Kaunis ja
lämmin kesä tuli ja pysähtyi tännekin Kallaveden syrjäiseen kolkkaan
viikkokausiksi. Nyt on aika vuodenajan vaihtua ja kesän mennä. Syksyn merkkejä
on näkyvissä. Päivät ovat lyhentyneet ja yöt muuttuneet pilkkopimeiksi. Pihan
pihlajissa ovat marjat punaisia, lähes päivittäin kurkiaurat järven yllä etsivät
ilmavirtoja ottaakseen korkeutta ja mennessään huutelevat hyvästejään.
Tänä kesänä
kalasaaliit olivat vaatimattomia, mutta vesi lämpeni minullekin uimakelpoiseksi.
Aika usein on tullut tuijoteltua järvelle. Välillä mieli apeana pohtien kauniin
Kallaveden tulevaisuutta ja kohtaloa. Näen surullisena uhkana lähelle Kuopiota
Kallaveden rannalle rakennettavan maailman suurimman Finnpulp-havusellutehtaan.
Kiinalaisomisteisen
tehtaan suunnitelmat taitavat olla jo aika pitkällä. Kuopion päättäjät seisovat
käsittääkseni hankkeen takana. Silti mieleen nousee kysymyksiä. Vakuutteluista
huolimatta ympäristöhaitat arveluttavat. Välittävätkö kiinalaiset maapallon
toiselle puolelle rakennettavan tehtaan päästöistä, Kallaveden saastumisesta.
Tehtaan päätuote on wc-paperi, jonka valmistamiseen kaadetaan valtavat määrät havumetsiämme,
”kansallisaarrettamme”. Miten lie, kestävätkö tiet ja sillat raskaan
tukkirekkaliikenteen metsistä tehtaalle. Eniten pelkään vesistön saastumista ja
sen vaikutuksia. Tiedemiesten mukaan jo nyt maailmassa on pula puhtaasta
vedestä. Täällä voi vielä nauttia puhtaasta luonnosta ja vedestä, mutta miten
käynee lapsillemme ja lastenlapsille, tuleville sukupolville. Tarvitaanko uusi entistä
isompi Talvivaara.
Mieleen
nousee Linkolan tulevaisuudenkuvia. Maa ei
tarvitse ihmistä, mutta ihminen tarvitsee maata. Mitä pahempi ympäristötuho,
sitä nopeammin luonto korjaa itse itsensä.
***********************************