Muistoja Välimereltä

Katselin äsken netistä merisää-ennustetta viikonlopulle. Ihan hyvältä näyttää, ei myrskyjä luvassa. Muistui siinä mieleeni muuan merimatka.
Tammikuussa 1983 matkustimme uuden automme kanssa pienehköllä Tassili-laivalla Marseillesta Annabaan Algeriaan. Aikataulun mukaan lähtöaika oli kello 12 ja saapuminen Annabaan seuraavana aamuna. Matkan hintaan kuului lounas, päivällinen ja seuraavana päivänä aamiainen. Söimme lounaan laivan ravintolassa ja katselimme kun Ranskan rannikko hävisi horisonttiin. Sitä en muista miksi meillä ei ollut omaa hyttiä vaan yövyimme couchettessa tuiki tuntemattomien algerialaisperheiden joukossa. Illansuussa avomerellä puhkesi talvimyrsky. Laiva koukki jokaisen aallon, nousi aallon harjalle ja putosi aallon pohjalle ryskyen ja paukkuen. Viereisen viinamyymälän kaikki viski- ja pastispullot putosivat hyllyiltä ja särkyivät. Sekä henkilökunta, että matkustajat olivat merisairaita. Vessat olivat jo ennestään tukossa. Lattialla loiski laidasta laitaan viskin, pastiksen, lasinsirpaleiden ja oksennuksen sekainen kuvottavan hajuinen aallokko. Laiva keikkui niin, että vuoroin pää, vuoroin jalat rysähtivät sängyn päätyihin. Ihmiset pelkäsivät, lapset ja naiset itkivät. Laiva kääntyi pois avomereltä ja otti suunnan kohti Italian rannikkoa. Uusi reitti kulki Italian rannikon sekä Korsikan ja Sardinian suojissa. Myrsky ei hellittänyt otettaan vaan sama ryske jatkui koko yön. Vasta aamun valjetessa jossakin Sisilian rannikon tuntumassa myrsky hieman vaimeni. Matka jatkui keinuen Tunisian pohjoisrannikkoa pitkin Annaban satamaan, jonne laiva saapui illan suussa. Edellisen illan päivällinen ja tämän päivän aamiainen jäi kattamatta. Tuskin kukaan niitä olisi pystynyt syömään. Viinat ja oksennukset kykeni joku siivoamassa vasta iltapäivällä. Viemärit olivat edelleen tukossa. Matkustajat, me mukaan lukien, hoippuivat kalpeina viimeisillä voimilla pois laivasta. Huomasin, että moni polvistui suutelemaan maata astuttuaan sen kamaralle. Allah oli pitänyt huolen omistaan, parista suomalaisesta ja heidän uudesta autosta.

Lähtölaskentaa syysmatkalle

On taas aika pakata laukut lähtöä varten. Mukaan kirjoja, sieniä ja puolukoita. Läksiäisiä on pidetty sukulaisille, ystäville ja naapureille. Moni on luvannut tulla meille Ranskaan käymään talven aikana. Kaksi ystäväämme lähtee mukaan automatkalle läpi syksyisen Euroopan. Saapa nähdä miten matka sujuu. Mies, jolla on valikoiva kuulo ja kolme kaikkitietävää naista. Heti matkan alussa vanhusten Big Brother. Yhteinen neljän hengen hytti kahdeksi yöksi. Kuka kuorsaa, kuka ei saa unta, kenellä liian kuuma, ketä paleltaa. Onkohan tulossa iloisten ystävysten sopuisan rattoisa matka vai hermoja raastava loputon piina. Kaikenlaisia legendoja on kuultu. Ensimmäiseen vaihtoehtoon luottaen tässä tavaroita kasailen.

Mokkulan armoilla

Oikutteleva kesäystävämme Mokkula päätti puolestamme, että on nettitauon paikka. Mikäpä siinä, olkoon tauko ja niin olikin. Nyt yhteys tuntuu taas pelittävän. Jopa niin hyvin, että epäilen sen tuoneen mukanaan tämän omituisen on-off-flunssan. Joka toinen päivä on kurja ja flunssainen olo, sitten taas päivä, jolloin kaikki on OK. Lääkitys on ollut perinteinen kuuma mehu ja särkypilleri, sohvalta käsin tilanteen seuranta. Mehun litkimiseen kyllästyneenä ajattelin vaihtaa juomaksi teen. Ani harvoin tulee teetä juotua ja sekin vähä oli päässyt loppumaan. Mutta löytyipä sentään pussillinen lahjaksi saatua Metsänpeikon lemmenjuomaa. Sitäpä tässä hauduttelen, lusikoin joukkoon rommihunajaa ja jään kuulostelemaan vaikutusta. Pitäisiköhän hoitoon lisätä vielä viina-terva-sauna-osio.