Kuvia kalliossa

Monta kertaa olemme ajaneet noiden kuvien ohi.  Tällä kertaa ei ollut mihinkään kiirettä, joten sain kuskin pysäyttämään auton ja pääsin kuvamaan tien varren värikkäitä kalliomaalauksia. Taiteilijaa en tiedä, mutta hauskoja ovat nämä teoksensa.

                  ************************************************************

Siellä kukkivat kissankellot ja kullerot

 Pykeija on pieni kalastajakylä Pohjois-Norjassa, Varanginvuonon rannalla. Kylän asukkaista suurin osa osaa suomen kielen murretta kveeniä. Pääosa asukkaista on 1800-luvun puolivälissä Suomen Lapista köyhyyttä ja nälkää pakoon lähteneen siirtolaisjoukon jälkeläisiä.  Kylä säästyi sodan tuhoilta ja suomalaiset saivat kalastaa kylässään rauhassa 1960-luvulle asti, jolloin sinne valmistui ensimmäinen tie. Kylässä on runsaat pari sataa asukasta.
 (Poimintoja Wikipediasta).

Jäämeren vuonolla

laskuveden aikaan,

kukkivat pihoissa

kissankellot ja kullerot.

Hiljaisissa erämaajärvissä

uivat vieraat linnut

syysruska ilakoi puissa ja varvuissa,

tie kulki läpi tarujen.

Pyhäkön pöydällä

tuikkivat tuohusten liekit.

Soi sieluihin enkelin ääni

”Herra armahda”.

Hautojen jäkälävuoteilla

punaiset puolukat.

Kulkija kohtasi

tuntureiden rinteillä

pilvien varjot

ja värien leikit.

 

                                      ********************************************

Syksyn tuomisia

Aamulenkillä auringonkukat hymyilevät ja kuiskuttelevat minulle ” Älä sure, vaikka saitkin kutsun lisätutkimuksiin. Katsele meitä, emme mekään kanna huolta huomisesta”.

Sauna vesirajassa lohduttaa ” Sait viestin, että Ranskan koti menee kuitenkin myyntiin. Kyllä sinä löydät sieltä uuden asunnon tai ehkä haluatkin jäädä jo Suomen kotiisi”.

En sure tulevia. Kuinka voisinkaan, kun silmissäni siintelevät siniset vaarat, pohjoiset erämaat ja jäämeren suolaiset aallot, ehkä revontuletkin. Pian saan nähdä poroja, riekkoja ja pikkuisia sopuleitakin.

                           *********************************************