Sydän sykkyrällä

Eilen illalla yllättäen soitti asunnonvälittäjä, sen hissiin pyörtyneen neitosen pomo, että huoneiston omistaja oli alustavasti hyväksynyt meidät ulkomaalaiset vuokralaisiksi. Jos kaikki menee hyvin, päästään muuttamaan tuohon edellisen postauksen asuntoon kaupungin keskustaan lähelle asemaa, canal du midin varrelle. Alkaa kaupunkilaiselämä, jolloin parvekkeella ei katsellakaan lintuja ja kissoja, vaan voi kytätä millaisia ovat talon muut asukkaat ja katujen kulkijat.

Yksi ongelma on, että asunnolla ei ole parkkipaikkaa, vaan joka päivä pitäisi kilpailla kadun varren vapaista paikoista. Ystävällinen välittäjä lupasi kysellä onko lähettyvillä vuokrattavia parkkiruutuja.

Pakataan kuitenkin innolla tavaroitamme. Toivorikkaina odotellaan vuokrausvahvistusta ja tietoa vuokrasopimuksen allekirjoituspäivästä yms.

Tänään on viileä päivä, yöllä oli pakkasta - 3 astetta, yksilasiset ikkunat ovat lähes kuuran peitossa. Siinä, mahdollisesti meille tulevassa asunnossa on tuplaikkunat.

                   ***************************************************************************

Kun asunnonvälittäjä hissiin pyörtyi

Seikkailumme ranskalaisessa asuntoviidakossa jatkuvat.

Meillä oli eilen puhelimessa sovittu tapaaminen agentin kanssa välitystoimistossa. Tarkoitus oli mennä asuntoa katsomaan yhdessä hänen kanssaan. Olimme paikalla sovittuna aikana. Tiskin takana istuva mies kysyi mitä haluamme. Kerroimme, että olimme tulleet sovittuun tapaamiseen. Johon mies, että mitä te täällä teette, teidänhän pitäisi olla näytettävän asunnon luona. Selitimme, että emme ole saaneet asunnon osoitetta, emmekä tiedä missä se sijaitsee. Mies kohautteli kyllästyneenä olkapäitään, mutta soitti sitten ilmeisesti agentille, jonka kanssa meillä oli se tapaaminen. Kertoi sitten, että agentti odottaa meitä muutaman kadunkulman päässä koulun luona, kävelkää hänen luokseen. Yritimme kysellä odottajan tuntomerkkejä, koska emme olleet häntä ennen nähneet. Ette te tarvitse tuntomerkkejä, kyllä hän teidät tunnistaa. Menette vain ovesta ulos, sieltä oikealle, seuraavaa katua myös oikealle, sitten mäkeä ylös, liikennevaloista vasemmalle risteykseen, josta koulu jo näkyy.

Mielestämme ohjeet olivat aika epämääräiset, mutta läksimme tallustelemaan ohjeita muistellen ja samalla ihmetellen kuka meidät täällä aika vieraassa kaupungissa tunnistaa.  Tarkkailimme vastaantulijoita, olisiko kukaan asunnonvälittäjän näköinen. Olimme jo lähellä koulua kun huomasimme talon seinustalla seisoskelevan nuoren naisen kansio kainalossaan. Tuo se on aika varmasti, tuumasimme. Samaan aikaa hänkin havaitsi meidät ja tuli tervehtimään. Kertoi, että oli nähnyt aikaisemmin meidät heidän toimistossaan. Me emme edes muistaneet sielläkin käyneemme.

Kuljimme hänen mukanaan muutaman kadunvälin, hän esitteli kadunvarren ravintoloita ja kauppoja. 

Saavuimme pian kerrostalon ovelle ja siitä sisälle tilavaan rappukäytävään. Asunto oli kolmannessa kerroksessa. Agentti ehdotti, että mennään ylös hissillä. Hississä hän kertoi nenä valkoisena, että hänellä on hissikammo, josta yrittää päästä eroon kulkemalla hissillä mahdollisimman usein. Hissi oli vanha ja piti rytinää ja pauketta vaappuessaan ylöspäin. Samaan aikaan agentin polvet alkoivat pettää. Onneksi hissi oli tullut päämääräänsä, joten talutimme hänet ulos hissistä seinän viereen lattialle istumaan. Kehotimme painamaan pään polviin ja hengittelemään rauhallisesti. Hänellä oli laukussaan vesipullo, josta hän otti kulauksen. Pian jalat taas kantoivat ja pääsimme katsomaan yllättävän siistikuntoista asuntoa. Tosin suurimman osan ajasta agentti nojaili parvekkeen kaiteeseen syvään hengitellen, sanoi olevansa ihan kunnossa. Asunnosta pois tullessa käytimme rappusia. Jäimme vielä alaovelle hänen seurakseen odottelemaan seuraavaa asunnon katsojaa. Pian pihaan tulikin nuori pariskunta. Agentti vakuutti olevansa kunnossa, mutta ei enää tällä kertaa mene ylös hissillä.

Me palasimme vanhaan talvipesäämme. Pihalla huomasin, että mullasta oli puskenut päivänvaloon kolme hyasintin alkua. Olisikohan jo niitä kevään merkkejä.

Viikonlopun yli odotellaan tietoa asunnon kohtalosta. Saattaa olla, että etsintä jatkuu uusin seikkailuin.

                    **********************************************************************

Kysymyksiä ja vastauksia

Inan ikkunasta lennähti vuoden ensimmäinen, 10 kysymyksen uteliaisuushaaste. Kiitos Ina.

En nyt osaa nimetä, kenelle haasteen antaisin, mutta toivottavasti joku, joka tätä lukee, innostuu vastailemaan näihin kysymyksiin.

1.    Mikä on sisustustyylisi?

Tämänhetkinen sisustustyylini on pakattu pahvilaatikoihin odottamaan parempia aikoja.

Valoisuus, avaruus ja vaaleat värit viehättävät minua. En nyt kuitenkaan ihan taivasalle haluaisi, vaikka sekin uhka on olemassa.

2.    Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustaessasi?

Koska tämän asunnon ovat muut sisustaneet, niin kurkistanpa Suomen kotiini. Siellä pelkistetty tupakeittiö ja verhottomasta ikkunasta avautuva järvimaisema riittävät minulle. Kotisaunan koivuntuoksu kruunaa näköiseni sisustuksen. 

3.    Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?

Jos se jättipotti jostakin putkahtaisi, niin lasten ja lastenlasten hyvinvointiin ja opiskeluun siitä antaisin.

Hyväntekeväisyyteen, huono-osaisten, syrjäytyneiden sekä yksinäisten lasten ja vanhusten oloja haluaisin parantaa.

Tuskin omatunto soimaisi jos kuntoloman hemmotteluineen miehen kanssa pitäisimme.

4.    Mihin käytät paljon rahaa?

Eipä ole paljon mistä käyttää, kunhan leipää ja lämmintä riittää.

5.    Mistä onnesta unelmoit?

Tällä hetkellä unelmani on, että kantapää parantuisi ja pääsisin taas vaeltelemaan kanaalin rannoille ja vuorille.

6.    Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?

Läheisten tai oma vakava sairastuminen tai onnettomuus.

7.    Missä asiassa olet tunnollisin?

Aika monessa asiassa, siksi pyristelen pois liian tunnollisen ja kiltin tytön roolista.

8.    Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?

Vanheneminen opettaa armeliaisuutta omia ja toisten virheitä ja epätäydellisyyttä kohtaan.  Erehtyminen on inhimillistä.

9.    Mikä on naisen parhain ominaisuus?

Myönteinen elämänasenne, huumorintaju, kanssaihmisten arvostus ja huomioiminen.  

10. Mikä on miehen paras ominaisuus?

      Ks. numero 9. Samat ominaisuudet pätevät myös miehiin.

***************************************************************************************

Nurkanvaltaaja

Se on yksinäinen kulkija. Ei kovin villi, mutta vapaa, rauhallinen ja hieman alakuloinen. On sillä jossakin koti, on ainakin ollut. Ehkä se on hyljännyt kotinsa tai tullut itse hyljätyksi.

Jostakin se hiipi pihalle, kurkisteli pensaan alta kun kopistelin leikkuulaudalta leivänmuruja parvekkeen betonikaiteelle. Joskus punarinta tai mustarastas käy niitä nokkimassa. Useimmiten vallaton tuuli pyyhkäisee murut mennessään.

Sateelta suojaan kulkija on tullut parvekkeen katoksen alle, löytänyt pesuvadin pesäksi itselleen.

Hieman peloissaan se painautuu matalammaksi ja yrittää sulautua näkymättömäksi turkkinsa väriseen harmaaseen nurkkaan.  

                     ***********************************************************************************

Tervetuloa vuosi 2014

Kirkkaasti tuikkivat tähdet pohjoisella taivaankannella kuulaassa talviyössä. Eteläinen taivas oli pilvien peitossa. Kylä näytti nukkuvan, kaduilla ei liikkunut ketään, vain tuuli heilutteli tien ylle ripustettuja jouluvaloja. Keskiyöhön oli vielä lähes tunti aikaa. Nojasin parvekkeen kaiteeseen, katselin hautausmaata vartioivien sypressien tummia silhuetteja. Tunsin, että kaikki on juuri niin kuin pitääkin olla. Tulin sisälle, suljin ikkunaluukut, sammutin kynttilät. Me molemmat, minä ja vanha vuosi saimme nukahtaa hiljaiseen yöhön.

Aamulla avasin ikkunaluukut harmaaseen aamuun. Pihanurmikolla hypähteli puolikesy mustarastas etsien jokapäiväistä ateriaansa. Pysähtyi hetkeksi ja katseli pää kallellaan touhujani, jatkoi sitten tepasteluaan.

Yritin muistella olinko nähnyt yöllä unia, jotka ennustaisivat jotenkin alkanutta vuotta.  Ei tullut mitään mieleen, ehkä olin nukkunut unia näkemättä. Parempi niin, elellään vain päivä kerrallaan tämäkin vuosi.

                 *****************************************************************************