Näkemiin Ranska

Noin viikko sitten ranskalainen Orange-Wanadoo päätti puolestamme, että nyt on tauon paikka. Otti ja katkaisi yhteydet nettiin ihan varoittamatta. Yhtä lailla yllättäen tänään yhteys toimii taas, tosin pelottavan hitaasti.
Enpähän roikkunut netissä vaan tein lähtövalmisteluja Suomenmatkaa varten. Meille kun ne valmistelut ovat hieman enemmän kuin laukun pakkaaminen, joka onkin projektin helpoin vaihe.
Asumme Ranskassa tilavassa kalustetussa omakotitalossa, jota ympäröi suhteellisen iso piha ja puutarha. Emme omista taloa vaan olemme vuokralaisia ja samalla vähän kuin talonmiehiä. Talon omistajaperhe asuu Wienissä. He viettävät täällä vain kesälomansa, eli noin 2-3 viikkoa, useimmiten elokuussa.
Kevätmuutto alkaa siitä, että keräämme ja pakkaamme laatikoihin eri puolille taloa levittämämme henkilökohtaiset tavarat. Pesemme ja varastoimme matot, talvivaatteet, liinavaatteet jne.… Pihalla kitkemme parit kukkapenkit ja leikkaamme nurmikon, johon työhön kuluu helposti puoli päivää. Kaapit tyhjennetään ja pestään, muutenkin talo siivotaan lattiasta kattoon omistajien tuloa varten. Unohtamatta autotallia ja ulkovarastoa. Onneksi uima-allas oli mennyt epäkuntoon viime kesänä, joten sitä ei tarvitse toistaiseksi hoitaa.
Talon omistajat ovat olleet meihin tyytyväisiä ja toivovat, että tämä käytäntö jatkuu. Ei meilläkään ole valittamista. Saamme jättää tavaramme yhteen huoneista ja maksamme vuokran vain siltä ajalta kun olemme täällä. Keväisin saamme herkutella puutarhan kirsikkasadolla ja syksyllä meitä odottavat viinirypäleet, omenat ja kvittenit. Viikunat, luumut ja päärynät taitavat päätyä lintujen herkutteluhetkiin.
Talon siivouksen ohessa on ostettu viemisiä, haettu viinitilalta juomia kesäilloiksi, annettu läksiäislahjat muutamalle lähimmälle ystävälle ja naapurille. Ranskanryhmän kanssa pidimme suomalais-englantilais-ranskalaiset nyyttikestit opettajamme luona. Osa tavaroista on jo autoon pakattu. Tämä kaikki aherrus tapahtui lähes +30 asteen lämmössä. Kohtalon ivaako kylmän jakson jälkeen. No olkoon vaikka mitä, mutta huomenna auton nokka kohti suloista Savonmuata. Viikon päästä nähdään löytyykö viimekesäinen mokkula sieltä pöytälootasta ja onko valmiina palvelukseen.

                            *********************************

Haaveita ja velvollisuuksia

Tummat pilvet täyttävät eteläisen taivaanrannan, Tramontane-tuuli puistelee kirsikoita puista kilpaa lintujen kanssa. Lämpömittarikin on hyytynyt +9 asteeseen. Tässä minä puoliunessa haaveilen Suomen kesästä. Enää reilut kaksi viikkoa kun ripustan Karjalanneidon kuistille kukkimaan, upotan varpaat kotirannan hiekkaan.

Veroilmoitukset on nyt tehty. Maksamme eläkkeistä verot Ranskalle, mutta sairaanhoitomaksun Suomeen. Sellainen on maiden välinen sopimus. Ranskassa verot maksetaan jälkikäteen. Eli maksamme tällä hetkellä vuoden 2009 tuloista veroja. Verot voi maksaa haluamissaan erissä. Tässä jälkiverosysteemissä piilee se vaara, että verottaja saattaa jäädä ilman saalista. Maksaja voi jäädä työttömäksi, häipyä tietymättömiin, sairastua tai kuolla. Ei löydykään rahaa veroihin. Verottajalla on kuulemma suunnitelmia tekeillä ennakonpidätyskäytäntöön siirtymisestä.
Suomen verottaja aikoi kai tehdä meille pikku kepposen ilmoittamalla maksettavaksi verot Suomeenkin viime vuodelta. Että ihan tuplaverotus eläkeläisille. Hätääntynyt soitto Helsinkiin verottajan kansainväliseen yksikköön. Vastaus, että on tapahtunut tietokonevirhe. Mikäpä muukaan…
Mielellään maksaisimme sairaanhoitomaksunkin Ranskalle, koska kuulumme täkäläisen terveydenhuollon piiriin. Meillä on Kela-korttia vastaava carte Vitale. Aikaisempina vuosina, noin kuukausi ennen Suomeen lähtöä, kävimme tilaamassa CPAM:lta (Kelan ranskalainen vastine), carte européenne d’assurance malade. Se oli voimassa muualla Euroopassa paitsi Ranskassa. Parin viikon päästä kortti tuli postissa kotiin. Tänä vuonna käytäntö on muuttunut. Nyt saimmekin postissa Kelalta eurooppalaisen sairaanhoitokortin . Kortti on voimassa muualla Euroopassa paitsi Suomessa ja Ranskassa. Kortin mukana tuli erillinen todistus oikeudesta hoitoetuuksiin Suomessa. Tämä todistus tulee esittää lääkärissä tai apteekissa asioidessa. Maksamme lääkärinpalkkioista ja lääkkeistä täyden hinnan. Sitten anomus perusteluineen Kelalle, joka harkitsee korvaako se niistä jotain meille. Vaikeaa ja turhauttavaa on ollut usein asiointi Kelan kanssa. Kunpa pysyisimme kesän terveinä.

                            ************************

Mustikoita etsimässä

Rose- naapuri kertoi, että aika lähellä täällä kasvaa metsässä mustikoita. Johan nyt. On löydetty koivu ja saunarakennuskin. Nyt piti lähteä katsomaan ovatko mustikat kukassa vai joko löytyy ihan raakileita.

Köröttelimme Rosen ohjeiden mukaan aurinkoista puiden varjostamaa tietä ohi vihreiden peltovainioiden. Auton ulkomittari näytti + 27 astetta. Käännyimme kapealle tielle, joka alkoi kiemurrellen nousta ylöspäin, maisemat muuttuivat karummaksi. Rinteiden keltaiset genêtpensaat olivat täydessä kukassa. Nousu jatkui, tie oli todella kapea ja me ulkosyrjällä ihan rotkon reunalla, kaiteista ei hajuakaan. Kurkistin alas kauas kiviseen rotkoon ja suljin silmäni tiukasti. Jäi valokuvat ottamatta. Kun pääsimme kilometrin korkeuteen tasangolle huomasin, että ojanpenkoilla oli lunta. Kävin kurkkimassa syvemmälle metsään, mutta en huomannut mustikanvarpuja. Metsässä oli lunta enemmänkin ja maa oli liian märkää sandaaleissa sipsutteluun. Ilma oli viilentynyt + 15 asteeseen ja taivas vetäytynyt pilveen Jatkoimme matkaa ylöspäin kunnes tulimme mustan vuoristomme la Montagne Noire huipulle, paikkaan nimeltä Pic de Nore. Se sijaitsee 1211 metrin korkeudessa. Selkeällä säällä sieltä voi nähdä upeita vuoristomaisemia joka ilmansuuntaan jopa Välimerelle asti. Korkeimmalla paikalla kanervanummien keskellä sijaitsee tietoliikennetorneja. Puusto loppuu noin 100 metriä alempana, joten maisemat ovat avarat.

Kiertelin nuuskimassa pieniä tuoksuorvokkeja, mies jäi autoon odottelemaan. Ilma oli viilentynyt edelleen ja tuulikin yltynyt. Onneksi en kipitellyt sandaaleissa isompia lenkkejä, sillä kotiin tultua Rose kertoi, että lämpimällä säällä kanervikossa vilisee todella paljon kyykäärmeitä. Päätin, että Ranskan mustikat saavat olla minulta rauhassa.
Matkaa meiltä vuoren huipulle on n. 20 km. Noin lyhyellä matkalla vuodenaikakin ehti muuttua kesästä lähes talveen. Paluumatka olikin sitten alamäkeä ja vuoren sisäsyrjää.

Pilvet ja viileys eivät jääneetkään vuorelle vaan seurasivat meitä. Nyt vettä vihmoo ja asteita on +10. Sopiva sää täyttää veroilmoituksia niin Suomeen kuin Ranskaankin.

                       *********************************

Kummalliset kuvat

Hyisevän kylmä takatalvi jäi taakse. Kevät etenee verkkaisasti kohti kesää, tänään sunnuntaina kovin pilvisenä ja tihkusateisena. Tuhkapilvikin on kuulemma Ranskan yllä. Kovin hitaasti kypsyy harvinaisen pieni kirsikkasatomme. Ehkä talvi oli liian kova kirsikkapuille. Toivottavasti alueen viinisato syksyllä on parempi.
Kävin Sirokkon blogissa tutustumassa mörköhaasteeseen. Tutkin varastojani turhista kuvista. Kai nämä pari kuvaa voisi sijoittaa siihen kategoriaan.

Ompelukone ajastimella                                                                   Tappelukaveri

  










 






Ensimmäinen asunto Ranskaan muutettuamme oli jonkin aikaa eräs loma-asunto. Asuimme ranskalaisittain 1. kerroksessa (suomalaisittain 2. kerroksessa). Ulko-ovesta tulimme sisään eräänlaiseen varastotilaan, joka oli täynnä kaikkea mahdollista, rojusta antiikkiesineisiin. Meitä kiehtoi huoneessa olevat ompelukoneet. Kuvasin oheisen ”ajastimella toimivan ompelukoneen”. Pöydän ääressä katselimme kuvaa ja pohdiskelimme, toimiko kello mahdollisesti pikku midinetin kellokorttina. Kun olin saanut kuvattua, satuin hipaisemaan lähtiessäni midinetin kädetöntä mallinukkea. Sehän kävi kimppuuni välittömästi. Olipa aggressiivinen tyyppi. Tuskin onnistuin saamaan sen takaisin paikalleen. Yritti uudestaan ja uudestaan käydä päälle. Meiltä molemmilta meni kampaus vähän sekaisin, mutta en uskaltanut enää koskea raivottareen kampausta korjatakseni. Olisikohan sen kädet irronneet edellisen ohikulkijan kimppuun käydessä.
Katsoimme TV-kaistalta finaalin sarjasta Talo Ranskassa. Oikein miellyttävän kuvan suomalaisista ranskalaisille antoivat molemmat finalistit Mikko ja Laura. Mikko voitti kisan yhdellä äänellä, vaikka molemmat olivat mielestäni voittajia. Minulle uusi hauska määritelmä kielen oppimisesta oli Mikon puheessa "Je parlerai français quand les poules auront des dents.” Puhun ranskaa sitten kun kanoilla on hampaat. Siltä se edelleen vain tuntuu.
Tänään vietetään äitienpäivää Suomessa. Halusin askarrella äitienpäiväkortin ja lähettää sen äidille rajan taakse maahan, johon kaikki polut katoaa. Maahan johon minunkin polkuni kerran päättyy. 

Onnea kaikille äideille.

*****************************

No onkos tullut talvi

Varsin kesäisen jakson jälkeen on taas palattu ruotuun. Mittari näyttää -1 astetta ja 130 km/t puhaltava pohjoistuuli viskoo räntää päin naamaa. Autokin on saanut hennon lumipeiton. Onneksi ei ole pakko lähteä mihinkään. Sääliksi käy puutarhojen juuri avautuneita ruusuja ja tietysti kirsikoita. Eilen lenkillä kuvasin tuon kukan naapurin portin pielestä. Tänään myrskytuuli lie sen jo maahan riipinyt. Toivottavasti nupulla olevilla on parempi tuuri. Lähes koko viikoksi on luvattu kylmää. Katsoin äsken tv-uutisista, että paikoitellen lunta oli tullut jopa 20 cm. Eipä osanneet meteorologit ennustaa näin rajua takatalvea. Onneksi pian päästään Suomeen ja saunaan lämmittelemään.

**************************************

Satumaasta avaruuden kautta sateeseen

                                                Karnevaalit
  

 

Tuskin countrybileet olivat ohi kun alkoivat kevätkarnevaalit.  

Pienen kylämme aktivistit yhdessä lasten ja heidän vanhempiensa kanssa järjestivät iloisen satuhahmoisen kulkueen kylän kaduille ja kujille. Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa.

Satuhahmojen maailmasta oli vain pieni harppaus avaruuteen.

Sinne pääsimme bussilla seniorikerhon mukana. Vietimme helteisen päivän Toulousen ”avaruuskeskuksessa” (la cité de L’espace). Oppaan johdolla kuljimme kohteesta toiseen, kiertelimme keskusaukiolla olevassa avaruusaluksessa, muutamat meistä pääsivät pomppimaan kuukävelyä. Teimme kaksi avaruusmatkaa ilmastoiduissa planetaarioissa. Pehmeillä tuoleilla puolimakuulla saimme katsella yläpuolellamme kaareutuvaa taivaankantta. Sen planeettoja, tähtisateita, linnunrataamme ja lukemattomia galakseja. Kuuman ulkoilman jälkeen pimeässä planetaariossa kuului vaimeaa kuorsausta. Toisessa planetaariossa saimme nenällemme silmälasit, joiden avulla tunsimme olevamme mukana NASAn avaruussukkulassa amerikkalaisten astronauttien joukossa. Epätoivoisesti yritin väistellä syliini leijailevaa avaruuspukuista isoa miestä. Huhhuh.

Nämä lieriöt eivät kuulu avaruusohjelmaan, vaan ovat kylämme viiniosuuskunnan viinisäiliöitä.

       Sinisävyiset iirikset ovat jo kuihtuneet. Nyt ovat vuorossa nämä punertavat kukat.

Ehdin vielä napata kuvan tästäkin puusta, joka jo tänään on sateen harmaannuttama.

Sumu on kietonut maiseman syleilyynsä ja tummat matalalla laahaavat pilvet pisaroivat kesän alkaneeksi. Aurinko lähti lomalle.

                                       ************************************