Lisää matkatuokioita

Saksalaisen maaseudun hiljaisuudessa matkalaisten uni oli syvää ja rauhallista. Keittiönurkkauksessa itse valmistetun aamupalan voimin otettiin vastaan alkava matkapäivä. 
Lauantai-aamun liikenne autobaanalla oli vielä rauhallista, mutta Hampuria lähestyttäessä alkoi muodostua jo ruuhkia. Niitä aiheuttivat vuodesta toiseen jatkuvat mittavat tietyöt. Ruuhkassa seisoessa arvelimme, että tietyöt ovat varmaankin merkittävä työllistäjä Saksassa. 

Autoradiosta yritin etsiä sopivaa matkamusiikkia viihdykkeeksi, mutta ei sieltä löytynyt yhtään kuunneltavaa asemaa.  Aikani vääntelin nappuloita, kunnes kuski pyysi sulkemaan radion. Arvelin, että meillä on ihan kelvoton radio autossa. Huoltoasemalta ostimme piknik-eväitä ja pysähdyimme iltapäivällä moottoritien levähdyspaikalle niitä syömään. 

Olimme jo tulleet Ruhrin alueen mäkisille teille kun kuski ylämäessä huomasi, että auton vauhti alkoi hiipua. Kojetauluun ilmestyi vikatilan symboli. Onneksi auto sentään kulki ja pääsimme seuraavalle levähdyspaikalle, jossa kuski tutki auton käsikirjaa ja kurkki konepellin alle. Arveli, että turbo oikuttelee. Niinhän se sitten oikutteli koko loppumatkan. Levähdyspaikalta lähtiessä se toimi normaalisti, mutta ylämäessä ei sitten enää toiminutkaan.

Auton viasta huolimatta pitkän päivän päätteeksi pääsimme Pohjois-Ranskaan ja sieltä varattuun hotelliin. Ihan ensimmäiseksi nettiin päästyämme peruimme seuraavan illan vuoristohotellin varauksen. Lähtiessä oli suunniteltu, että ajetaan matkan loppu vuoristoteitä pitkin ja varattu majapaikka sen mukaisesti. Nyt muutettiin suunnitelma sellaiseksi, että yritetään päästä suorinta tietä Ranskan kotiin.

Vaikka hotelli oli vanha, kulunut ja epäsiisti, vuoteet notkolle painuneet, nukuimme ihmeen hyvin kellon herätykseen asti. Astelimme aamiaishuoneeseen, jossa pohjois-afrikkalainen todella iäkäs madame huivissaan ja pitkässä kaavussaan lopetteli lattioiden pesua ja valmisti sitten aamupalaa. Sama madame näppäili taitavasti tietokonetta ja tulosti hotellilaskumme. Olimme ensimmäiset asiakkaat aamukahvilla, hyvin maistuivat tuore café au lait, lämpimät sämpylät ja voisarvet.

Auringon noustessa alkoi viimeinen matkapäivämme. Aluksi matka sujui hyvin, mutta sitten alkoi taas turbon oikuttelu. Aika monesti matkan aikana pyörsimme levähdyspaikoille tai hätäpuhelinlevikkeille. Siellä auto piti sammuttaa, odottaa hetki ja käynnistää se uudelleen, jolloin matka jatkui hyvin ensimmäiseen ylämäkeen asti. Onneksi sää oli vuoroin aurinkoinen, vuoroin pilvipoutainen, sunnuntaipäivän liikenne rauhallista, Nostalgia- radioasema soitteli vanhoja chansoneja, eikä autoon tullut uusia vikoja. Myös tänään tyydyimme pikaiseen piknik-ateriaan levähdyspaikalla ja kahvikupilliseen huolto-asemalla. Tuntui vain siltä, että perille on päästävä vielä samana päivänä. Niin sitten pääsimmekin ja vältyimme ”vedenpaisumukselta”.

Carcassonne, Aude-joki ja vanha silta

**********************************************************

Tuokioita syysmatkalta

Lokakuun alun hellejakso Etelä-Ranskassa sai lumisista maisemista lähteneet ”muuttolinnut” läähättämään ja hakeutumaan sisätiloihin ikkunaluukkujen taakse suojaan kuumien iltapäivien paahteelta. Vain aamun varhaiset tunnit ja auringonlaskun aika on käytetty ulkona olemiseen. Poikkeuksina ovat olleet retket meren rannalle. Sääennustuksen mukaan tämä viikko taitaa alkaa viileämmissä mittarilukemissa.

syksyinen pieni puutarhani

Ei kuitenkaan niin viileissä kuin oli lähtö kesäpesän räntäsateesta. Edellisenä päivänä satanut lumi verhosi tienpenkkoja, kolea tuuli saatteli lähtijöitä kun suljimme kesäkodin oven. Silti oli haikea lähteä, jättää jäähyväiset kesälle.

Matkalla Turkuun poikkesimme hyvästelemään työ- ja koulupäivän jälkeistä arkeaan elävää tyttären perhettä. Vaihdoimme kuulumisia mutustellen makoisaa sienipiirakka teen kera. Hyvän matkan toivotuksin jatkoimme kulkuamme. He läksivät harrastusten pariin, tytär joogaan, vävy vanhempainiltaan, lapsista yksi ratsastamaan, toinen lenkille.

Näkemiin kesäpesä

Turun satamassa nousimme uuteen, hienoon Viking Grace-laivaan. Se on moderni ja ympäristöystävällinen iso alus. Polttoaineena se käyttää nesteytettyä maakaasua. Laivan aallonmuodostus ja äänimelu on vähäistä, onhan se suunniteltu kulkemaan saaristossa. Todellakin hiljaista ja tasaista oli laivan kulku. Ilta-aterian jälkeen hytin vuode tuntui mukavalta ja nukahdimme nopeasti. Muutaman tunnin kuluttua heräsin säikähtäen aikamoiseen jyrinään ja paukkeeseen, koko alus tärisi ja vapisi. Ensimmäinen ajatus oli, että se törmäsi toiseen laivaan tai ajoi karille. Herätin hädissäni miehen sikeästä unesta. Hän vain totesi, että taisimme tulla Maarianhaminaan, käänsi kylkeään ja jatkoi uniaan. Ajattelin, että ehkä hyttimme sijaitsi jossakin laivan valtavien jarrujen lähellä, niistä kai syntyi pelottava meteli.

Auringon noustessa purppurapilvistä ajoimme laivasta Tukholman aamuliikenteeseen ja pian kohti etelää. Monilta matkoilta tutut maisemat vilahtelivat ohi. Totesin, että ruskan värejä ei vielä luonnossa näkynyt, ihan kesältä näytti. Ohitimme Vättern-järven, jossa vaahtopäiset siniset aallot ajoivat takaa toisiaan ja tuuli ravisteli rannan lehtipuita.

Olimme laivalla juoneet aamukahvit, mutta muutaman ajotunnin jälkeen olisi kahvikupponen taas maistunut. Kolmelle huoltoasemalle yritimme kahville, mutta ilman jäimme. Ensimmäinen, johon yritimme oli muutettu kokonaan hampurilaispaikaksi, jossa kahvin sai vain hampurilaisen jälkiruokana. Seuraava paikka oli lopettanut toimintansa, mutta jättänyt opastekyltit tien varteen. Kolmannessa jonotti kahvia kaksi linja-autollista väkeä, jätimme senkin taaksemme. Lopetimme kahvipaikan etsimisen. Pari tuntia ajettuamme tulimme Helsingborgin satamaan, jossa ajoimme Ruotsin ja Tanskan välillä liikennöivälle autolautalle. Siellä kahviossa ystävällinen neitonen jauhoi myllyssä kahvinpavut ja valmisti niistä päivän parhaan kahvin. Totesimme sitä siemaillessamme, että hyvää kannatti odottaa.

Kahvin virkistäminä matka jatkui läpi tihkusateisen Tanskan ja tulimme Saksaan menevälle lautalle. Merimatkan käytimme ruokailuun. Erittäin maukas gulassikeitto ja lämmin sämpylä hiljaisessa ravintolassa maistuivat näille kulkijoille.

Yöpaikaksi olimme varanneet Saksasta joltakin edelliseltä syysmatkalta tutun lomahuoneiston. Majapaikan emäntä kertoi muistavansa meidät ja otti lämpimästi vastaan kuin vanhat tuttavat.

Jatkuu….

                            *************************************************************