Lähtövalmistelua ja omituisuuksia

Tullutta ja mukaan lähtevää

Ranskan verottaja lähetti postissa loppulaskelman vuoden 2009 veroista. Saman päivän postissa tuli lääkepaketti kultaiselta omalääkäriltäni. Hän oli laittanutkin pillereitä pakettiin niin paljon, että luultavasti riittävät vuoden loppuun asti.
Paluuta Ranskaan olen ennakoinut kirjahankinnoilla. Vaikka kesä onkin kulunut kirjoja ahmien, löytyi mukaan uutta luettavaa. Näyttää siltä, että emme paljoakaan löydä sieniä ja puolukoita vietäviksi, joten autoon sopii enemmän kirjoja talvi-iltojen iloksi.

Laventelin tuoksulta  sain tämän blogeissa kiertävän tunnustuksen ja kehoituksen kertoa seitsemän asiaa itsestäni. Tunnustus pitäisi lähettää edelleen seitsemään blogiin, mutta jääköön nyt yleiseen jakeluun. Toivon, että joku sen tuosta nappaa ja paljastaa seitsemän asiaa itsestään.
Olen aiemmin julkaissut seitsemän ominaisuuttani täällä.  Tässä tulevat toiset seitsemän:

1. Haluan nukkua pimeässä. Pimennysverhon lisäksi olen kesäaikaan ripustanut yöksi ikkunaan mustan jätesäkkimuovin. Ranskassa nukun suljettujen ikkunaluukkujen takana.

2. Vaikka nukun pimeässä, kuljen öisin toiseen huoneeseen tai ulos kurkkimaan tähtitaivasta.

3. Kevät ja kesä ovat vuodenaikojani. Syksyn hämärä koleus saa mielen alakuloiseksi.

4. Viihdyn hiljaisuudessa. Varsinkin liikenteen melusta ihan ahdistun.

5. Olen enemmän sivustakatsoja kuin seurueen keskipiste.

6. Lapsuuden kesinä mummolassa vasikoita ja karitsoja hoitaessani halusin isona tulla karjakoksi.

7. Mielimusiikkini on kausiluontoista. Syksyn saapuessa miellyttää tämän videon musiikki ja kauniit kuvat...



               ****************************************************************

Ennen syksyä

Herkuttelijat aterialla

Pian aurinkoiset kesäpäivät siirtyvät muistojen joukkoon. Samoin tämäkin auringonkukka, jonka taimen naapuri lahjoitti keväällä. Sanoi, että voin laittaa sen ruukkuun terassille, koska se on pientä ja matalaa lajia. No pienokaisen varsi kasvoi puolitoistametriseksi, eikä kukkakaan mikään kääpiö ole. Kaikenlaiset lentävät pörriäiset viihtyvät pitkät tovit herkuttelemassa kukassa.

Toki muutkin kuin pörriäiset herkuttelivat. Ystävien tapaamiset pitemmän kaavan mukaan ovat olleet kesän kohokohtia. Tämä isäntäväki ei kuuman hellan ääressä kauan viihtynyt. Ulkogrillissä kypsyivät erilaiset lihat, kalat, makkarat ja kasvikset, joita salaattien kanssa terassilla vieraille tarjoiltiin. Pavlova-jälkiruokaan olin tutustunut aikoinaan Australian matkoilla. Oma versioni syntyi muutamassa minuutissa marenkikakkusista, jäätelöistä, marjoista, hedelmistä ja kermavaahdosta. Voin kehaista, että kertaakaan sitä ei jäänyt tähteeksi.

Pavlova

Nyt ovat illat pimentyneet ja viilenneet. Pari venettä lipuu vastarannalla ylittäen kuunsillan, ehkä kalastajia. Kuu valaisee pilviä kultaisella valollaan, joku lintu ääntelee järvellä.

                         ********************************************

Kulta-aika lapsuuden

Isän ja tyttären kirjat

Tulevana sunnuntaina vietämme pikku Ruususen kastejuhlaa. Ostimme hänelle muistoksi vauvojen klassikkokirjan Kulta-aika lapsuuden, väriltään vaaleanpunaisen.
Vastaavan sinisen kirjan ostivat kummit aikoinaan hänen isälleen. Löysin tämän hieman nuhruisen, ahkerasti luetun muiston muutama päivä sitten hyllystä kirjojen takaa. Alkuvuosina kirjaan merkittiin tunnollisesti vauvan kehitystietoja. Kuten, milloin äiti sai vauvalta ensihymyn, milloin puhkesivat ensimmäiset hampaat, milloin ja mikä oli ensimmäinen sana jne..
Selailin kirjaa ja harmittelin, että sen täyttäminen oli jäänyt itseltäni kesken. Sen sijaan kirjan saaja oli noin kolmen vanhana ahkerasti täyttänyt kaikki kirjan sivut piirroksillaan.
Muutamia merkintöjä oli sentään tullut tehtyä. Sattuvia sanontoja sivulle olin kirjannut kaksivuotiaan kommentin TV-kuuluttajasta ” kaunis pupu”. Kekkosen aikaa silloin elettiin ja Spede-visiota katseltiin. Kesken leikkiensä poika osoitti TV-ruudussa touhuavaa Spedeä ”katso äiti, resitentti!” Jollakin sivulla kysytään, että mikä sinusta tulee isona. Pikkumiehen vastaus oli, että talvella voisi olla joulupukki ja kesällä leppäkertun kesyttäjä. Vuosien saatossa hän on saanutkin joskus tuurata joulupukkia, mutta ne leppäkertut ovat vielä kesyttämättä.

Pikkumiehen piirtämää 70-luvulta

***********************************

Savusaunassako

Varjon puolella

Muistelen miten Ranskassa kaipasin saunan lämpöä. Nyt sitä olen saanut niin, ettei ole tarvinnut edes saunan ovea avata. Venäjän metsäpaloista kulkeutuva savu kirvelee silmiä ja yskittää, lämpö saa hikoilemaan niin sisällä kuin ulkonakin. En kuitenkaan uskalla toivoa viileitä ilmoja. Ties vaikka lumituisku yllättäisi.

Savunharmaa maisema

Aktiivinen olen silti ollut. Nimittäin lukemisen suhteen. Nytkin luen kolmea kirjaa. Aamupalalla sanomalehden jatkeeksi sopii hyvin Tuomas Kyrön yleisönosastomainen kirja  Mielensäpahoittaja. Päivällä vietän aikaani Botswanan iloisten rouvien kanssa. Illalla minut saattelee uneen Nobelilla palkittu J.M.G. Le Clèzio kirjallaan Alkusoitto, nuoren tytön kasvukertomus 30-luvun Pariisista. Kirjat ovat keskenään niin erilaisia, etten voi asetella niitä minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen. Jokaisen parissa olen tosi hyvin viihtynyt.

Ruoho on kellastunut, mutta pihlajanmarjat punertuvat savuisen taivaan alla

Kukatkaan eivät viihdy penkissään vaan karkailevat penkin alle


**************************