Metsässä ja rannalla

”Anteeksi, oletko leijona vai apina? Tukkasi on kovin haalistunut, taidat olla aika vanha”.

”Vanha olet itsekin ja sen lisäksi sinulla on huono näkö. Tiedoksi vain, että olen kivi ja kivenä pysyn”.

”Älähän nyt leikistä suutu, mutta kun tuo sinun profiilisi..”.

”Jatkahan hölmö matkaasi!”

Toinen toistaan aurinkoisemmat ja lämpimät päivät ovat hemmotelleet luontoa ja maan asukkaita. Tämäkään polkujen tallaaja ei ole sisätiloissa viihtynyt, vaan on vaeltanut kukkivien niittyjen ja puiden reunustamia teitä. Eräänä päivänä oli pakko päästä kahlaamaan tuntikausiksi meren rantaveteen silkinpehmeään hiekkaan, eikä vesi tuntunut yhtään kylmältä. Vielä keskiyön aikaan, puolikuun ja kirkkaan tähtitaivaan alla parvekkeen mittari näytti + 20 astetta. 

*****************************************************

Harmaita päiviä

sadepisaroita

Eilen ostoskeskuksen parkkipaikalla oli vain muutama auto, yksi niistä oli poliisiauto. Ulko-ovella seisoi vartija, samoin sisäänmenoporttien luona. Suuressa marketissa oli vain muutama asiakas. Ei yhtään äitiä lapsineen kuten tavallisesti. Ihmisten ilmeet olivat vakavia, pelon saattoi aistia. Liikennekin oli hiljaista. Kotiin tultua avasin television. TV-kanava lähetti jatkuvaa raporttia Toulousen ampumistapauksesta, vakavailmeinen asiantuntija toinen toisensa jälkeen ilmestyi kuvaruutuun puhumaan. Samoin tekivät presidenttiehdokkaat, tänään he syyttelevät toisiaan tilanteella ratsastamisesta. Ampuja on poliisien saartamana asunnossaan, presidentinvaalikampanjat jatkuvat, media kuvaa, kertoo ja toistaa.

Ulkona sataa. Äidit pelkäävät lastensa puolesta. Jotain on muuttunut, vai onko?

                        ****************************************************

Suomi-tietoisuutta

Ulvova mylläri

-          Te ette ole yhtä hassuja ja erikoisia kuin kirjojen suomalaiset. Mutta ette te myöskään ole samanlaisia kuin ranskalaiset.

Keskustelun avaus saa minut tuijottamaan nuoren ystäväni hymyileviä kasvoja, yötä tummempia tähtisilmiä ja veikeää virnistystä.
-          Öhöm, sehän on mukava kuulla.

Tiedän, että poika ei tunne muita suomalaisia kuin meidät. Mitähän poikkeavaa meissä mahtaa olla.   Olemme yrittäneet sulautua ympäristöön ja sen tapoihin parhaamme mukaan. Jotain olemme oppineet, kaikkea emme haluakaan. Osaamme jo tervehtiä jokaista vastaantulijaa, mukaan lukien kissat ja koirat. Olemme opetelleet noudattamaan ranskalaisia ruoka-aikoja. Olemme visusti salanneet, että emme välttämättä halua syödä muita meren antimia kuin kalaa, myös sen, etteivät etanatkaan kuulu päivittäiseen menuumme. Ehkä poika tarkoitti pohjoismaista ulkonäköämme.

Säästyin enemmiltä arvailuilta kun poika jatkoi juttuaan. Koulusta oli annettu tehtäväksi lukea opettajan määräämä kirja. Kirjallisuus ei paljon kaveria kiinnosta. Paljon mukavampaa on seinäkiipeily vuorilla, lainelautailu ja tennis. Niistä hän pitää. Hänen mielestään koulussa luetut Marcel Pagnolit ja Alphonse Daudetit olisivat jo hyvin riittäneet. Nyt pitää vielä kahlata läpi jonkun Paasilinnan romaani Ulvova mylläri (Le meunier hurlant). Takakannen tekstistä selvisi, että kirjailija on suomalainen ja kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomeen. Siinä vaiheessa poika muisti meidät. Olimmehan tuoneet hänelle aikoinaan Suomen ja Viron eurokolikoita. Eräänlaiseksi vastapalvelukseksi hän lukisi kirjan ja mainitsisi siitä meille.

Kirja olikin pojalle myönteinen yllätys. Sen myötä 15- vuotiaalle avautui uusi ja outo pohjoinen maailma asukkaineen. Koko viikonlopun hän viihtyi sen parissa. Turhaan pyysivät kaverit häntä tenniskentälle, tarina pohjoisissa metsissä ulvovasta mylläristä kiehtoi enemmän. Seuraavaksi poika ihan oma-aloitteisesti luki Jäniksen vuoden (Le Lièvre de Vatanen).  Nyt on menossa Suloinen myrkynkeittäjä (La douce empoisonneuse).

Siitä on jo vuosia kun olen viimeksi lukenut Paasilinnan kirjoja. Täytynee kesällä kirjastosta etsiä ja lukea  ranskalaisnuoren silmin näitä ystävämme suosikkiteoksia.  Paasilinnalta on käännetty ranskaksi ainakin 14 kirjaa, joiden henkilöt, luonnon läheisyys ja musta huumori purevat ranskalaisiin, ilmeisesti myös tähän lukuelämyksen kokeneeseen urheilijanuorukaiseen. Toivottavasti hänen lukuinnostuksensa jatkuu ja jopa laajenee. Suomeen hän aikoo matkustaa nähdäkseen kirjojen tapahtumapaikkoja.

                     ******************************************************

Aurinkomyrskyn aikaan

Aurinkomyrsky tappoi tietokoneeni vanhan ja hyvin palvelleen hiiren. Niin uskon, koska muuta selitystä sen toimimattomuuteen en keksi. Nyt minulla on uusi pieni hiirenpoikanen, jonka kanssa varovasti yritän tulla toimeen.

Liekö ollut sama myrsky, joka kuljetteli pilviä melkoista vauhtia. Hetken näytti siltä, että ilta-aurinko ei pääse laskemaan, vaan joutuu kääntymään takaisin päivän reitilleen. Siinä yrityksessä hupenivat tuulen voimat. Se joutui piiloutumaan jonnekin vuorten taakse lepäämään ja keräämään voimia seuraavaa temmellystä varten.  Iltamyöhällä kävin parvekkeella tarkistamassa, että aurinko oli mennyt mailleen, eikä taivaalla näkynyt yhtään revontulta. Sen sijaan näkyi paljon kirkkaita tähtiä. Tuulen poissaolosta ja auringon läsnäolosta olen tänään iloinnut punaiseksi palaneen nenän verran, lämpömittarikin räväytti lukeman + 26 astetta.

Jo jonkin aikaa olen yrittänyt leipoa ruisleipää. Bio-kaupasta löytyi luomuruisjauhoja. Niistä, kaapista löytyneistä hapankorpuista ja vedestä sotkin vellin, jota yritin herätellä eloon kolmen päivän ajan. Kulhossa ei tapahtunut mitään, joten tavallaan luovutin. Lisäsin velliin teelusikallisen sokeria ja toisen kuivahiivaa. Peittelin kulhon liinalla ja jätin sen yön yli pöydälle. Aamulla velli oli kasvanut kaksinkertaiseksi, lisäsin suolaa ja jauhoja, annoin olla seuraavaan aamun. Kuva ei kerro, että suolaa oli liian vähän, mutta maku oli rukiinen. Taikinasta tuli 13 pientä leipää, jotka halkaisin lämpimänä ”reissumies”-leipien tapaan. Pienen palan taikinasta laitoin pakasteeseen odottamaan seuraavaa leipomiskertaa.

Bio-kaupasta löytyy myös pakastettuja metsämustikoita, joita sekoittelen pehmeään kermajogurttiin (Perle de Lait) ja nautiskelen hitaasti sinivalkoisin ajatuksin.

                                   *******************************************************

Kaveri

marmorikaveri

Vuorten huipuille on satanut häikäisevän valkoista lunta, mutta täällä alempana mantelipuut avaavat yhä uusia nuppujaan. Urhoollisesti ne yrittävät pysyä kiinni oksissa, vaikka tuima pohjoistuuli riipii ja riuhtoo niitä irti puista, lakaisee pieniksi kinoksiksi teiden varsille.

Suuntaan kulkuni metsäisen rinteen suojaan pois tuulen pahimmasta tuiverruksesta. Pari vuotta sitten rinteellä raivosi metsäpalo, joka tuhosi puustoa laajalta alueelta. Huomaan, että hiiltyneet rungot ja kannot on viety pois, maisema muuttunut autioksi. Jäljelle jääneen metsän reunassa huomaan omituisen punertavan hahmon louhikon keskellä. Astelen lähemmäksi ja totean olevani marmorisen eläinhahmon, ehkä ison leijonan vieressä. Siinä se hieman haikeana katselee kaukaisuuteen, ehkä jonnekin Afrikan savanneille missä muu lauma käyskentelee.

Istahdan korokkeelle sen jalkojen juureen. Totean, että muukalaisia täällä olemme molemmat. Taputan sen isoa tassua ja jatkan matkaani.  ”Nähdään taas!”

                                    ******************************************************

Hyvä mieli Simpukalla

Kukkiva mantelipuu, kevään airut

Kiitos tästä haasteesta, jonka heitti Vuonon kimalluksen Marianna Norjasta.

Ohjeet ovat seuraavat: 

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

Tässä minun listani:

          .  Blogistania, kiehtova maailma täynnä lukemista. 

2.      Saamani blogikommentit. Ne antavat minulle paljon, enemmän kuin kommentin kirjoittaja ehkä arvaakaan. Lämpimät kiitokset jokaisesta kommentista.

3.      Blogien myötä tulleet ystävät.

4.      Internet, jossa voin päivittäin lukea uutisia, kuunnella musiikkia, katsella mm. suomalaisia TV-kanavia,  etsiä kaikenlaista tietoa lähes rajattomasti,  SKYPE-puhelut.

5.      Etelä-Ranskan kauniit vuoristomaisemat, tällä hetkellä vaaleanpunaisina kukkivien mantelipuiden koristamina.

6.      Sää tänään. Aurinko lämmittää, avoimesta ikkunasta kantautuu lintujen viserrys.

7.      Aika hyvä terveydentila meillä molemmilla.

8.      Kevään odotus yhdessä kukkaan puhkeavan luonnon kanssa.

9.      Suomi, siellä perhe, ystävät ja sauna.

1       Vaikkapa tämä kaunis  musiikki  koskettavasta ja hauskasta elokuvasta Intouchables.

Hyppään haasteen kanssa Famun ja Amandan  puhuvalle rantakivelle, josta loikkaan Kuopion torille Lastua mukkaan huastamaan, sieltä lumisten vaarojen syliin Aimariin listaa urkkimaan, poikkean Espooseen Inan  ikkunan taakse utelemaan ja lopuksi takaisin Ranskaan ja Normandiaan HPY:n hyvän mielen asioita kyselemään.
Listani numerointi tulostui oudosti, mutta en saa sitä korjattua - mystistä.

                       ********************************************************