hämärää kapeaa käytävää, joka johti lopulta katsomoon. Hautauduttiin pehmeille mukaville tuoleille odottamaan elokuvan alkua, joka ranskalaiseen tapaan alkoi 15 minuuttia ilmoitettua myöhemmin.

Filmi oli mustavalkoinen romanttinen mykkäkomedia The Artist, joka on palkittu useilla festivaaleilla ja jolla on muistaakseni 10 Oscar – ehdokkuutta. Sunnuntai-iltana tiedetään miten monta se niistä kahmii, vai saako yhtään.

Filmi sijoittuu Hollywoodiin vuosille 1927–1932. Tarina kertoo mykkäelokuvien miestähdestä, joka ei halua esiintyä äänielokuvissa ja niinpä hänen uransa päättyy. Samoihin aikoihin nuori kaunis nainen yrittää päästä mukaan elokuvamaailmaan.  Miestähden ihailijana hän on yleisöjoukossa hurraamassa kun mies matkalla gaalajuhlaan pysähtyy lehdistön kuvattavaksi. Nainen kompastuu miehen jalkoihin ja siitä alkaa heidän tarinansa. Naisen nousu suureen suosioon ja miehen uran katkera päätös. Filmin loppu on kuitenkin onnellinen. Arvellaan, että filmi pohjautuu nuoren Greta Garbon ja mykkäfilmien näyttelijän John Gilbertin romanssiin.

Kielipuolelle katselijallekin filmin seuraaminen oli helppoa. Puheen osuuden korvasivat valkokankaalle ilmestyvät taulut lyhyine teksteineen. Pääroolien ranskalaisnäyttelijät olivat kauniita ja esittivät hyvin osansa. Kuvaus noudatti kaikkia mykkäfilmin elementtejä, kuten rahiseva rakeinen kuva, nostalginen ympäristö vanhoine autoineen ja ihmiset pukuineen ja kampauksineen. Ainoa asia, joka tätä katsojaa häiritsi, oli elokuvan musiikki. Mielestäni mykkäfilmiin kuuluu juonen mukana kulkeva vanhalla pianolla soitettu musiikki, eikä paikoin mahtipontinen ison orkesterin esittämä teos. Olen ilmeisesti täysin väärässä, koska elokuvan musiikki on myös Oscar-ehdokkaana.    

Lisään vielä tähän loppuun Youtubesta poimimani ranskalaisten Lumiere-veljesten ensimmäisen elokuvapätkän 1890 luvulta. Nähkää siis täältä Puutarhan kastelu.

PS 27.2.2012
Elokuva saikin sitten viisi Oscar-palkintoa. Pakko lisätä tähän pari kuvaa Oscar-gaalasta ja elokuvassa ainakin minut täysin hurmanneesta  Uggy-hauvasta. Toki päätähti Jean Dujardin on komea hänkin.

Kuvat kopioitu täältä

                                      

Lintujen kohtalo

Eräänä loppusyksyn lämpimänä aamuna ne huomasivat toisensa.  Auringon ensi säteet hyväilivät heidän nuoria, hennon punaisia sulkiaan. Lauman mukana liikkuessaan ne vilkuilivat salaa toisiaan ja kun katseet kohtasivat ne käänsivät ujosti päänsä pois. Aamuisin tuntui niin hyvältä nähdä toinen laumassa ja päivien kuluessa ne siirtyivät varovasti lähemmäs toisiaan. Ne kisailivat nuorten lintujen joukossa, leikeissä ajoivat takaa toisiaan. Vähitellen ne siirtyivät lauman laitamille ja yhdessä etsivät ruokaa kosteikon pohjasta. Lauman jäsenet nyökyttelivät hyväksyvästi uudelle pariskunnalle, joiden vaaleanpunainen sulkapeite loisti ja kimmelsi omaa erityistä valoaan kalpeassa talviauringossa. Päivien pidentyessä ja valon lisääntyessä lauman ajatukset askartelivat jo keväässä ja uuden elämän onnellisessa toivossa.

Julma kohtalo oli päättänyt toisin. Pohjoinen tuuli yltyi myrskyksi, jäinen ilmamassa vyöryi lammelle, lintujen vaaleanpunainen sulkapeite peittyi lumeen. Pari seisoi vedessä kylki kyljessä kiinni etsien lämpöä toisistaan. Yötä kohti kylmyys vain lisääntyi, lampi jäätyi, lintujen voimat hupenivat. Vielä viimeisillä voimillaan toinen niistä levitti siipensä puolisonsa suojaksi.  

Harmaan myrskyisen aamun valjettua lammelle tuli ihmisiä. Näky oli lohduton. Niin paljon kuolleita lintuja. Nuori mies, ensi kertaa vapaaehtoisena auttajana, kantoi raskain mielin kuolleita lintuja auton lavalle. Hyvin varovasti hän irrotti pariskunnan jäätyneet jalat jäästä, otti toisiinsa kietoutuneet linnut syliinsä, sijoitti ne auton lavalle hieman erilleen muista. Kyyneleitä pyyhkien hän meni hakemaan lisää lintuja jäältä.  Illalla kotiin mentyään hän piti nuorta vaimoaan kauan sylissään.

                                       ~  ~  ~  ~  ~

Tämä tarina syntyi uutisesta, jossa kerrottiin vesilintujen, erityisesti kauniiden vaaleanpunaisten flamingojen surullisesta kohtalosta. Flamingot elävät puolisuolaisilla lammilla ja kosteikoilla meren läheisyydessä.  Kauan jatkunut pakkanen, raju puuskainen pohjoistuuli ja veden jäätyminen aiheuttivat lintujen joukkokuolemia. Normaalisti ne etsivät ravintonsa lampien pohjasta. Kun veden pinta jäätyi, ei ruokaa enää löytynytkään. Kylmyys ja nälkä veivät linnuilta voimat, eivätkä ne jaksaneet nousta siivilleen rajussa myrskytuulessa etsiäkseen sulaa paikkaa. Palokunta, metsästysseurat ja muut vapaaehtoiset auttajat keräsivät välimeren alueilta tuhansia kuolleita ja kuolevia lintuja lammesta. Joidenkin lintujen ohuet jalat olivat jäätyneet kiinni jääpeitteeseen.  Elossa olevia lintuja oli viety lämpimään tilapäismajoitukseen. Siellä niitä oli kääritty lämpimiin vaatteisiin, ruokittu ja osa saatukin virkoamaan.  Pian ne voidaan palauttaa jäistä vapautuneille kotivesilleen.

Kuva kopioitu lehdestä 

                         ************************************************

Täällä poliisi, avatkaa!

Näiden kattojen ja seinien suojin voi kätkeytyä rikollisuuttakin

”Täällä poliisi, teidät on saarrettu, avatkaa!” 

Kello kuusi aamulla on vielä pimeää, kylä nukkuu. Vain kylmä tuuli ujeltaa kapeilla kujilla. Yölliseltä saalistusmatkalta palaava kissa luikahtaa nopeasti varjoihin. Yhtä äänettömästi kuin tuo kissa, kujalle on saapunut noin 40 poliisia, joukossa erikoisryhmiä, kuten huumepoliiseja, koirapartioita, kaikki rynnäkkövarusteissaan.

Pidätys sujuu rauhallisesti, ilman vastarintaa. Asunnossa ovat nukkumassa kolme rikollisliigan jäsentä, joiden ranteet lukitaan käsiraudoin ja heidät viedään tutkintavankeuteen. Hetkeä myöhemmin, saman liigan kolmen muun jäsenen pidätys tapahtuu naapurikylässä.  Liigan päällikkö on 35-vuotias ja muut jäsenet 17 - 20 vuotiaita. Asunnoista löytyy myös koruja, sekä muuta ryöstösaalista.

Poliisi on tutkinut jo kuukausia laajaa asuntomurtojen sarjaa ja päässyt vihdoin rikollisten jäljille. Rynnäkkö asuntoihin tapahtuu tarkasti etukäteen tehtyjen suunnitelmien mukaan. Liigan tehtailemat asuntomurrot on tehty muualla kuin omissa kylissä.

Uutinen tapahtuneesta on seuraavan päivän lehdessä.

Tähän pieneen, rauhalliseen kyläämme, sen kapeiden katujen kätköihin on piiloutunut rosvokopla, josta kukaan naapuri ei tiedä mitään.  Vai tietääkö. Onko kysymys isommasta liigasta kuin nuo kuusi pidätettyä, ehkä huumekaupasta. Poliisi ei anna enempää tietoja, vaikenee tutkinnallisista syistä.  Sen sijaan huhut ja arvailut lähtevät liikkeelle.

Kun kävelemme kylän laitamilla, huomaamme, että monen talon portille on ilmestynyt uusi varashälytin. 

                          ******************************************************

Haasteita

Kiitokset teille bloggaajat Kulkukatti  Lilas ja Marleena, jotka haastoitte  minut antamaan  tunnustuksen ja   luettelemaan  viisi lukemaani blogia, joissa on alle 200 kirjautunutta lukijaa. Näin löytyy mukavia blogeja, joita kaikki lukijat eivät ole vielä löytäneet. 

Te viisi, olette haastettuja, ottakaa tunnus mukaanne ja antakaa hyvän kiertää :)).

PINEA Kirjeitä keittiösta,  Kirjoituksia kivisestä kaupungista  ja Juolavehnän seassa, nämä  kauniisti kirjoitet blogit kuvailevat huomioita Ranskasta.

Madame KISSANKULMA Naapurina Provencessa, tuoreita kokemuksia Ranskassa asumisesta

MINNA M Euroopan laidalla  kertoo hauskasti elämästään Irlannissa

SIROKKO  lapioi hiekkaa ja mainioita tarinoita Algeriassa

PITSIT SEKAISIN   (Tarina kulki blogistaniassa  ja sen myötä tutustuin tähän ihastuttavaan blogiin. )

                  **********************************************************

Saunan kaipuuta

Jo kauan jatkuneet kylmät talvipäivät vievät ajatukset usein saunan lämpöisiin löylyihin.

Kuin tilauksesta tuli Ranskan TV:stä tämä silmälasiliikkeen mainos, joka sai saunankaipaajan kikattelemaan lämpimikseen.  Jotain muuta kuin suomalainen

  (klik →)   SAUNA
 
                       ***********************************************

Kohtaamisia

Korkean sypressin latvassa,

tuulessa keinuen

mustarastas

etsii pohjantähteä.

Tuntematon ystävä,

harmaassa sielussani

kohtaan hymysi,

kun sitä vähiten odotan.

Hyvää ystävänpäivää lukijoilleni!

**************************************** 

Siperialaisessa tuulessa

 tämän tekstin  3 kuvaa kopioitu täältä  http://nature.desktopnexus.com/wallpaper/271623/

Olen odotellut pihan kirsikkapuuhun kukkia. Ei tullut kukkia, ei. Tuli 10 asteen pakkasia, lunta ja myrskytuulia. Mustat alppivarikset värjöttelivät puuni oksilla. Yritin ottaa niistä kuvan, mutta eivät suostuneet poseeraamaan.

Iltaisin sujahdan villasukissani kahden täkin ja yhden huovan alle. Miehelle riittää yksi täkki, mutta hän laittaa myssyn yöksi päähänsä. Näin varustettuina nukumme 8 – 9 levollista tuntia.  Makuuhuoneen iltalämpötila on noin 16 – 17 astetta, aamuksi se putoaa 13 – 14 asteeseen. Onneksi sähköä on riittänyt ja aamulla asunto lämpiää nopeasti 18 – 20 asteeseen, paitsi kiviset lattiat. Ne eivät lämpiä kesälläkään. Lämpimillä tossuilla ja matoilla torjumme lattian kylmyyttä.

Nostin kaikki ruukkukukat sisälle, mm. Bougainville talvehtii kylpyhuoneen bideessä. Ulkona uhkarohkeat krookukset ja hyasintit ovat pakkasessa ja lumessa kuolleet, 130 km/tunnissa puhaltava tuuli on taittanut niiden varret.

Sähköä on kehotettu säästämään.  Vierashuoneen lämmitys on katkaistu, ikkunaluukut tiiviisti kiinni. Suljetun oven takana pimeän huoneen nurkassa on avaamaton pastispullo. Se näkee meidän puolestamme unta keväisestä illasta, jolloin pullon voi avata sireenin tuoksun kantautuessa parvekkeelle ja käen kukkuessa lähivuorella. Paljaat varpaat voi ojentaa kaiteelle ja nostaa maljan elämälle.

            ********************************************************************

Numeroiden kanssa pelaamista

Tuulisen pakkaspäivän (tuulta 100 km/h pakkasta aamulla -10 astetta) vietto yhdessä noin 200 pelihullun kanssa oli taas kerran uusi kokemus Ranskasta ja ranskalaisista. 

Senioriklubin madame puheenjohtaja jonotti leipomossa kanssamme tuoksuvia aamiaispatonkeja. Hän oli huolissaan viihtymisestämme ja vaati, että meidän täytyy ehdottomasti tulla klubin vuosikokoukseen ja sen jälkeen pelaamaan bingoa, eli ranskalaisittain” loto”.  Hän varaa meille paikat vierestään ja auttaa meitä tarvittaessa.

Monitoimitalo oli arktisesta säästä huolimatta täynnä innokkaita osallistujia. Kun tunnin verran oli vaihdettu kuulumiset poskisuudelmin, pääsi tilaisuus alkamaan. Vuosikokous kesti noin 10 minuuttia, josta suurimman osan vei yleisön antamat aplodit rahastonhoitajan ilmoitukselle, että kunnalta oli saatu 1000 euron avustus ja tilillä on 2000 euroa. 

kuva kopioitu  täältä  http://usr.centerblog.net/1-Super-Loto

Kuvassa näkyy kaikki mitä tarvitaan. 

Näyttämölle tuodulla pöydällä oli numeroitujen (1-90) pallojen pyörityslaite. Yleisölle jaettiin pelilaudat, vähintään neljä kullekin. Madame puheenjohtaja lainasi meille muovisia pelimerkkejä. Taputusten saattelemana arpojaksi pöydän taakse istahti roteva monsieur. Pitemmittä puheitta hän pyöräytti kammesta ja ilmoitti leveällä murteella ensimmäisen numeron, ”trääntsäng”.  Arvasimme oikein, numero oli 35. Varmistimme sen vielä vieressä istuvalta madamelta. Jouduimme ymmärtämisvaikeuksien vuoksi vaivaamaan häntä aika monta kertaa pelin tiimellyksessä.

Juuri kun olimme oppineet jotenkin ymmärtämään arpojan aksenttia, muutti hän tyyliä. Numeroiden sijaan hän huuteli ihan muita sanoja. Yleisö hörähteli ja siirteli pelimerkkejä laudoilleen arpojan antamien numeroiden päälle.  Sitten joku huusi GIN (Quine). Huutajan naapuri tarkisti tuloksen luettelemalla arpojalle pelaajan löytämät oikeat numerot. Pelimerkit poistettiin laudoilta ja alkoi uusi kierros.  Nyt osasimme jo hieman arvata, mitä merkitsivät numeroiden sijaan huudetut sanat. Jotain jäi jopa mieleen, kuten muutaman departementin numerot 34, 59 ja 75. Muita sanoja:  Pienistä pienin = 1, Rakkaus  = 2,  Hyvä onni = 13,  Palokunta = 18 (puhelinnumero), Aatto = 24,  Joulu = 25,  Naapuri = 34,  Pastis = 51 (anisviina),  Pohjoinen = 59, Erotiikka = 69,  Pariisi = 75.

kuva kopioitu  täältä  Liwww.wambrechies-peche.com

Sali oli hiljainen, jokainen oli keskittynyt posket hehkuen tarkkailemaan omaa lautaansa.  Ainoat äänet olivat pallojen pyörintä häkkyrässä ja arpojan huutelemat numerot tai sanat, joille yleisö naurahteli. GIN-huudot katkaisivat hiljaisuuden hetkeksi, pelimerkit pois laudoilta ja uusi kierros. Parin tunnin kuluttua alkoi keskittyminen herpaantua, halusin lähteä jo pois. Onneksi tulikin leivostauko. Jokainen sai eteensä ison leivoksen, suklaapatukan ja mandariinin. Pöytiin kannettiin myös vesipulloja. Yleisessä hälinässä oli helppo poistua paikalta. Kiittelimme madame puheenjohtajaa avusta ja talon lämmityspuuhiin vedoten hyvästelimme hänet ja toiset lähellä istuneet pelaajat. Meiltä jäi kokematta pelin loppuhuipennus ja mahdollinen palkintojen jako.

Tuuli ja pakkanen olivat yhteisvoimin jäähdyttäneet kotimme. Onneksi sähköt toimivat, patterit voi kääntää isommalle ja sytyttää petrolikamiinan lisälämmittimeksi. 

             ***********************************************************