|
Vastatuuleen aallokossa |
Kotijärveni kuuluu osana suurempaan kokonaisuuteen, eli
Iso-Kallaan, joka on pinta-alaltaan
yli 900 km2 ja syvimmältä kohdaltaan 90 metriä. Mitoiltaan se on
aika lähellä Inarinjärveä, jonka pinta-ala on 1084 km2 ja suurin
syvyys 92 metriä. Kallavesi on ruskean veden aluetta ja monien kylmien,
sateisten ja tuulisten viikkojen aikana ei väri ole ainakaan päässyt
kirkastumaan. Kalastuksen harrastajia ei veden väri, vallitseva kylmyys, eivätkä
tuulet näytä lannistavan. Lähes aamusta myöhään yöhön näkyy järvellä
monenlaista venekuntaa.
|
Uhkarohkeat kalastajat |
Me annoimme veneemme jatkaa talviuniaan pihanurmikolla kunnes
tuli ensimmäinen tuuleton päivä. Vastarannan kaislikosta kuului kaulushaikaran mystinen
pulloon puhaltelun ääntely ja kuvittelimme, että varovasti meloen saattaisimme
nähdä sen. Laskimme veneen vesille ja äänettömästi lipuen lähestyimme
huhuilijaa. Kun olimme kaislikon reunassa, huhuilu päättyi. Ilmeisesti haikara
oli huomannut tunkeilijat ja piiloutui heinikon suojaan.
Odottelimme aikamme.
Kun mitään havaintoja ei tullut, läksimme soutamaan kohti kotia. Laskin mukana
olleen virvelin siiman veteen ja lähes heti tunsin nykäisyn. Vedestä nousi kesän
ensimmäinen saalis, noin parikiloinen hauki.
Kotona yritin fileoida sen ruodottomaksi netin ohjeiden
mukaan. Tulos oli surkea, nolokin. Onneksi sormet kuitenkin säilyivät ehjinä ja
naapurin kissa sai tosi tuoreen ja runsaan aterian. Saimme itsekin pienet
maistiaiset.
Juhannuksen sää ei anna suuria lupauksia. Suven juhlan tunnelmaa
tuovat mieluisat vieraat, kotisaunan lempeät löylyt, kesän ensimmäinen tuoksuva
koivuvasta ja perinteiset kesäherkut.
Toivotan oikein suloista juhannusta kaikille blogissani kävijöille!
|
Tuolla jossakin se kaulushaikara huhuilee
****************************************************************** |